UUTISET

Anna Onali-Ovaska
HARTOLA

Tässä autossa kaikki on uutta ja viimeiseen asti hiottua. Kun ajoneuvo pysähtyy, kuuluu vienoa suhinaa: kori laskee senttejä alaspäin. Rappusia valaisevat siniset led-valot, sisällä tuoksuu uudelta. Ajokilometrejä on mittarissa vasta 5000.

Tämä on Heinolan kaupungin uusi kirjastoauto, joka kiertää Hartolassa kahtena-kolmena päivänä viikossa.

Reitit ja aikataulut uudistettiin elokuun puolivälissä. Aiemmin kirjastoauto kiersi Hartolassa alkuviikolla, mutta uuden järjestyksen mukaan ajopäivät ovat torstaina ja perjantaina. Lisäksi auto liikennöi joka toinen lauantai Itä-Hartolassa Murakan ja Koitin suunnalla.

-Toivoin, että saisimme kirjastoauton Hartolaan lauantaille. Lauantain reittiä on ehditty kokeilla kaksi kertaa. Silloin väkeä on ollut enemmän liikkeellä kuin arkipäivinä, kertoo kirjastoauton kuljettaja Jari Elfvengren.

Tänään perjantaina auto on käynyt aamupäivällä yhtenäiskoululla ja päiväkodilla. Autossa on ehtinyt piipahtaa pitkälti toista sataa lainaajaa.

Iltapäivällä on vuorossa Vuorenkylän reitti. Rantalan tilalla vastassa on tilan isäntä ja kirjastoauton vakioasiakas Jouni Hokkanen.

-Olen käynyt kirjastoautossa pikkupojasta asti. Aiemmin sukulaismies Aulis ajoi autoa ja silloin tavaksi muodostui, että auto pysähtyy meidän pihassamme. Perinne on jatkunut, Hokkanen kertoo.

Hokkanen ja Elfvengren ovat ehtineet tutustua hyvin vuosien aikana. Tänään perjantaina kaikki menee tutun kaavan mukaan: Elfvengren on valinnut Hokkaselle pinon kiinnostavia kirjoja valmiiksi. Ne lainataan ja pistetään paperikassiin.

Osan teoksista Hokkanen vie järven toisella puolella asuvalle äidilleen.

-Äiti on kova lukemaan. Viikossa menee pari kirjaa, Hokkanen sanoo ja heilauttaa hyvästiksi. Kirjastoauto häviää mutkan taakse ja kaasuttaa kohti Kauhtueentietä.

Kirjastoauton aikataulut Hartolassa

-torstaisin parittomilla viikoilla reitti Kalho-Tokeensalmi-Pohjola-Itä-Hämeen opisto. Seuraavat ajopäivät: 1.9., 15.9., 29.9., 13.10., 27.10., 10.11., 24.11., 10.12.
-torstaisin parillisilla viikoilla reitti Tollinmäki-Ansio-Rusi-Vehkasalo-Uitto. Seuraavat ajopäivät: 8.9., 22.9., 6.10., 20.10., 3.11., 17.11., 1.12., 15.12.
-perjantaisin parittomilla viikoilla reitti Hotila-Ylemmäinen
-perjantaisin parillisilla viikoilla reitti Siltasuo-Heinikka-Hara-Vuorenkylä. Seuraavat ajopäivät: 9.9. 23.9. 7.10. 21.10. 4.44. 18.11. 2.12. 16.12.
-lauantaisin parittomilla viikoilla reitti Murakka-Yölintu-Sauvuori-Koitti-Kuivajärvi-Lepsala-Kumu. Seuraavat ajopäivät: 17.9., 30.9., 15.10., 29.10., 12.11., 26.11., 10.12.
-tarkemmat pysäkkikohtaiset aikataulut löytyvät  osoitteesta www.lastukirjastot.fi/kirjastoautohartolassa

Anna Onali-Ovaska
HARTOLA

Ilmassa on uutuuden viehätystä ja ehkä hippunen jännitystäkin. Kouluvuosi on alkanut ja nyt on aika testata uutta opetussuunnitelmaa käytännössä.

Opetussuunnitelmaan (ops) on perehdytty ja sitä on hiottu kuukausia. Tänä syksynä otetaan käyttöön alakoulua eli 1-6. luokkaa koskevat uudistukset. Vuoden päästä on yläkoulun opsin vuoro.

