Avainsana: Sysmä

Julkaistu

Mökki vaihtaa vuodenaikaa

Emma Toiskallio
SYSMÄ/ HARTOLA

Syksy tuo mökkielämään uudenlaista tekemistä. Haastattelimme neljää erilaista mökkeilijää ja kysyimme, mitä mökille kuuluu kesän jälkeen, vai kuuluuko oikeastaan mitään.

Ensimmäinen vastaaja nauttii ajastaan kesäkaudeksi kerrallaan vuokratulla mökillä. Hänelle mökki on ennen kaikkea paikka, jossa voi unohtaa kotona odottavat tekemiset.

– Kun kotona on paljon tekemistä, pitää olla paikka, johon voi mennä tietäen, ettei siellä tarvitse tehdä mitään.

Mökki on sopivasti kodin ja työpaikan puolivälissä. Varsinaisia lomia ja tavallisia viikonloppuja hänellä on vähän, mutta kesällä mökillä on nukuttu lähes puolet öistä. Vettä ei tule mökkiin sisälle ja huussi on ulkona, mutta mukavuuksien vähäisyys ei haittaa, päinvastoin.

– Meille pieni koko on vain plussaa. Eikä siellä tarvitse leikata nurmikkoa tai huolehtia mistään isosta. Omistaja vastaa ylläpidosta ja me siivoamme omat jälkemme.

Seuraava vastaaja katsoo mökkielämää hieman eri vinkkelistä. Hän vuokraa vapaa-ajan asuntoaan muille.

  • – Kesä oli hyvä, ja vieraita tuli myös ulkomailta, esimerkiksi Japanista. Kokemukset ovat olleet positiivisia, vieraat siistejä ja erityisesti puulämmitteinen pihasauna on saanut kiitosta. Ensi kesällekin on jo varauksia.

Paikka on hänelle paljon enemmän kuin vuokrattava majoituskohde. Se on alun perin lapsuudenmökki, jota on vuosien mittaan rakennettu ja kehitetty. Omistaja itse käyttää sitä nykyisin lähinnä silloin, kun tiedossa on jokin isompi kunnostusprojekti.

Kolmas vastaaja on mökkielämän alkutaipaleella. Keväällä löytyi helmi, ja ensimmäinen kesä on ollut enemmän työleiri kuin riippukeinussa makoilua.

– Kaikki rahat se on vienyt, omat ja varastetutkin, mutta oon tykännyt. Syksyllä mökille pitää vielä päästä, kun vain ehtii. Talveksi järvipumppu nostetaan pois ja paikat laitetaan järjestykseen, jotta keväällä olisi mukava tulla takaisin. Ehkä joku hiirenloukku pitää myös laittaa, vaikka hiiriä ei onneksi ole näkynyt.

Neljäs mökkeilijä on ehtinyt omistaa mökkinsä jo reilut kymmenen vuotta. Hänen suhteensa syksyyn on rauhallisempi. Alkuvuosina ennen talvea piti tehdä vaikka mitä, mutta vuosien mittaan on oppinut, ettei mökin kanssa tarvitse suorittaa.

– Sitä on huomannut, että mökki kyllä pärjää. Syksyllä tehdään tarpeellinen: vedet pois, paikat kuntoon ja polttopuut suojaan. Jos sää sallii, mökille voi mennä vielä talvellakin. Kaikkea ei tarvitse saada valmiiksi.

Julkaistu

Sysmän Vuoden Yrittäjä 2026

Samuli Simula
SYSMÄ

Sysmän Vuoden Yrittäjä 2026 ja yritys on Mia ja Jukka Tommolan Camping Sysmä.

– Tämä oli minulle kyllä aivan käsittämätön yllätys. Minut kutsuttiin erään hallituksen jäsenen syntymäpäiväkahville, mutta siellä olikin yrittäjien hallitus vastassa onnittelemassa minua, Mia kertoo.

Paperilla Mia toimii yrittäjänä, mutta yritys on Mian ja Jukan yhteinen ponnistus.

