Suuri rikkaus keskellämme

Helena Mäkinen
HARTOLA

La Kar de Mumman alakerrassa oli kiitosjuhla. Hartolan Ryhmäkodin nuoret miehet halasivat tervetulleiksi koulun ja ryhmäkodin henkilökuntaa, kunnan ja muiden yhteistyötahojen edustajia.
Ryhmäkodin ohjaajana toimivan Hanna Kääriäisen toivotettua kaikki tervetulleiksi puheenvuoron sai Nazrat Rezaei, joka kertoi sydämensä olevan täynnä tunteita.
– Lähdimme sodan keskeltä 3 vuotta sitten ja kuljimme vaarallisen matkan salakuljettajien armoilla, meillä oli mukanamme vain unelma rauhasta. Tänne päästyämme meillä oli traumoja ja kova ikävä omaa perhettä. Alku oli vaikeaa, mutta vähitellen rakensimme yhdessä uuden perheen. Meitä opastettiin kädestä pitäen. Olemme oppineet suomalaisen työkulttuurin ja työmoraalin. Kiitos teille työstänne ja avustanne! Kiitämme Ryhmäkodin henkilökuntaa. Nyt elämä on valoisaa ja tulevaisuutemme on omissa käsissämme.
Valtuuston puheenjohtaja Jeremias Sankari kohdisti sanansa ”arvoisille kamuille ja muille läsnäolijoille”.
– Hartola pääsi sattumalta osalliseksi maahanmuutosta. Toivottavasti olemme oppineet ottamaan vastaan kaukaa tulevia ja apua tarvitsevia. Iloitsen joka kerta, kun teistä joku tulee vastaan. Toivotan teille hyviä elämän tuulia ja kiitän kaikkia, jotka ovat lähteneet tukemaan nuoria.
Mir Zaman Javadi, kutsumanimeltään Miroo, puhui sujuvasti suomea. Hän kertoi olevansa huolissaan Afganistanissa asuvasta veljestään, koska siellä on jatkuvasti pommi-iskuja. Äiti ja siskot asuvat Pakistanissa. Miroo aloitti työnteon 6-7 –vuotiaana mattokutomossa. Tammikuussa alkavat nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajan opinnot Järvenpäässä. Hartolassa on vielä autokoulu kesken, tällä viikolla teoriakokeet. Nuori mies on tyytyväinen, että hänen ei tarvitse neljään vuoteen olla huolissaan oleskeluluvasta, hän haluaa jäädä Suomeen ja anoa kansalaisuutta, kun se on mahdollista.
Juhlien iloinen tunnelma ja nuorten lämpimät hymyt jäivät sydämeen.

Kuvassa: Ryhmäkodin väki oli järjestänyt juhlat, joista ei olisi halunnut lähteä pois.