Konkreettisia, tuntijakoon perustuvia uudistuksia on useita. Yhteiskuntaoppi palaa lukujärjestykseen usean vuoden tauon jälkeen. Tästä syksystä alkaen yhteiskuntaoppi aloitetaan neljännellä luokalla. Aineessa painotetaan aluksi arjen hallintataitoja ja yrittäjyyttä.

Ruotsin kielen opinnot aloitetaan kuudennella luokalla, kun aiemmin ne on aloitettu vasta yläasteella.

Tuntijakoon perustuvat uudistukset näkyvät välittömästi lukujärjestyksissä ja siten varmasti korostuvat.

Merkittävin muutos entiseen verrattuna on kuitenkin tapahtunut oppilaan ja opettajan rooleissa.

-Oppilas on aktiivinen. Enää ei ole niin, että opettaja on tiedon jakaja ja oppilas vastaanottaja, kiteyttää Hartolan yhtenäiskoulun rehtori Irja Niilahti.

Ja tästä painotuksesta Niilahti pitää. Samaa mieltä on opettaja Leena-Kaisa Porvari, joka oli yksi keskeisistä opsia valmistelleista opettajista Hartolassa.

Aktiivisuudella tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että oppilasta voidaan pyytää arvioimaan omaa työskentelyään itse. Tai häneltä voidaan pyytää arvioita luokkatoverin työstä.

-Kun oppilas jatkossa saa tokarin käteen, hänen pitäisi olla entistä tietoisempi siitä, mistä numero koostuu. Opettajan pitäisi myös antaa palautetta koko ajan, ei pelkästään laittamalla numero todistukseen, Leena-Kaisa Porvari sanoo.

Oppilaiden mielipiteitä kysytään aiempaa herkemmin.

-On tärkeää, että oppilaita saadaan mukaan koulun eri päätöksentekoelimiin. Tiimitoiminnassa suunnitellaan lukuvuoden tapahtumia ja toiminnassa on tietysti myös oppilaskunta, kertoo Porvari.

Opsin uudistus on valtakunnallinen muutos, johon valtiovalta on asettanut tarkat raamit esimerkiksi tuntijaossa. Pienemmissä linjauksissa kunnille on annettu liikkumavaraa. Opsia onkin hiottu seudullisena yhteistyönä pitkin vuotta. Hartolan kaltaisen pienen kunnan etuja opsin valmistelussa on ollut se, että kunnasta on ollut jokaisessa kokouksessa edustajat paikalla.

Tieto tulevista muutoksista on tullut suoraan koululle ilman välikäsiä. Kaupungeissa tilanne on toinen, sillä jokainen koulu ei ole saanut kokouksiin omaa edustajaansa.

Hartolan yhtenäiskoulun rehtori Irja Niilahti oli viime vuoden vuorotteluvapaalla, eikä vapaansa aikana osallistunut opsin suunnittelukokouksiin. Tulevaan hän suhtautuu kuitenkin hyvin luottavaisesti – tiedostaen, että opsin sisäänajo on vasta alkutaipaleella.

Vaikka tuntijako on selvä ja astuu voimaan heti, vie uusien opetusmetodien omaksuminen oman aikansa.

-Täytyy antaa opettajille aikaa suunnitella tunteja. Jarruna ei saa olla, vaan pitää olla mahdollistaja, Niilahti tuumii.

Uutta opetussuunnitelmaa esitellään kaikille huoltajille yhteisessä vanhempainillassa 30. elokuuta Hartolan yhtenäiskoulussa.

Muutoksia alakoulun tuntijaossa

-Yhteiskuntaoppi alkaa 4. luokalla

-Ruotsin kieli aloitetaan 6. luokalla

-Valinnaisaineita lisätään lukujärjestykseen 5. ja 6. luokkalaisille. Oppilas voi valita esimerkiksi ohjelmointia, kotitaloutta tai liikuntaa

-Liikuntaa on 4. luokalla enemmän kuin muilla vuosiluokilla, yhteensä kolme tuntia viikossa

-Kuvaamataidon tuntimäärä väheni yhteen tuntiin viikossa, koska tilalle tuli yhteiskuntaoppi

Kyösti Piippo
SYSMÄ

Sysmän 4H -kerholla on parhaillaan käynnissä Leader -rahoitteinen tapahtumatuottajahanke. Hankkeen kestäessä nuoret oppivat suunnittelemaan ja järjestämään erilaisia tapahtumia ihan omin voimin.

