Vanha kyläkoulu, josta melkein tuli motelli. Mutta ei tullut motellia, vaan jyväskyläläisen Sampsa Ahosen koti. Paikka, jossa kitara soi ja koirat haukkuvat.
Siinä pähkinänkuoressa Vuorenkylän vanhan kyläkoulun tarina. 1800-luvun lopussa perustettu koulu lakkautettiin vuonna 1994 ja rakennus ehti olla pitkän tovin tyhjillään, ennen kuin Sampsa Ahonen ja hänen vaimonsa viime kesänä ostivat rakennuksen.
-Etsimme vanhaa taloa, jota voi remontoida, Ahonen kertoo ja hymyilee katsoessaan ympärilleen.
On selvää, että täällä remonttikohteet eivät ihan heti lopu kesken. Mutta Ahonen onkin ammatiltaan puuseppä. Kunnianhimoa ja kokemusta riittää. Ja kiirettä, sitä ei ole.
Ahonen astuu toiseen entisistä luokkahuoneista. Se toimii nyt olohuoneena. Liitutaulu muistuttaa rakennuksen historiasta, mutta muita merkkejä koulunkäynnistä ei enää ole.
Sen sijaan huoneistosta löytyy kitaroita ja äänenvahvistimia. Ahonen harrastaa musiikkia taiteilijanimellä Wihtori Aho. Hänen ensimmäinen pitkäsoittonsa julkaistaan pääsiäisen alla, 24. maaliskuuta. Levyn nimi on Yksin.
-Tyylilajini on suomenkielinen kitarapop, jossa on iskelmällisiä elementtejä, Ahonen luonnehtii.
Hän säveltää ja sanoittaa kappaleensa itse. Levy on omakustanne, josta otetaan 300 kappaleen painos. Levy tulee myyntiin Levykauppa Äxään ja Ahosen lähikauppaan Vuorenkylän valintaan. Kappaleet ovat kuunneltavissa myös Spotifyssa.
Tulevana kesänä Ahonen toivoo pääsevänsä keikkailemaan.
-Keikoille pääsy ei ole kovin helppoa, kun ei ole nimeä. Lisäksi minun pitäisi löytää kokoonpano tästä lähiseudulta, Ahonen tuumii.
Entä se talon remontti?
Menneet vuosikymmenet näkyvät täällä monella tavalla. Ovet ovat kaunista antiikkia, vanhan luokkahuoneen isot tiilitakat taas on maalattu räikeän punaisiksi. Toista luokkahuonetta on yritetty jakaa väliseinillä, koska koulutoiminnan lakkauttamisen jälkeen rakennuksesta kaavailtiin motellia.
-Väliseinät on kyllä tehty ihan vasemmalla kädellä. Ne täytyy purkaa, suunnittelee Ahonen.
Vanhojen remonttien jäljet eivät aina ole kovin onnistuneita.
-Olisin halunnut kunnostaa vanhan puulattian, mutta maali ei irronnut hiomalla. Lattiassa on käytetty lyijymaalia ja pinnalle on vedetty lateksi. Yhdessä ne ovat saaneet aikaan sellaisen reaktion, että maali ei lähde irti, Ahonen harmittelee.
Mutta ehkä vanhan talon henki syntyykin juuri siksi, että rakennuksessa kohtaavat eri aikakausien ihanteet ja monien sukupolvien kädenjälki.
Niin kuin remontti, myöskään musiikki ei ole hätäisen hommaa. Ahosen ensimmäinen pitkäsoittolevy ilmestyy tänä vuonna, mutta musiikkia hän on tehnyt jo vuodesta 1996. AO-O