Ryhmä reippaita virpojia suuntasi matkansa viime viikolla Sysmän Palvelutalolle, liikkeellä olivat Väihkylän ala-asteen 1 ja 1-2 luokan trullit opettajiensa Raija Hörkön ja Sari Palon johdolla. Asiaa oli valmisteltu koulussa virpomisvitsoja tekemällä ja virpomisloruja opiskelemalla – lisäksi opeteltiin yksi karjalainen loru monien vanhainkodin asukkaiden taustat tiedostaen. Harjoittelun ja virpojenteon ohessa opettajat olivat kertoneet oppilaille pitkään jatkuneesta virpomisperinteestä.
Ja vaikka ryhmä ei välttämättä ollutkaan liikkeellä palkan toivossa, niin suklaamunat taskussa ryhmä poistui vanhainkodilta koulupäiväänsä jatkamaan.
Virpominen:
Virpominen on ortodoksiseen kristillisyyteen liittyvä palmusunnuntain perinne. Pajunoksat siunattiin kirkossa lauantain jumalanpalveluksen yhteydessä, jotta niillä voitiin virpoa sukulaisille ja ystäville palmusunnuntaina. Virvonta on tehty Jeesuksen palmunlehvätervehdyksen muistoksi. Se on toiminut siunauksena, terveyden tuojana ja pahan karkoittajana.
Virvonnasta on tullut lasten perinne, jossa pääsiäisnoidiksi pukeutuneet lapset kiertävät talosta taloon koskettamassa (virpomassa) pajunkissavarvuilla ihmisiä ja toivottamassa heille onnea ja terveyttä. Virvonta -sana tuleekin notkeaa oksaa tarkoittavasta virpi -sanasta. Virvottaessa pajunkissakimppua heilutetaan virvottavan edessä ja lausutaan virvontaloru – esim. ”virvon varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks. Vitsa sulle, palkka mulle”.
KP