– Aloitimme keväällä 2014, ja ala oli meille täysin uusi. Minulla oli ainoastaan hieman kokemusta kahvila- ja ravintolatoiminnasta. Periaatteinamme oli ystävällinen henkilökunta, siistit tilat ja hoidettu ympäristö.

Camping Sysmä erottuu suuremmista ketjuista ja yhdistysvetoisista SF-Caravan-alueista henkilökohtaisella otteellaan – yrityksellä on Mian kasvot.

– Palvelua on lähdetty brändäämään henkilöpohjalta: toivotan asiakkaat tervetulleeksi, kyselen kuulumisia ja välitän. Markkinointi on onnistunut, sillä asiakkaat käyttäytyvät kuin olisivat luonani kylässä. Isommilta ketjuilta saatetaan vierailun jälkeen viedä saippuoita mukaan, mutta meille tullaan kuin tuttavan luo, Mia hymyilee.

  • Olemme myöskin antaneet käden jälkemme ja persoonallisuutemme näkyä yksityiskohdissa. Olen alusta asti ommellut paljon ja tykkään kirjoittaa esim. mainostekstejä käsin. Myös Jukka on rakennellut kaikenlaista ja aina ei ole ihan onnistunut, mutta onpahan ainakin itse tehty.

-Ensimmäiset kymmenen vuotta olivat jatkuvaa kasvua ja nyt olemme päässeet hieman rauhoittamaan laajenemista. Alueesta on alkanut kehittymään laajempi matkailukeskus, josta alkaa löytymään jo kaikenlaisia palveluita. Isommat investoinnit ja uudistukset on pyritty tekemään harkiten ja tarpeen mukaan hiljalleen rakentaen, Mia sanoo.

Tulevaisuudessa siintää myös laajentuminen, johon haetaan lisärakennusoikeutta meijerialueen kaavamuutoksella.

– Seuraavana tavoitteena on saada rakennettua ranta-alueelle kymmenkunta laadukasta mökkiä. Näin saamme majoituskapasiteettia kasvatettua taas kohti isompia tapahtumia, joita järjestämme varsinkin Meijerin alueella, paljastaa Mia.

– Työllistämme paljon nuoria. He ovat meille elinehto ja erittäin tärkeä lenkki kokonaisuudessa. Tarjoamme nuorille mukavan ja sopivasti haasteellisen työympäristön, jossa myös heidän ongelmanratkaisukykynsä kehittyy, Mia päättää.

Kuvassa: Mia Tommola on ollut vuosikausia valitsemassa vuoden yrittäjää. Tällä kertaa valinta osui omalle kohdalle. Kuvassa Jukka ja Mia.

Julkaistu

Harrastamishanke kannustaa

Antti Ruoppi
HARTOLA/SYSMÄ

Opetus- ja kulttuuriministeriön alainen Harrastamisen Suomen malli -hanke on jo muutaman vuoden ajan tähdännyt lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisäämiseen. Hankkeen perusajatuksena on taata jokaiselle peruskoululaiselle mahdollisuus maksuttomaan harrastukseen välittömästi koulupäivän jälkeen. Myös Hartolassa ja Sysmässä on vuosien ajan haettu valtionavustusta harrastustoiminnan takaamiseen.

Harrastamisen Suomen malli -hanke sai alkunsa vuonna 2021 pilottihankkeena. Myöhemmin toiminta on vakiintunut osaksi valtionavustusjärjestelmää. Lupa- ja valvontavirasto myönsikin hankkeeseen liittyviä avustuksia hakemuskaudelle 2026–2027 yhteensä 20 miljoonan euron edestä. Hartolan kunta sai 16 000 euron avustuksen, Sysmä puolestaan 28 000 euroa.

Hankkeen tavoitteena on myös edistää lasten ja nuorten keskinäistä tasa-arvoa, sillä kaikilla perheillä ei välttämättä ole mahdollista käyttää harrastuksiin rahaa tai kulkea omin kyydein harrastuspaikoille.

– On hienoa, että valtakunnan tasolla hankkeen vaikutukset nähdään niin arvokkaana, että harrastustoimintaa kannattaa rahoittaa, toteaa Hartolan kunnan vapaa-aikapäällikkö Anna-Maija Muurinen.