Sysmä on millä mittapuulla tahansa mitattuna runsaiden kulttuuri- ja muidenkin tapahtumien paikkakunta ja niiden järjestelyt ovat onnistuneet lähinnä ansiokkaan talkootyövoiman ansiosta. Talkooväki alkaa vain huolestuttavasti ikääntyä. Siksipä tämä 4H:n hanke osuu enemmän kuin oikeaan: nuorta voimaa tarvitaan tapahtumien jatkuvuuden kannalta.

Viikonvaihteessa nuorten hanke järjesti Sysmän leirintäalueella Camping Sysmä Beach Party -tapahtuman. Hankkeen yhtenä aktiivina hääräsi Lauri Toivonen (hän nimesi aktiiviporukkaan kuuluviksi mm. Ella Siltasen, Iiro Mannilan ja Siiri Papinniemen). Toivonen kertoi, että viikonlopun Beach Party oli hankkeen toinen mittava juttu, keväällä järjestetyt lanit kuului saman hankkeen pariin.

–Tämä on ollut mielenkiintoinen ja antelias juttu. Itse olen häärännyt markkinoinnin ja mainonnan parissa sekä ollut mukana rekrytoimassa esiintyjiä. Ja kaikenlaisia yleishommiahan tässä on saanut tehdä.

Leirintäalueen yrittäjä Mia Kärkkäinen kiitteli avoimesti nuorten touhuja leirintäalueella.

–Vaikka pyrin omalta osaltani tekemään Camping Sysmästä rauhallisen ja hiljaisen paikan matkaajille, tällaista nuorten hanketta ei voi sivuuttaa. Näistä aktiiveista kasvaa meille Sysmään jatkossa erinomaisia toimijoita vaikkapa Suvisoiton ja Kirjakyläpäivien tarpeisiin.

Toimittajan pistäytyessä rannalla alkuillasta, olivat tubettajat Mona Ilona ja Daniel Okas kovassa vauhdissa. Yllättävän hyvin paikalla olleet nuoret tunsivat kaksikon musiikkia. Vuoroaan illan mittaan odottivat mm. Game Over, Mansesteri, Adi L Hasla ja kotitekoinen Kody -bändi.

Ja ihan hyvin näyttivät paikalla olleet vanhemmatkin viihtyvän tässä vauhdikkaassa seurassa!

Anna Onali-Ovaska
HARTOLA

Ensin pikaiset kahvit ja päällimmäisten kuulumisten vaihto. Sen jälkeen kumisaappaat jalkaan ja ylle riittävästi vaatetta. Siirtymä ulos, jossa autoon pakataan offia, kyypakkaus ja kävelysauvat. Sitten matkaan, kohti sienimetsää!

Vanhojen työkavereiden ja ystävysten Päivi Halmekosken ja Aune Salosen tapaaminen alkaa tutulla kaavalla. Molemmat ovat innokkaita sienestäjiä ja marjastajia, eivätkä naiset pysy metsästä poissa varsinkaan silloin, kun tapaavat toisensa. Molemmat kuuluvat Hartolan Marttoihin.

Halmekoski ja Salonen tutustuivat työpaikalla. Nyt he ovat eläkkeellä, mutta työn päättyminen ei tarkoittanut ystävyyden päättymistä.

Kun Salonen muutti muutama vuosi sitten takaisin lapsuudenmaisemiinsa Kotkaan, hän alkoi käydä Hartolassa vierailuilla.

Tänään naiset aikovat Ruskealan suunnalle. Siellä pururadan tuntumassa on ainakin edellisvuosina ollut paljon kantarelleja.

Jätämme auton soramontun laidalle ja suuntaamme metsään. Kävelysauvat ovat mukana, koska niillä on kätevä huiskia aluskasvillisuutta syrjään.

-Kantarelleja kannattaa etsiä sekametsistä, joissa ei kasva korkeaa heinää. Sieniä voi löytää myös sellaisista metsistä, joissa on ajanut metsäkone. Ajourien reunoilta löytää kantarellien lisäksi keväisin korvasieniä, Halmekoski kertoo.

