Vuorenkylän kuningatar

Vuorenkylän kuningattareksi kruunattu, Seppälän maatilan emäntä Elina Seppälä innostuu uuden oppimisesta. Ensin hän opiskeli kemiaa, jonka jälkeen oli aika opetella lypsämään lehmiä. Nyt Seppälä on aloittanut viulun soiton. ”Aion katsoa, kuinka paljon ehdin oppia ennen kuin täytän 50 vuotta”.

Sinut kruunattiin juuri Vuorenkylän kuningattareksi. Millaista Vuorenkylässä on asua?
-Sukupolvien väliset yhteydet ovat pienellä kylällä tosi tärkeitä. Täällä olen ystävystynyt ihmisten kanssa ikään katsomatta. Kun muutin tänne ja kävin pienen lapsen kanssa seurakunnan lähetyspiirissä, tutustuin kylän vanhempaan väkeen. He ottivat minut siipiensä suojaan. Se tuntui tosi ihanalta.
-Vuorenkylässä on paljon mökkiläisiä. He ovat tärkeitä, mutta maaseudun elinvoiman pitäisi silti pohjautua vakituiseen asumiseen. Ei voi vaatia, että täällä pitäisi elää hiljaa hissutellen kuin jossain museossa.

Lapsuudenkotisi oli Äänekoskella. Lukion jälkeen muutit Jyväskylään ja aloitit kemian opinnot yliopistolla. Miksi valitsit juuri kemian?
-Tykkäsin kemiasta jo koulussa. Maisteriksi valmistumisen jälkeen pääsin tutkijaksi yliopiston palkkalistoille. Sen jälkeen väittelin tohtoriksi. Olen pitänyt tästä vähän matalaa profiilia, koska mielestäni ihmisen arvo ei perustu titteleihin vaan ihan muihin asioihin.

Tapasit puolisosi Mikan milleniumina tansseissa Jyväskylässä. Miten päädyitte asumaan Vuorenkylään?
-Tapasimme tosiaan 1. tammikuuta. Voi sanoa, että se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Mika toi minut näytille tänne Seppälään jo tammikuun lopussa. Ensimmäiset pari vuotta kävimme täällä aika usein viikonoppuina. Täällä oli silloin lypsykarjaa ja tutustuin vähitellen lehmiin.
-Menimme naimisiin vuonna 2012, 1. tammikuuta. Heti 2. päivä muutimme maatilalle. Arki alkoi saman tien. Oli tehty sukupolvenvaihdos ja meidän piti ottaa tila hoitaaksemme. Oli 35 astetta pakkasta ja rehut jäässä. Ensimmäinen viikko meni suurin piirtein siinä, kun lisättiin pannuun puita.

Millaista kaupunkielämään tottuneen oli asettua Vuorenkylään?
-En ole kaivannut kaupungista kauppoja tai mitään erityistä. Jyväskylässä asuin ihan kaupungin keskustassa, mutta kävin silti vain lähimmässä K-marketissa ostoksilla.
-Ensimmäiset vuodet olivat tosi hektisiä. Meille syntyi kolme lasta, teimme remonttia ja hoidimme lypsykarjaa. Olimme koko ajan tosi väsyneitä. Nyt kun katsomme siihen aikaan otettuja kuvia tai videoita, ihmettelemme miten isot silmäpussit meillä silloin olikaan!
-Nautin Vuorenkylässä luonnon läheisyydestä ja konkreettisesta tekemisestä. Täällä lapset pääsevät luonnollisesti osallistumaan arkeen. Täällä on hyvä olla.

Luovuitte lypsykarjasta, ja nyt teillä on nelisenkymmentä yksilöä ylämaankarjaa. Minkälaista ylämaankarja on hoitaa?
-Lypsylehmät sitoivat paljon enemmän. Ylämaankarja on ulkona ympäri vuoden, eikä eläimille syötetä ollenkaan viljaa. Rotu on sellainen, että sen on tarkoituskin kasvaa hitaasti.
-Vaikka ylämaankarja on helppohoitoista, se ei tarkoita että eläimet eivät tarvitsisi hoitoa. Talvisin karjaa ruokitaan paalirehulla. Eläimiä valvotaan päivittäin, huolehditaan juomavedestä ja hoidetaan tarvittaessa muutenkin.

Millaista ylämaankarja on luonteeltaan?
-Nämä ovat tosi kilttejä ja rauhallisia, oikeita terapiaeläimiä. Jos on murheita, täällä lehmien kanssa ne unohtuvat. Jokainen näistä tykkää hirveästi rapsuttamisesta ja harjaamisesta. Kesytämme vasikat heti ensimmäisenä kesänä. Kaikkia eläimiämme voi taluttaa riimussa, ne kulkevat kiltisti perässä.
-Täytyy kuitenkin muistaa, että nämä ovat eläimiä. Näillä on tarkka arvojärjestys laumassa. Vaaratilanne saattaa syntyä silloin, jos ihminen jää pomon ja alempiarvoisen yksilön väliin.

Ehditkö harrastaa jotain?
-Musiikki on tosi tärkeää. Olen soittanut nuoresta asti huilua ja pianoa. Mattlarin Marjan kanssa pidimme viime keväänä Purnussa yhteislauluiltoja, vinttiviisuja.
AO-O