Hän nostaa esiin harrastusten useita hyötyjä. Esimerkiksi liikuntaharrastus tuo liikettä elämään ja kannustaa liikkumiseen myöhemmin elämässä. Sen lisäksi harrastukset tuovat elämään mielekästä tekemistä ja vahvistavat ihmissuhteita.

Molemmilla paikkakunnilla järjestetään monipuolista kerho- ja harrastustoimintaa koulupäivien yhteydessä. Hartolassa viime keväänä toimi muun muassa pienten koululaisten temppukerho ja Multisport-kerho, jonka puitteissa järjestettiin esimerkiksi uintiretkiä Sysmän uimahalliin ja laskettelua hiihtokeskus Purnussa. Vastaavaa toimintaa on luvassa myös tulevana lukuvuonna. Sysmässä puolestaan järjestetään esimerkiksi keppihevos-, näytelmä- ja uimakerhoja.

Avustuksilla katetaan harrastustoiminnan järjestämisestä koituvia kuluja, kuten ohjauskorvauksia ja matkakustannuksia.

– Hartolassa ei esimerkiksi ole omaa uimahallia, mutta uimakerhotoimintaa on järjestetty hyödyntämällä Sysmän uimahallia. Tällainen yhteistyö kahden pikkukunnan välillä hyödyttää kaikkia osapuolia, Muurinen avaa toimintaa.

Harrastusmahdollisuudet eivät rajoitu pelkästään koululaisille järjestettävään ohjelmaan.

– Muutenkin Hartolassa harrastustoiminta on kunnan koko huomioon ottaen todella vilkasta ja olosuhteet kunnossa, Muurinen toteaa.

– Sille on syynsä, miksi kunta oli muutama vuosi sitten Urheilugaalassa ehdolla Suomen liikkuvimmaksi kunnaksi, hän jatkaa.

Kuvassa: Esimerkiksi KunkkuAreena tarjoaa Hartolassa puitteet monipuoliselle harrastustoiminnalle. Kuva Anna Ruoppi.

Julkaistu

Etelä-Sysmän kyläpäivät kokosivat väkeä Papulaan

Reetta Keisalmi
SYSMÄ

Sää helli kyläpäivien vieraita, kun Nikkaroisten nuorisoseurantalolla järjestettiin lauantaina 1. elokuuta Etelä-Sysmän kyläpäivät. Papulaan oli kerääntynyt runsas joukko kävijöitä, eikä tekemisestä tai nähtävästä ollut puutetta.

Päivän ohjelmaan sisältyi perinteisiä työnäytöksiä, eläimiä, vanhoja autoja ja työkoneita sekä tietysti maukkaat myyntipisteet, joista löytyi perinteisen grillimakkaran lisäksi erilaista suolaista ja makeaa näläntaltuttajaa. Kädentaitoihin pääsi tutustumaan muun muassa kehräyksen ja hirrenveiston parissa. Pisteet keräsivät ympärilleen kiinnostunutta yleisöä, ja tarjosivat kurkistuksen perinteisiin työmenetelmiin.

Lampaat vetivät puoleensa erityisesti perheen pienimpien huomion, ja rapsuttavia käsiä riitti lähes tauotta. Itä-Hämeen Etsintäkoirat puolestaan esittelivät osaamistaan tasatunnein järjestetyissä työnäytöksissä. Yleisö pääsi seuraamaan, kuinka koirat etsivät kadonneen henkilön maastosta. Mukana oli niin kokeneita konkareita kuin vasta nelikuukautinen pentukin, joka suoriutui tehtävästään ikäänsä nähden hienosti. Runsas yleisö ei koiria häirinnyt, vaan näytökset etenivät mallikkaasti.

Tänä vuonna ohjelmassa oli mukana myös uutta, kun Nikkaroisten sammutuspiirin historiaan pääsi tutustumaan omalla pisteellä. Lisäksi päivän aikana järjestettiin sammutusnäytöksiä, jotka keräsivät runsaasti kiinnostunutta yleisöä.