Kirkonkylän laidat ovat hänelle tuttuja sienimaita, koska hän asuu taajamassa. Monet sienipaikat ovat löytyneet sattumalta, kun Halmekoski on lenkkeillyt pitkin metsiä koiransa kanssa.

-Varsinkin edellisen koiran kanssa lenkkeilin paljon. Silloin oli aina pussi mukana sieniä varten, Halmekoski sanoo.

Ennen Kotisalon rakentamista sieniä löytyi paljon varsinkin terveyskeskuksenmäeltä. Rakentamisen jälkeen ne ovat kadonneet – on pakko suunnata muualle.

Salosen apajat sijaitsevat kauempana: Harassa ja Vuorenkylässä. Otolliset paikat ovat löytyneet tuttavilta saatujen vihjeiden ansiosta.

Sen molemmat myöntävät, että hyvän sienipaikan löytäminen on tuurista kiinni. Mutta siitä sienestys on kiitollinen taiteenlaji, että sienet kasvavat usein jopa monta vuotta täsmälleen samassa paikassa. Kun kerran löytää hyvän paikan, on siinä paikkaa moneksi vuodeksi eteenpäin.

Metsässä Halmekoski ja Salonen hajaantuvat nopeasti eri teille. Katse viistää mättäitä pitkin.

-Silmän täytyy harjaantua näkemään sienet, Halmekoski sanoo ja kumartuu maahan. Aivan kaatuneen kelopuun vieressä kasvaa kauniin keltaisia kantarelleja, metsän kultaa.

Tänä vuonna marja- ja sienikuumeesta kärsivien on täytynyt olla todella valppaana. Vadelmat ja mustikat kypsyivät ennätysaikaisin, lähes yhtä aikaa mansikan kanssa. Ja nyt yhtä aikaa sienten kanssa mättäillä punertuvat jo ensimmäiset puolukat. Samaan aikaan pitäisi kerätä vielä viinimarjat puutarhasta.

-Tämä on ollut ihan älytön vuosi, kun kaikki on kypsynyt melkein yhtä aikaa, naiset huokaavat.

Vaikka marjastuksesta ja sienestyksestä kokisi luonnon aikataulujen takia pientä stressiä, jää luonnossa liikkuja silti saamapuolelle.

-Kyllä tämä metsässä liikkuminen on parasta hermolepoa. Jos alkaa kiristää, niin täytyy päästä metsään, Halmekoski tuumaa.

Marttojen toiminnasta Halmekoskella ja Salosella on pelkkää hyvää sanottavaa – tosin yhdistykseen toivotaan lisää nuoria jäseniä. Halmekoski olisi myös valmis luopumaan puheenjohtajuudesta, jos uusi puheenjohtaja löytyisi.

Millä keinoilla yhdistys voisi saada uusia jäseniä?

Hartolan Martoilla on yksi kova valtti: paksu pankkitili. Yhdistys pyöritti pitkään Hartolan keskustassa sijaitsevaa Perintöprinssi-ravintolaa. Kun ravintola kuutisen vuotta sitten myytiin, yhdistys sai kaupoista tuntuvan summan rahaa.

-Olemme vakavarainen yhdistys ja pystymme tukemaan jäseniämme. Meillä on esimerkiksi ilmainen uintivuoro kerran viikossa, Halmekoski sanoo.

Retkillekin pääsee sopurahalla, koska yhdistys maksaa osan matkoista. Retkeilty on esimerkiksi Mustilan arboretumiin ja Waltteri Torikan keikalle Lahteen.

P.S. Saalis on aina sattumaa. Joskus sieniä on paljon, joskus ei. Lähtiessä Halmekoski arveli, että kova tuuli on voinut kuivattaa maan niin, että sieniä ei välttämättä ole niin paljon. Retken päätteeksi odotukset ylittyivät, sillä saalista kertyi ämpärillisen verran.

