UUTISET

Julkaistu

Harrastamishanke kannustaa

Antti Ruoppi
HARTOLA/SYSMÄ

Opetus- ja kulttuuriministeriön alainen Harrastamisen Suomen malli -hanke on jo muutaman vuoden ajan tähdännyt lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisäämiseen. Hankkeen perusajatuksena on taata jokaiselle peruskoululaiselle mahdollisuus maksuttomaan harrastukseen välittömästi koulupäivän jälkeen. Myös Hartolassa ja Sysmässä on vuosien ajan haettu valtionavustusta harrastustoiminnan takaamiseen.

Harrastamisen Suomen malli -hanke sai alkunsa vuonna 2021 pilottihankkeena. Myöhemmin toiminta on vakiintunut osaksi valtionavustusjärjestelmää. Lupa- ja valvontavirasto myönsikin hankkeeseen liittyviä avustuksia hakemuskaudelle 2026–2027 yhteensä 20 miljoonan euron edestä. Hartolan kunta sai 16 000 euron avustuksen, Sysmä puolestaan 28 000 euroa.

Hankkeen tavoitteena on myös edistää lasten ja nuorten keskinäistä tasa-arvoa, sillä kaikilla perheillä ei välttämättä ole mahdollista käyttää harrastuksiin rahaa tai kulkea omin kyydein harrastuspaikoille.

– On hienoa, että valtakunnan tasolla hankkeen vaikutukset nähdään niin arvokkaana, että harrastustoimintaa kannattaa rahoittaa, toteaa Hartolan kunnan vapaa-aikapäällikkö Anna-Maija Muurinen.

Hän nostaa esiin harrastusten useita hyötyjä. Esimerkiksi liikuntaharrastus tuo liikettä elämään ja kannustaa liikkumiseen myöhemmin elämässä. Sen lisäksi harrastukset tuovat elämään mielekästä tekemistä ja vahvistavat ihmissuhteita.

Molemmilla paikkakunnilla järjestetään monipuolista kerho- ja harrastustoimintaa koulupäivien yhteydessä. Hartolassa viime keväänä toimi muun muassa pienten koululaisten temppukerho ja Multisport-kerho, jonka puitteissa järjestettiin esimerkiksi uintiretkiä Sysmän uimahalliin ja laskettelua hiihtokeskus Purnussa. Vastaavaa toimintaa on luvassa myös tulevana lukuvuonna. Sysmässä puolestaan järjestetään esimerkiksi keppihevos-, näytelmä- ja uimakerhoja.

Avustuksilla katetaan harrastustoiminnan järjestämisestä koituvia kuluja, kuten ohjauskorvauksia ja matkakustannuksia.

– Hartolassa ei esimerkiksi ole omaa uimahallia, mutta uimakerhotoimintaa on järjestetty hyödyntämällä Sysmän uimahallia. Tällainen yhteistyö kahden pikkukunnan välillä hyödyttää kaikkia osapuolia, Muurinen avaa toimintaa.

Harrastusmahdollisuudet eivät rajoitu pelkästään koululaisille järjestettävään ohjelmaan.

– Muutenkin Hartolassa harrastustoiminta on kunnan koko huomioon ottaen todella vilkasta ja olosuhteet kunnossa, Muurinen toteaa.

– Sille on syynsä, miksi kunta oli muutama vuosi sitten Urheilugaalassa ehdolla Suomen liikkuvimmaksi kunnaksi, hän jatkaa.

Kuvassa: Esimerkiksi KunkkuAreena tarjoaa Hartolassa puitteet monipuoliselle harrastustoiminnalle. Kuva Anna Ruoppi.

Julkaistu

Johtoryhmä kohtasi kuntalaisia Pohjolan Kartanossa

Sonja Laukkanen
HARTOLA

Hartolan kunnan johtoryhmä jalkautui tällä kertaa Pohjolan Kartanolle kuulemaan kyläläisiä, vapaa-ajan asukkaita, yrittäjiä ja alueen muita toimijoita. Tilaisuudessa esiteltiin kunnan ajankohtaisia asioita ja ennen kaikkea kuunneltiin kuntalaisten kysymyksiä, huolia ja kehittämisideoita.

