Hirvijärven rannalla Taipaleen puolessa vapaa-ajan asuntoa pitävä Ilmari Rinne uusi viimevuotisen sahtimestaruutensa rotarien sahtisaluunassa pidetyssä Sysmän mestaruuskilpailussa. Kilpailun kärki oli tasainen ja nimilista on vuosi vuodelta melkoisen muuttumaton, samat sahdintekijät pärjäävät mainiosti joka kerta – toiseksi sijoittui Veikko Nurminen ja kolmanneksi Pirjo Korpela. Viimeksi mainitutkin ovat olleet sahtihistorian jossakin vaiheessa mestareita molemmat.
Kilpailun tuomaristossa istuivat Arvo Tuominen (puheenjohtaja), Tuula Vuorinen, Kristiina Fromholz-Mäki, Kimmo Oksanen ja Aimo Nihtilä. Voittajakolmikon näytteitä tuomaristo piti erinomaisina. Arvostelussa otettiin huomioon sahdin väri, tuoksu, maku ja laheus. Jokaisessa osiossa voittajakolmikon näytteet olivat kärkitasoa, joskin pientä ristiin menoa eri elementtien välillä oli havaittavissa.
–Niinhän sitä sanotaan, että hyvä sahti janottaa. Näiden sahtinäytteiden äärellä olisi tuomaristo viipynyt pidempäänkin, kertoili raadin puheenjohtaja Arvo Tuominen.
Ilmari Rinne kertoi aloittaneensa sahdin valmistuksen varsin myöhään, konstit ja taidot hän oppi isältään.
–Normaalisti teimme sahtia vain kaksi kertaa vuodessa, juhannuksena ja jouluna. Kilpailumenestyksen myötä tahti on tiukentunut ja viime vuonna taisi sahtia valmistua jo kymmenkunta kertaa, tunnustaa mestari.
Mitään suuria erikoiskikkoja ei Rinteen sahdinteossa ole; puhdas, raikas vesi, Lahden Polttimon maltaat ja korkeintaan hitunen (ei aina) katajaa mausteeksi. Yksi pieni oma niksi liittyy itse valmistusprosessiin, mutta sitä Rinne ei luonnollisestikaan kerro. Sahdintekoa Rinne aikoo ilman muuta jatkaa ja täytyyhän tavoitteeksi ottaa kolmas mestaruus ensi kesän kisoissa. Lisäksi elokuiset SM-kisat Espoossa kiinnostavat Sysmän sahtimestaria.
Veikko Nurminen sijoittuu aina sahtikisan kärkipäähän. Hän aloitti sahdinteon paljon Rinnettä nuorempana, sillä mummolta opittu taito testattiin Veikon omissa rippijuhlissa. Hän valmisti itse sahdin aikuisille juhlavieraille. Mitään ihmekikkoja ei Nurmisellakaan valmistuksen suhteen ole, hiukka tummaa mallasta joukkoon ja katajaa marjoineen mausteeksi. Käymisen tulee Nurmisen mukaan alkaa hitaasti ja kestoltaan se on 9–10 tuntia. Kun lämpötila on 22–23 astetta lisätään hiiva ja vierre siirretään isoon astiaan pariksi vuorokaudeksi. Sen jälkeen alkaa käynti pienemmissä astioissa ja kestää 20–30 päivää. Säilytyspaikan lämpötilan pitää olla sopiva, sillä käynti ei saa olla liian nopeaa missään vaiheessa.
–Kolmen viikon päästä sahti on parhaimmillaan ja kestää hyvänä muutaman viikon eteenkinpäin sopivan viileässä tilassa, sanoo Nurminen.
Yksi hyvä neuvo sahdin säilyttämisen suhteen Nurmisella on; sahdin vähetessä sitä on siirrettävä aina pienempiin astioihin. Tyhjää ilmatilaa ei kanisteriin saa jäädä.
KP