Kantarellikastike

1,5 l kantarelleja
pari isohkoa sipulia
kevätsipulia
50 g voita
3 rkl vehnäjauhoja
3 dl maitoa + 2dl kermaa
ripaus valko-/mustapippuria
1/2 kasvisliemikuutio tai 1/2 tl suolaa
Makua saat vaihdeltua lisäämällä erilaisia tuorejuustoja noin 100g
Myös rapeaksi paistettu pekoni sopii hyvin kastikkeeseen.
Pinnalle silputtuna sipulinvarsia, persiljaa

Keitä puhdistetut kantarellit aluksi omassa liemessään, kunnes neste haihtuu. Lisää sipulisilppu ja voi, hauduta jonkin aikaa. Lisää vehnäjauhot, kääntele seosta ja lisää neste ja mausteet. Hauduta seosta pannulla tai uunissa välillä sekoittaen. Tarjoa uusien perunoiden tai pastan kanssa, sopii myös pihvin päälle ja lohen seuraksi.

Kantarellipiirakka

Pohja
100 g pehmeää voita
1,5 dl perunamuusijauhetta
1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
vajaa 1 dl kylmää vettä

Täytteenä voit käyttää paksuhkoa kantarellikastiketta, päälle noin 100g juustoraastetta. Paista irtopohjavuoassa 200 asteessa noin 25 min.

Mehevä kantarellirulla

3 munaa, keltuaiset ja valkuaiset eriteltyinä
6 dl maitoa
3 dl vehnäjauhoa
1/4 tl valkopippuria
1tl suolaa
Sekoita keltuaisiin maito, jauhot, mausteet ja vaahdoksi vatkatut valkuaiset. Levitä reunalliselle uunipellille leivinpaperi ja kaada taikina siihen. Paista 215 asteessa 20-25 min.

Täyte
Noin litra puhdistettuja ja paloiteltuja kantarelleja keitetään paistokasarissa, omassa liemessä noin 10 min.
Lisää paloiteltu pekoni (1pkt), pari sipulia ja nokare voita, ruskista. Lisää 1 rkl vehnäjauhoja, hauduta hetki.
Lisää 2dl ranskankermaa, 1 tl suolaa, ripaus mustapippuria, 1/2 tl oreganoa, valkosipulinkynsi.
Anna hautua, tarkista maku. Voit lisätä tuoreita yrttejä makusi mukaan.
Kumoa kypsä munakaslevy leivinpaperin päälle ja levitä sienitäyte levylle, kääri rullalle kuten kääretorttu. Tarjolle laitettaessa lisää 2 dl juustoraastetta rullan päälle ja laita uuniin, kunnes juusto on sulanut ja saanut vähän väriä.

Anna Onali-Ovaska

Marttaliitto on toiminut jo kolmella vuosisadalla: sillä on ikää 116 vuotta. Alun perin järjestö perustettiin, koska kansaa haluttiin sivistää naisten avulla.
Perinteikkään järjestön ja meneillään olevan satokauden kunniaksi Lähilehti kokosi marjojen säilömisvinkkejä. Vinkit on poimittu kirjasta nimeltä Martan ruokatalousoppi. Kirja on julkaistu vuonna 1947 ja sen ovat kirjoittaneet Kerttu Olsonen ja Ella Kitunen.
Vinkkejä kommentoi Pirkanmaan Marttojen toiminnanjohtaja Marja Kuuteri-Kallio.

Martan ruokatalousoppi: Puolukat, karpalot ja raparperi sekä raakoina kerätyt karviaiset ja lakat säilyvät vedessä sellaisinaan.
Puhtaat, terveet marjat pannaan pulloihin; raitista, kylmää lähdevettä tai keitettyä, jäähdytettyä vettä kaadetaan päälle niin paljon, että marjat peittyvät. Pullot suljetaan.”
Marja Kuuteri-Kallio: Kyllä, marjat säilyvät tällä menetelmällä.