Kunnanjohtaja Jarkko Seppälä kertoi Hartolan parhaillaan päivitettävästä strategiasta, jota varten kerätään kuntalaisten näkemyksiä laajasti. Tavoitteena on rakentaa tulevaisuutta yhdessä, kuten nykyisessä strategiassa on linjattu. Aktiivinen yhdistys- ja kylätoiminta, tapahtumat sekä Lumopuiston kaltaiset hankkeet ovat tästä konkreettisia esimerkkejä.

Yksi keskeisistä haasteista on väestön ikääntyminen ja väheneminen. Hartolan keski-ikä on yli 63 vuotta, mikä vaikuttaa sekä kunnan palveluihin että kylien elinvoimaan. Kunnanjohtajan mukaan tavoitteena ei kuitenkaan ole keskittää asumista kirkonkylälle, vaan mahdollistaa elämä koko Hartolan alueella.

Pohjolassa keskustelu painottui erityisesti liikkumiseen. Asiointikyytien loppuminen on herättänyt paljon huolta etenkin ikäihmisten keskuudessa. Kunnanjohtaja kertoi, että palvelun palauttamista on selvitetty, mutta aiemman mallin kustannukset suhteessa käyttäjämäärään olivat merkittäviä. Keskustelussa nousi esiin kuitenkin uusia ideoita, kuten yhteistyö naapurikuntien kanssa ja erilaiset yhteiskäyttöiset kuljetusratkaisut.

Myös Valtatie 4:n tulevaisuus puhutti. Pohjolassa tien kehittämisellä on suuri vaikutus kylän arkeen, turvalliseen liikkumiseen ja ympäristöön. Kyläläiset toivoivat, että mahdollisissa uusissa linjauksissa huomioidaan nykyistä paremmin kylän elinympäristö, kevyen liikenteen turvallisuus sekä arvokkaat luonto- ja pohjavesialueet.

Tilaisuudessa nousi esiin myös Pohjolan vahvuus: kyläläiset auttavat toisiaan. Naapuriapu on monelle tärkeä osa arkea, mutta sen rinnalle tarvitaan myös toimivia julkisia ja kaupallisia palveluja. Pohjolan Kartanon nähtiin vahvistavan kylän yhteisöllisyyttä ja toimivan eräänlaisena kylän olohuoneena.

Illan tärkein viesti oli, että Hartolan tulevaisuutta rakennetaan yhteistyöllä. Kunnanjohtaja kannusti kyläläisiä tuomaan rohkeasti esiin kaikki uudet ideat, sillä juuri paikallisista ajatuksista voi syntyä uusia ratkaisuja pienen kunnan tulevaisuuden haasteisiin.

Kuvassa: Osallistujat nauttivat tunnelmallisesta kahvihetkestä ennen keskustelun alkua.

Julkaistu

Etelä-Sysmän kyläpäivät kokosivat väkeä Papulaan

Reetta Keisalmi
SYSMÄ

Sää helli kyläpäivien vieraita, kun Nikkaroisten nuorisoseurantalolla järjestettiin lauantaina 1. elokuuta Etelä-Sysmän kyläpäivät. Papulaan oli kerääntynyt runsas joukko kävijöitä, eikä tekemisestä tai nähtävästä ollut puutetta.

Päivän ohjelmaan sisältyi perinteisiä työnäytöksiä, eläimiä, vanhoja autoja ja työkoneita sekä tietysti maukkaat myyntipisteet, joista löytyi perinteisen grillimakkaran lisäksi erilaista suolaista ja makeaa näläntaltuttajaa. Kädentaitoihin pääsi tutustumaan muun muassa kehräyksen ja hirrenveiston parissa. Pisteet keräsivät ympärilleen kiinnostunutta yleisöä, ja tarjosivat kurkistuksen perinteisiin työmenetelmiin.

