Kyösti Piippo
SYSMÄ
Puhallinsoittaja Eero Saunamäki tiedetään taitavaksi muusikoksi, joka hallitsee muun muassa saksofonin ja nokkahuilun. Sysmän Suvisoiton Suvi-Pinxin lounaskonserttiin hän oli ottanut mukaansa nokkahuilut, ovathan ne kevyitä kuljetella. Saunamäki pystyy rakentamaan ohjelmaa tilaajan toivomusten mukaan ja hän on esiintynyt mm. Linnan juhlissa, The Voice of Finlandissa, lukuisilla festivaaleilla ja suomalaisten sinfoniaorkestereiden solistina.
Saunamäki esitteli konsertin kestäessä eri nokkahuiluja ja niiden soittotapaa. Muutama sananen nokkahuiluista:
Nokkahuilu on rumpujen ohella yksi maailman vanhimmista soittimista. Se kehitettiin nykymuotoonsa 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa. Tärkeäksi soittimeksi se nousi renessanssin ja barokin aikana. Nokkahuilulle ovat säveltäneet sellaiset nimet kuin Vivaldi, Händel, Teleman ja Bach.
1800-luvulla nokkahuilu oli enää harrastelijoiden soidin. Sittemmin nokkahuilun havaittiin soveltuvan hyvin musiikin opettamiseen, ja sitä pidetäänkin lasten soittimena.
Lounaskonsertti oli jaettu kahteen osaan; ensimmäinen nokkahuiluosio kuultiin taidegalleriassa ja lounaan jälkeen Saunamäen musisointi jatkui Pinxin ravintolan tiloissa.
Konsertin aloitus oli mukava – Eero Saunamäki ilmestyi galleriaan ja hitaasti kävellen soitteli tuttua kansanlaulua ”Tein minä pillin pajupuusta”. Laulun sanoista poiketen, tämä pilli soi alusta lähtien upeasti. Saunamäki antoi kappaleiden välissä runsaasti erinomaista tietoa nokkahuilun historiasta ja totesi huilusoittimien olevan rumpujen ohella historian vanhimpien soittimia. Yksi konsertin ensimmäisistä numeroista oli sokean kirkonkellojen soittajan sävellys ”Englantilainen satakieli”. Saunamäellä näytti olevan soittaessaan enemmän kuin kymmenen sormea, niin vikkelästi ne liikkuivat.
Jossakin välissä soittaja kaivoi pussistaan puolenkymmentä erilaista soitinta ja esitteli niiden rakenteen, soittotekniikan sekä viritykset. Barokin ajoilta tutuksi tulleen EU:n tunnusmelodian jälkeen kaikui taidehallissa Teleman’in ”Fantasia n:o 3” ja viimeistään sen jälkeen taidehallin yleisö oli myyty!
Hauska tarina nokkahuilun tärkeydestä oli sen normaalista poikkeava käyttö Euroopan hoveissa. Löytöretkeilijät toivat kaukomailta tullessaan upeita ja taitavasti laulavia lintuja ja hovimuusikot opettivat niille nokkahuiluilla kotoperäisten lintujen lauluäänet – näin eksoottiset vieraat oppivat laulelemaan satakielten, varpusten ja mustarastaiden värssyjä.
Nokkahuilisti Eero Saunamäen konsertti Pinxin tiloissa oli Suvisoitolta hyvä valinta.
