Kyösti Piippo
SYSMÄ
SOS Hinauspalveluketju on suomalaisten vakuutusyhtiöiden omistama valtakunnallinen hinaus- ja tiepalveluketju ja Sysmän Kolarityö on ainut ketjuun kuuluva sopimusyrittäjä Sysmän ja Hartolan alueella. Ongelmiin joutunut autoilija soittaa numeroon 0600 02200 ja apu tulee paikalle nopeasti.
Jatka lukemista ”Hinausvalmiudessa 24/7”
Kyösti Piippo
SYSMÄ
Sysmälaiset yrittäjät juhlivat perinteistä yrittäjäjuhlaansa musta ja valkoinen -teemalla. Illan kulku oli myös perinteinen; muutamia puheita, vuoden yrittäjän Mervi Kuusipohjan viitoittaminen, muistamisia ja palkitsemisia sekä tietty maittava illallinen kaikkine lisukkeineen. Piristävän poikkeaman rutiineihin toi Päivi Mäkinen Edith Piaf – lauluineen. Laulujen lomassa Mäkinen ehti kehua Sysmän ja yrittäjyyden mukavin vertauskuvin moneenkin kertaan.
Jatka lukemista ”Yrittäjäviitta Merville”
Anna Onali-Ovaska
HARTOLA
Hartolan sankarihautausmaalle syttyi perjantaina, pyhäinpäivän aattona, harvinaisen suora rivi kynttilöitä.
Kynttilälyhtyjen sotilaallisen suorien rivistöjen salaisuus oli lyhtyjen metallisissa jaloissa. Jalat sekä maahan kaivetut jalkatuet oli tehty mittatilaustyönä paikallisin voimin Seppo Suomen konepajalla.
Jatka lukemista ”Lyhdyt riviin mittatilaustyönä”
Helena Mäkinen
SYSMÄ
Sysmäläinen toisella luokalla oleva Mila Pohjankoski sai kunniamaininnan vuoden 2016 Napero-Finlandia –kilpailussa. Osallistumiseen innosti Sari-ope. Viime keväänä sadun kirjoittaessaan Mila oli ensimmäisellä luokalla ja ikää oli 7 vuotta. Aiheena oli ”Ennennäkemätöntä!” ja kilpailuun osallistui 3158 lasta.
Mila kertoo, että satu ”Salainen kaupunki” syntyi vaivattomasti. Kirjailijatyttö oppi lukemaan jo 5-vuotiaana ja kirjoittaminenkin sujui jo ennen kouluun menoa. Milalle on aina luettu iltasatu ja kirjasto on tuttu paikka. Kotona on leikitty isompien sisarusten kanssa koululeikkejä ja Mila on kirjoittanut useita monisivuisia ja –osaisia tarinoita. Kotona hän on järjestellyt tuotantonsa kirjastoon, jossa on muun muassa nauru-, jännitys- ja rakkausosastot. Muille perheenjäsenille hän on antanut kirjastokortit, joten teosten lainaus sujuu kätevästi.
Kirjastossa on muun muassa 6-osainen kirjasarja, jonka osien nimet ovat: 1. Hyvä Ystävä, 2. Ritarileikki, 3. Hieno Pallo, 4. Lääkäri, 5. Surun Jekku ja 6. Leikistä ei jätetä. Jokaisen osan takakannessa on tiivistelmä, josta voi tarkistaa kirjan sisällön. Kaikki on mietitty! Kirjat on tietysti myös kuvitettu omin käsin.
Lähilehti onnittelee kunniamaininnan saanutta Milaa!
Napero-Finlandia
Napero-Finlandia on Päätalo-Instituutin vuodesta 1993 lähtien järjestämä sadunkirjoituskilpailu, jossa on 3 sarjaa: 1-2 luokkalaiset, 3-4 luokkalaiset ja 5-6 luokkalaiset. Kilpailulla kannustetaan lapsia kirjoittamisen ja lukemisen pariin. Ensi vuoden aiheena on ”100 vuotta”.
Salainen kaupunki
Mila Pohjankoski
SYSMÄ
Olipa kerran kaukainen kaupunki jonka nimi oli Sarlorenzo. Sarlorenzossa asui lehmä Tiina, hevonen Eetu, possu Toupi, pupu Petri, ja kyllä siellä asui ihmisiäkin Paavo, Kasper, Hilda mutta ei muita paitsi Siiri hän on kissa. Siiri oli hyvin iloinen kissa no mennäänpä kertomukseen.
Sarlorenzossa oli taika ettei rosvot pääsisi sinne koska kukaan ei osannut suojella sitä.
Taika raukeaisi jos aarre kammiosta vietäisi edes yksi kolikko. Eräänä päivänä Siiri meni ostamaan ruokaa Sarlorenzon ulkopuolelta. Kun hän meni portille hän lausui. – Avaa taika porttien mystinen.
Siiri meni portista mutta hän ei tiennyt että joku seurasi häntä kissarosvo oli seurannut häntä ja hän lausui näin. – Avaa taika porttien mystinen. Portti avautui ja kissa meni sisään. Kissa näki paljon hienoja taloja äkkiä hän kuuli. pidätetty! Ja kissa joutui vankilaan mutta vankila oli baarissa. Baarin omisti Tiina.
Siiri meni baariin katsomaan miten vanki voi. Siiri kysyi. – Kuka sinä olet? Rosvo katsoi Siiriä ja sanoi. – Kisu minä olen Kisu halusin vain seikkailla ja näin sinut seurasin sinua koska luulin että olit pulassa. – Tiina päästä vanki. Siiri sanoi. Siiri vei Kisun aarrekammion eteen ja sanoi. – Tämä on aarrekammio sen sisällä on hirmuisesti aarteita. Ja Suvi kaukainen velho loi taijan tämän ympärille ettei rosvot pääsisi tänne. Mennään sisään.
