Koko keho laulaa, ääntä pakottamatta. Näin voi tiivistää porvoolaisen laulupedagogin Maija Hapuojan filosofian. Sibelius-Akatemiasta valmistunut Hapuoja on opettanut tätä filosofiaa 30 vuotta kaikentasoisille laulajille, harrastajista Jari Sillanpäähän.
Viime viikonloppuna Hapuojan oppiin pääsi kymmenen laulunharrastajaa Itä-Hämeen opistossa Hartolassa. Viikonloppukurssilla harjoiteltiin Olavi Virran kappaleita.
– Olen eläkkeellä, mutta en ole vieläkään kyllästynyt opettamiseen. En tee eroa eri laulajien välille. Harrastaja on minulle samanarvoinen kuin ammattilainen, Hapuoja sanoo.
Jari Sillanpäätä hän opetti Pop ja jazz Konservatoriossa Helsingissä ennen miehen läpimurtoa Tango-finaalissa.
Äkkiseltään ei ehkä uskoisi, että harrastajilla ja tulevilla tähdillä on yhteisiä piirteitä.
– Ihmiset ovat hirveän itsekriittisiä ja moni menee laulaessaan ihan kipsiin. Jarikin oli ensin hirveän ujo ja arka. Mutta totta kai huomasin heti, että hän on luonnonlahjakkuus.
Itsekritiikkiin ja jännittämiseen Hapuoja tarjoaa lääkkeeksi vuosikymmenten aikana kehittämäänsä strech-laulutekniikkaa (venyttely-laulutekniikkaa). Siinä keho vapautetaan hengitysharjoituksin ja runsain mielikuvin löytämään laulajan luonnollinen soundi.
– Klassisessa laulussa ylä-äänet ohjataan ylöspäin kapeasti. Kevyessä laulutavassa ylä-äänetkin sijoittuvat rintaan leveästi.
Tällöin äänen voi kuvitella tulevan ulos pikemminkin rintakehästä kuin nenän korkeudelta.
Toukokuusta alkaen Hapuojan kehittämään laulutekniikkaan voi perehtyä kotona. Silloin ilmestyy hänen kirjoittamansa lauluopas nimeltä Koko kroppa laulaa.
Hartolaan Hapuoja palaa huhtikuun lopussa, jolloin laulukurssilaiset kokoontuvat toistamiseen Itä-Hämeen opistolle. Kurssi huipentuu kaikille avoimeen Luokkakokous 1962 -konserttiin 26.4., jossa laulajat esittävät harjoittelemansa Olavi Virran kappaleet. Hapuoja lupaa, että konsertista tulee hauska: kappaleita käsitellään uudella tavalla. A O-O