Martan ruokatalousoppi: Viinimarjoista, puolukoista ja karpaloista saa erinomaista tuoresosetta ja hyytelöä. Hyytelöä tehdessä osan marjoista pitää olla puoliraakoja.
Marjat survotaan ja puserretaan siivilän läpi. Jos halutaan kirkasta hyytelöä, on sose valutettava. Sokeria käytetään 700 grammaa sose- tai mehukilolle. Ainekset (marjasose ja sokeri) yhdistetään ja sokerin annetaan sulaa kylmässä paikassa. Välillä sekoitetaan varovasti, jottei ilmakuplia muodostuisi. Kun sokeri on sulanut eikä vaahtoa enää muodostu, kaadetaan säilyke purnukoihin, jotka suljetaan hyvin.
Mansikoista, mustikoista, vatuista ja karviaismarjoista saa myös täten hyvää tuoresosetta, mutta se ei säily hyvin pitkää aikaa ilman säilyteainetta, ellei sokeria käytetä samaa määrää kuin marjoja.
Mustikat säilötään useimmiten keittämällä ne mehuksi tai soseeksi ilman sokeria, sillä sokeroidut mustikkasäilykkeet alkavat helposti käydä. Mustikkasose säilyy erikoisen hyvin, jos siihen lisää ruokalusikallisen suolaa kolmea marjalitraa kohden. Myös etikan lisääminen edistää säilymistä.
Marja Kuuteri-Kallio: En menisi kokeilemaan mustikan säilömistä tuolla menetelmällä. Etikan ja suolan lisääminen ei poista käymisprosessia. Mustikat säilyvät näin muutamia viikkoja, mutta eivät missään tapauksessa pitempiä aikoja.

Martan ruokatalousoppi: Kaikkia marjoja voi kuivata.
Marjat levitetään kuivauskehyksille tai paperoiduille pelleille ja kuivataan auringossa tai miedossa uunissa tahi esim. raittiilla ullakolla, missä on hyvä ilmanvaihto. Marjat on aina kuivattaessa pantava ensin miedompaan, sitten kovempaan lämpöön. Tällöin niistä ei mehu pursu pois. Kuivatut mustikat ovat erinomaista ripulinlääkettä, vatuista taas saa erinomaista teetä, joka on hyvää vilustumistauteja vastaan.
Marja Kuuteri-Kallio: Raittiin ullakon voi kyllä unohtaa, sellaisia ei nykytaloissa ole. Marjat jäävät kuivatessa helposti nahkeiksi. Kaupoissa myytävät marjakuivurit ovat käteviä, mutta jos sellaista ei ole, voi marjoja kuivata lattialämmityksen päällä. Kuivuminen onnistuu, kun lämmityksen säätää hieman normaalia kuumemmalle. Leivinuunin päällys on myös hyvä paikka kuivaukseen, samoin jääkaapin päällys jos sieltä tulee poistolämpöä. Saunaa en suosittele kuivaukseen, sillä varsinkin jälkilämpö on usein liian kosteaa. Uunissa lämpötilan tulee olla alle 50 astetta, muuten marjat alkavat kypsyä.
Mansikan suosittelen kuivaamaan soseena. Sose levitetään ohueksi matoksi pellille. Kuiva sose kannattaa jauhaa. Ylipäänsä jauhaminen on hyvä konsti. Esimerkiksi mustikat pelkiltään ovat kuivina melko kovia. Marjajauhetta voi käyttää esimerkiksi jugurtin tai myslin lisukkeena.
En tekisi teetä vadelmasta, vaan kuivatuista vadelman lehdistä. Lehdet pitäisi kerätä alkukesästä. Ensin tuoreet lehdet rypistetään ja laitetaan lasipurkkiin auringonvaloon. Sen jälkeen ne kuivataan.

Martan ruokatalousoppi: Mesimarjaa pidetään maailman hienoimpana marjana. Se on verratonta mehuna ja hillona, mutta niin kallista ja harvinaista, että sitä harvoin käytetään yksinään, vaan enemmän toisten hillojen ja mehujen mausteena.
Marja Kuuteri-Kallio: Onnea vaan niille, jotka löytävät mesimarjoja! (nauraa). Mesimarjoja kasvaa Pohjanmaan rannikolla. Kasvia löytää laidunmailta, joten kasvupaikat ovat nykyään harvinaistuneet. Kasvien löytäminen ei vielä takaa sitä, että pääsee marjastamaan. Mesimarja on nimittäin kaksineuvoinen kasvi, eli kasvupaikalla pitää olla sekä poika- että tyttöpuolisia kasveja jotta kasvit marjovat.
Olen itse syönyt mesimarjoja lapsena, enoni keräsivät niitä. Marja on totta tosiaan hyvin herkullinen. Aromi on mielettömän hyvä, vähän kuin metsävadelmassa mutta vielä makeampi.