– Vau! Tosi paljon kultaa! Kisu huusi. – Niin tulehan nyt esittelen sinut muille. Siiri sanoi. Ja niin unohdin jos aarrekammiosta viedään yksikin kolikko niin taika raukeaa. Yhtäkkiä maa tärisi ja taika valui. – Mitä sinä teit?! Siiri huusi. – Muistoksi. Sanoi Kisu. Kisu näytti yhtä kolikkoa. Sitten rosvot hyökkäsivät yksi rosvoista sanoi. – Olette mennyttä! – Emme vielä! Kisu huusi. Kisu kaivoi miekkansa ja pelotteli rosvot tiehensä. Kukaan rosvoista ei tullut takaisin. Mutta joku oli pihkassa. Siiri sanoi. – Jää suojelemaan Sarlorenzoa. – Tottakai Kisu sanoi. Eräänä päivänä Siirin oveen koputettiin. – Kuka siellä? Kysyi Siiri. – Kisu. Minulla on asiaa. – Selvä tule sisään. Ja ei kulunut aikaakaan kun pidettiin maailman parhaimmat häät sinne kutsuttiin myös Tiina, Eetu, Toupi, Petri, Paavo, Kasper ja Hilda.
Ja he elivät elämänsä loppuun asti.
Loppu
Kyösti Piippo/Kari Malinen
HARTOLA
Otsikko saattaa äkkipäätään antaa väärän käsityksen, mutta kyseessä on kuitenkin viaton hirvenmetsästys. 60-vuotias metsästysseura on järjestänyt joka syksy koko perheen yhteisen hirvenmetsästyspäivän jo 80-luvun puolivälistä lähtien.
–Seura päätti hyvittää navetta- ja kotitalousaskareissa ahertavat emännät yhteisellä tapahtumalla ja hyvällä ruoalla. Ovathan ukot kaikki viikonloput jahdissa, kertasi seuran sihteeri Kari Malinen viikonlopun tapahtuman taustoja.
Tapahtuma aloitettiin seuran kodalla nokipannukahveilla ja seuran puheenjohtajan Pauli Lehtisen avauspuheenvuorolla. Paikalla oli kaikkiaan yli 50 osallistujaa.
Jahdin aluksi kuultiin ns. lankojen tarkastajien raportit, hirvien kulkureitit kun selvisivät katkenneista langoista.
–Päätettiin passittaa Kumuntien eteläpuolella oleva Liepeen alue, siellä kun oli runsaasti hirvien liikkumisesta osoittavia lankahavaintoja.
Jännitys kasvoi, kun passipaikat jaettiin ja miehet asettuivat paikoilleen. Koiramiehiä oli kolme ja jahtipäivän tähdet, naiset ja lapset, jakautuivat koiramiesten mukaan. Jahti pääsi alkamaan hieman kello kymmenen jälkeen.
–Kello yhden maissa koira löysi hirven ja Pauli Lehtinen sekä Eero Nurminen koettivat päästä haukulle, kertasi Kari Malinen tapahtumien kulkua.
Hirvellä on erinomainen haju- ja kuuloaisti, joten lähestymisen tulee tapahtua äänettömästi tuulen alapuolelta. Eero Nurminen lähti hiipimään lähemmäksi haukkua mukanaan paikalla oleva mestarikokki Markus Maulavirta kameroineen. Ampumalinja löytyi ja Markus sai kameraansa erinomaisia kuvia. Eero puolestaan onnistui kaatamaan hirven ja se suolistettiin kaatopaikalla. Sitten seurasi ruhon veto pellon laitaan, josta se edelleen kuljetettiin traktorilla nylkyvajalle.
Kaadon jälkeen jahtiväki kokoontui kodalle – oli herkuttelun aika. Uuniperunat oli tehty edellisenä iltana, kolme vasan maksaa oli leikattu ja voileipiä oli valmiina satakunta kappaletta. Perunoille kokki Maulavirta valmisti lisukkeen yön yli hitaasti kypsyneestä hirven paistista. Paistit keittömestari leikkasi pienenpieniksi palasiksi ja sekoitti ne moninaisin maustein ryyditettyyn majoneesi/puolukkamassaan. Ruokailijoiden lautasille keittiömestari Maulavirta lisäsi avotulella paistettua vasan maksaa ja parilalla valmistettua sisäfilettä. Upeat herkut huuhdottiin alas maidolla, mehulla, sahdilla ja punaviinillä.
Kaikki jahtiin osallistuneet olivat erittäin tyytyväisiä jahtipäivän herkkuihin.
Ruokailun jälkeen osa porukasta joutui tosin vielä töihin; kaadettu sonni kun piti nylkeä ja viedä kylmiöön.
Naisia oli jahdissa mukana toistakymmentä ja yhtenä joukossa Pirjo Nurminen. Hän piti tapahtumaa erinomaisena.
–Jahti yhdessä miesten kanssa on kerrassaan mukavaa ja jännittävää. Tässä katsellaan jo kalentereita ensi syksyn tapahtumaa ajatellen. Maulavirran hirviherkut olivat maukkaita ja tarttuipa sieltä mukaan muutama mestarikokin antama hirvenlihan valmistusohje.
Naiset pääsivät seuraamaan myös hirven nylkemistä jahtimajalla ja sekin oli Nurmisen mielestä hyvää oppia.