Lampaat vetivät puoleensa erityisesti perheen pienimpien huomion, ja rapsuttavia käsiä riitti lähes tauotta. Itä-Hämeen Etsintäkoirat puolestaan esittelivät osaamistaan tasatunnein järjestetyissä työnäytöksissä. Yleisö pääsi seuraamaan, kuinka koirat etsivät kadonneen henkilön maastosta. Mukana oli niin kokeneita konkareita kuin vasta nelikuukautinen pentukin, joka suoriutui tehtävästään ikäänsä nähden hienosti. Runsas yleisö ei koiria häirinnyt, vaan näytökset etenivät mallikkaasti.

Tänä vuonna ohjelmassa oli mukana myös uutta, kun Nikkaroisten sammutuspiirin historiaan pääsi tutustumaan omalla pisteellä. Lisäksi päivän aikana järjestettiin sammutusnäytöksiä, jotka keräsivät runsaasti kiinnostunutta yleisöä.

Kyläpäivien tunnelmasta vastasi Veli-Matti Järvenpää & Sawottaboys, jonka musiikki houkutteli kuulijoita viihtymään esiintymislavan läheisyydessä. Vanhojen autojen pitkä rivistö keräsi ihailijoita siinä missä vuosikymmenten takaiset työkoneetkin. Toimittajan katse kiinnittyi erityisesti näyttävän punaiseen Valmetiin. Myös peräkonttikirppiksellä kävi tasainen kuhina päivän mittaan.

Papulan täydestä parkkipaikasta saattoi päätellä, että kyläpäivät olivat jälleen keränneet runsaasti kävijöitä. Päivän aikana alueella riitti iloisia kohtaamisia, ja aurinkoinen sää kruunasi onnistuneen tapahtuman.

Julkaistu

Kuka sinä olet?

Emma Toiskallio
SYSMÄ, HARTOLA

Suomenmaa -verkkolehdessä julkaistu artikkeli Hans Collianderin uutuuskirjasta nosti esiin ajatuksen, että maaseudulle muuttava jää helposti ulkopuoliseksi. Aihe herätti myös Hartolan puskaradiossa vilkasta keskustelua, jota lukiessani jäin pohtimaan omaa muuttajan historiaani.

Olen muuttanut elämäni aikana useita kertoja. Eräällä pienellä paikkakunnalla perustin alle parikymppisenä yrityksen. Ensimmäisten kysymysten joukossa oli:

  • Kenen tyttöjä sitä ollaan?

Vastasin muuttaneeni muualta. Seuraava kysymys kuului:

  • Tiedätkö, kauanko menee olla paikallinen?

Arvasin, että siihen menisi kauan. Veikkasin kahtakymmentä vuotta.

Vastaus kuului:

  • Kolme sukupolvea.

Ehkei keskustelua ollut tarkoitettu pahantahtoiseksi, mutta se jäi mieleen. Sain heti alkuun ymmärtää, ettei paikallisuus riippunut siitä, mitä tekisin, vaan siitä, mistä olin tullut.

Yritystoiminnassani sillä oli merkitystä. Koska en puhunut paikallista murretta, jouduin opettelemaan sitä voidakseni tavoittaa tärkeimmän asiakasryhmäni. Vasta sen jälkeen kynnys madaltui.

Siksi olen vuosien varrella kiinnostuneena kuunnellut myös muiden muualta muuttaneiden kokemuksia. Jotkut ovat kertoneet pohtineensa jopa pois muuttamista, koska eivät ole löytäneet paikkaansa yhteisössä. Toisilla taas on täysin päinvastaisia kokemuksia.
Niin myös minulla.

Sysmään muuttaessani kukaan ei kysynyt, kenen tyttö olen. Sen sijaan minulta kysyttiin

  • Kuka sinä olet?

ja pian sen jälkeen

  • Ai osaat sellaista – tulisitko mukaan tähän?

Ero tuntuu suurelta.

Totta kai muuttajallakin on vastuunsa. Uuteen yhteisöön ei voi tulla odottaen kaiken muuttuvan omien tottumusten mukaiseksi. On tutustuttava ihmisiin, osallistuttava ja annettava aikaa. Mutta yhtä tärkeää on, millaisen viestin yhteisö antaa tulijalle. Nähdäänkö hänet ennen kaikkea ulkopuolisena vai mahdollisena naapurina, tekijänä, yrittäjänä, vapaaehtoisena tai ystävänä.