Kyläpäivien tunnelmasta vastasi Veli-Matti Järvenpää & Sawottaboys, jonka musiikki houkutteli kuulijoita viihtymään esiintymislavan läheisyydessä. Vanhojen autojen pitkä rivistö keräsi ihailijoita siinä missä vuosikymmenten takaiset työkoneetkin. Toimittajan katse kiinnittyi erityisesti näyttävän punaiseen Valmetiin. Myös peräkonttikirppiksellä kävi tasainen kuhina päivän mittaan.

Papulan täydestä parkkipaikasta saattoi päätellä, että kyläpäivät olivat jälleen keränneet runsaasti kävijöitä. Päivän aikana alueella riitti iloisia kohtaamisia, ja aurinkoinen sää kruunasi onnistuneen tapahtuman.

Julkaistu

Kuka sinä olet?

Emma Toiskallio
SYSMÄ, HARTOLA

Suomenmaa -verkkolehdessä julkaistu artikkeli Hans Collianderin uutuuskirjasta nosti esiin ajatuksen, että maaseudulle muuttava jää helposti ulkopuoliseksi. Aihe herätti myös Hartolan puskaradiossa vilkasta keskustelua, jota lukiessani jäin pohtimaan omaa muuttajan historiaani.

Olen muuttanut elämäni aikana useita kertoja. Eräällä pienellä paikkakunnalla perustin alle parikymppisenä yrityksen. Ensimmäisten kysymysten joukossa oli:

  • Kenen tyttöjä sitä ollaan?

Vastasin muuttaneeni muualta. Seuraava kysymys kuului:

  • Tiedätkö, kauanko menee olla paikallinen?

Arvasin, että siihen menisi kauan. Veikkasin kahtakymmentä vuotta.

Vastaus kuului:

  • Kolme sukupolvea.

Ehkei keskustelua ollut tarkoitettu pahantahtoiseksi, mutta se jäi mieleen. Sain heti alkuun ymmärtää, ettei paikallisuus riippunut siitä, mitä tekisin, vaan siitä, mistä olin tullut.

Yritystoiminnassani sillä oli merkitystä. Koska en puhunut paikallista murretta, jouduin opettelemaan sitä voidakseni tavoittaa tärkeimmän asiakasryhmäni. Vasta sen jälkeen kynnys madaltui.

Siksi olen vuosien varrella kiinnostuneena kuunnellut myös muiden muualta muuttaneiden kokemuksia. Jotkut ovat kertoneet pohtineensa jopa pois muuttamista, koska eivät ole löytäneet paikkaansa yhteisössä. Toisilla taas on täysin päinvastaisia kokemuksia.
Niin myös minulla.

Sysmään muuttaessani kukaan ei kysynyt, kenen tyttö olen. Sen sijaan minulta kysyttiin

  • Kuka sinä olet?

ja pian sen jälkeen

  • Ai osaat sellaista – tulisitko mukaan tähän?

Ero tuntuu suurelta.

Totta kai muuttajallakin on vastuunsa. Uuteen yhteisöön ei voi tulla odottaen kaiken muuttuvan omien tottumusten mukaiseksi. On tutustuttava ihmisiin, osallistuttava ja annettava aikaa. Mutta yhtä tärkeää on, millaisen viestin yhteisö antaa tulijalle. Nähdäänkö hänet ennen kaikkea ulkopuolisena vai mahdollisena naapurina, tekijänä, yrittäjänä, vapaaehtoisena tai ystävänä.

Sekä Sysmä että Hartola tarvitsevat uusia asukkaita, yrittäjiä ja osaajia. Siksi kysymys ei ole vain yksittäisten ihmisten tunteista, vaan myös kuntien tulevaisuudesta. Ehkä tärkein asia, jonka voimme uudelle tulijalle sanoa, ei ole kysyä, mistä hän tulee, vaan mitä hän haluaa tuoda mukanaan. Jos ihminen kokee olevansa tervetullut ja pääsee mukaan tekemään, hänestä voi tulla osa yhteisöä paljon nopeammin kuin kolmessa sukupolvessa.

Kuvassa: Kolme sukupolvea vai yksi tervetulotoivotus? Mikä edes tekee ihmisestä paikallisen?