Napero-Finlandian kunniamaininta

Helena Mäkinen
SYSMÄ

Sysmäläinen toisella luokalla oleva Mila Pohjankoski sai  kunniamaininnan vuoden 2016 Napero-Finlandia –kilpailussa. Osallistumiseen innosti Sari-ope. Viime keväänä sadun kirjoittaessaan Mila oli ensimmäisellä luokalla ja ikää oli 7 vuotta. Aiheena oli ”Ennennäkemätöntä!” ja kilpailuun osallistui 3158 lasta.

Mila kertoo, että satu ”Salainen kaupunki” syntyi vaivattomasti. Kirjailijatyttö oppi lukemaan jo 5-vuotiaana ja kirjoittaminenkin sujui jo ennen kouluun menoa. Milalle on aina luettu iltasatu ja kirjasto on tuttu paikka. Kotona on leikitty isompien sisarusten kanssa koululeikkejä ja Mila on kirjoittanut useita monisivuisia ja –osaisia tarinoita. Kotona hän on järjestellyt tuotantonsa kirjastoon, jossa on muun muassa nauru-, jännitys- ja rakkausosastot. Muille perheenjäsenille hän on antanut kirjastokortit, joten teosten lainaus sujuu kätevästi.

Kirjastossa on muun muassa 6-osainen kirjasarja, jonka osien nimet ovat: 1. Hyvä Ystävä, 2. Ritarileikki, 3. Hieno Pallo, 4. Lääkäri, 5. Surun Jekku ja  6. Leikistä ei jätetä. Jokaisen osan takakannessa on tiivistelmä, josta voi tarkistaa kirjan sisällön. Kaikki on mietitty! Kirjat on tietysti myös kuvitettu omin käsin.

Lähilehti onnittelee kunniamaininnan saanutta Milaa!

Napero-Finlandia

Napero-Finlandia on Päätalo-Instituutin vuodesta 1993 lähtien järjestämä sadunkirjoituskilpailu, jossa on 3 sarjaa: 1-2 luokkalaiset, 3-4 luokkalaiset ja 5-6 luokkalaiset. Kilpailulla kannustetaan lapsia kirjoittamisen ja lukemisen pariin. Ensi vuoden aiheena on ”100 vuotta”.

Salainen kaupunki

Mila Pohjankoski
SYSMÄ

Olipa kerran kaukainen kaupunki jonka nimi oli Sarlorenzo. Sarlorenzossa asui lehmä Tiina, hevonen Eetu, possu Toupi, pupu Petri, ja kyllä siellä asui ihmisiäkin Paavo, Kasper, Hilda mutta ei muita paitsi Siiri hän on kissa. Siiri oli hyvin iloinen kissa no mennäänpä kertomukseen.
Sarlorenzossa oli taika ettei rosvot pääsisi sinne koska kukaan ei osannut suojella sitä.
Taika raukeaisi jos aarre kammiosta vietäisi edes yksi kolikko. Eräänä päivänä Siiri meni ostamaan ruokaa Sarlorenzon ulkopuolelta. Kun hän meni portille hän lausui. – Avaa taika porttien mystinen.
Siiri meni portista mutta hän ei tiennyt että joku seurasi häntä kissarosvo oli seurannut häntä ja hän lausui näin. – Avaa taika porttien mystinen. Portti avautui ja kissa meni sisään. Kissa näki paljon hienoja taloja äkkiä hän kuuli. pidätetty! Ja kissa joutui vankilaan mutta vankila oli baarissa. Baarin omisti Tiina.
Siiri meni baariin katsomaan miten vanki voi. Siiri kysyi. – Kuka sinä olet? Rosvo katsoi Siiriä ja sanoi. – Kisu minä olen Kisu halusin vain seikkailla ja näin sinut seurasin sinua koska luulin että olit pulassa. – Tiina päästä vanki. Siiri sanoi. Siiri vei Kisun aarrekammion eteen ja sanoi. – Tämä on aarrekammio sen sisällä on hirmuisesti aarteita. Ja Suvi kaukainen velho loi taijan tämän ympärille ettei rosvot pääsisi tänne. Mennään sisään.
– Vau! Tosi paljon kultaa! Kisu huusi. – Niin tulehan nyt esittelen sinut muille. Siiri sanoi. Ja niin unohdin jos aarrekammiosta viedään yksikin kolikko niin taika raukeaa. Yhtäkkiä maa tärisi ja taika valui. – Mitä sinä teit?! Siiri huusi. – Muistoksi. Sanoi Kisu. Kisu näytti yhtä kolikkoa. Sitten rosvot hyökkäsivät yksi rosvoista sanoi. – Olette mennyttä! – Emme vielä! Kisu huusi. Kisu kaivoi miekkansa ja pelotteli rosvot tiehensä. Kukaan rosvoista ei tullut takaisin. Mutta joku oli pihkassa. Siiri sanoi. – Jää suojelemaan Sarlorenzoa. – Tottakai Kisu sanoi. Eräänä päivänä Siirin oveen koputettiin. – Kuka siellä? Kysyi Siiri. – Kisu. Minulla on asiaa. – Selvä tule sisään. Ja ei kulunut aikaakaan kun pidettiin maailman parhaimmat häät sinne kutsuttiin myös Tiina, Eetu, Toupi, Petri, Paavo, Kasper ja Hilda.
Ja he elivät elämänsä loppuun asti.
Loppu