Sekä Sysmä että Hartola tarvitsevat uusia asukkaita, yrittäjiä ja osaajia. Siksi kysymys ei ole vain yksittäisten ihmisten tunteista, vaan myös kuntien tulevaisuudesta. Ehkä tärkein asia, jonka voimme uudelle tulijalle sanoa, ei ole kysyä, mistä hän tulee, vaan mitä hän haluaa tuoda mukanaan. Jos ihminen kokee olevansa tervetullut ja pääsee mukaan tekemään, hänestä voi tulla osa yhteisöä paljon nopeammin kuin kolmessa sukupolvessa.

Kuvassa: Kolme sukupolvea vai yksi tervetulotoivotus? Mikä edes tekee ihmisestä paikallisen?

Julkaistu

Yhteisöllisyyden juhlaa Koitissa

Sonja Laukkanen
HARTOLA

Keskiviikkona 15.7. Koitin kylätalolla vietettiin perinteistä kesäjuhlaa, joka keräsi paikalle runsaasti väkeä. Paikalle kerääntyi niin vakituisia asukkaita kuin kesäasukkaitakin, ja jotkut pyöräilivät kauempaakin kuultuaan tapahtumasta.

Helteisessä säässä kahvilateltan varjo houkutteli kansaa, samoin kuin myytävänä olleet monenlaiset herkut hirvijauhelihapizzasta lettuihin ja kakkuihin, tietenkään kahvia ja mehua unohtamatta. Kuuman iltapäivän nesteytyksestä oli huolehdittu vesikanisterein, joista jokainen sai hakea raikasta juotavaa. Ja saatavana oli tietenkin perinteistä grillimakkaraa.

Juhlaohjelmassa riitti tekemistä kaikenikäisille. Pihapelien joukossa olivat nännikuminheitto, ketjunheitto ja kolikonpudotus. Nännikuminheitossa tavoitteena oli saada taipuisa nännikumi maitotonkkaan, kun taas ketjunheitossa ketjunpätkä piti saada levyyn porattuihin, eri pistearvoilla merkittyihin reikiin.

Kolikonpudotus osoittautui odotettua haastavammaksi. Tarkoituksena oli pudottaa kolikot yksi kerrallaan vesiastiassa olevaan purkkiin. Kolikko tuli pudottaa veden pinnan yläpuolelta niin, ettei käsi eikä kolikko koskettanut vettä ennen irrottamista. Veden aiheuttama vastus muutti kolikon kulkua, mikä teki onnistumisesta yllättävän vaikeaa.

Kylätalossa oli esillä Koitin käsityökerhon näyttely, jossa nähtiin kerholaisten monipuolisia töitä. Kerho kokoontuu viikoittain tekemään vapaavalintaisia käsitöitä, juomaan kahvia ja juttelemaan. Kerhoon ovat tervetulleita kaikki käsitöistä kiinnostuneet – myös ne, jotka haluavat tulla mukaan vain kahvittelemaan ja seurustelemaan.

Juhlien ohjelmaan kuului myös kesähattukilpailu, jonka tuomarina toimi Päivi Koskela. Kilpailijat esittelivät hattunsa ja kertoivat niihin liittyvän tarinan tai muiston. Parhaat hatut ja kertomukset palkittiin naisten, miesten ja lasten sarjoissa.

Iltapäivän musiikista vastasivat Arto ja Satu Rantanen. He esittivät yleisölle hyväntuulisen sikermän kesäisiä lauluja.

Koitin kesäjuhla osoitti, kuinka tärkeä merkitys kylätapahtumilla on yhteisöllisyyden vahvistajina. Päivä tarjosi mahdollisuuden tavata tuttuja, tutustua uusiin ihmisiin ja viettää lämmin kesäpäivä yhdessä hyvässä seurassa.

Kuvassa: Nännikumin heitossa tyyli oli vapaa.

Kahvilateltta houkutteli varjoonsa herkuttelemaan.