Anna Onali-Ovaska
Marttaliitto on toiminut jo kolmella vuosisadalla: sillä on ikää 116 vuotta. Alun perin järjestö perustettiin, koska kansaa haluttiin sivistää naisten avulla.
Perinteikkään järjestön ja meneillään olevan satokauden kunniaksi Lähilehti kokosi marjojen säilömisvinkkejä. Vinkit on poimittu kirjasta nimeltä Martan ruokatalousoppi. Kirja on julkaistu vuonna 1947 ja sen ovat kirjoittaneet Kerttu Olsonen ja Ella Kitunen.
Vinkkejä kommentoi Pirkanmaan Marttojen toiminnanjohtaja Marja Kuuteri-Kallio.
Martan ruokatalousoppi: Puolukat, karpalot ja raparperi sekä raakoina kerätyt karviaiset ja lakat säilyvät vedessä sellaisinaan.
Puhtaat, terveet marjat pannaan pulloihin; raitista, kylmää lähdevettä tai keitettyä, jäähdytettyä vettä kaadetaan päälle niin paljon, että marjat peittyvät. Pullot suljetaan.”
Marja Kuuteri-Kallio: Kyllä, marjat säilyvät tällä menetelmällä.
Martan ruokatalousoppi: Viinimarjoista, puolukoista ja karpaloista saa erinomaista tuoresosetta ja hyytelöä. Hyytelöä tehdessä osan marjoista pitää olla puoliraakoja.
Marjat survotaan ja puserretaan siivilän läpi. Jos halutaan kirkasta hyytelöä, on sose valutettava. Sokeria käytetään 700 grammaa sose- tai mehukilolle. Ainekset (marjasose ja sokeri) yhdistetään ja sokerin annetaan sulaa kylmässä paikassa. Välillä sekoitetaan varovasti, jottei ilmakuplia muodostuisi. Kun sokeri on sulanut eikä vaahtoa enää muodostu, kaadetaan säilyke purnukoihin, jotka suljetaan hyvin.
Mansikoista, mustikoista, vatuista ja karviaismarjoista saa myös täten hyvää tuoresosetta, mutta se ei säily hyvin pitkää aikaa ilman säilyteainetta, ellei sokeria käytetä samaa määrää kuin marjoja.
Mustikat säilötään useimmiten keittämällä ne mehuksi tai soseeksi ilman sokeria, sillä sokeroidut mustikkasäilykkeet alkavat helposti käydä. Mustikkasose säilyy erikoisen hyvin, jos siihen lisää ruokalusikallisen suolaa kolmea marjalitraa kohden. Myös etikan lisääminen edistää säilymistä.
Marja Kuuteri-Kallio: En menisi kokeilemaan mustikan säilömistä tuolla menetelmällä. Etikan ja suolan lisääminen ei poista käymisprosessia. Mustikat säilyvät näin muutamia viikkoja, mutta eivät missään tapauksessa pitempiä aikoja.
Martan ruokatalousoppi: Kaikkia marjoja voi kuivata.
Marjat levitetään kuivauskehyksille tai paperoiduille pelleille ja kuivataan auringossa tai miedossa uunissa tahi esim. raittiilla ullakolla, missä on hyvä ilmanvaihto. Marjat on aina kuivattaessa pantava ensin miedompaan, sitten kovempaan lämpöön. Tällöin niistä ei mehu pursu pois. Kuivatut mustikat ovat erinomaista ripulinlääkettä, vatuista taas saa erinomaista teetä, joka on hyvää vilustumistauteja vastaan.
Marja Kuuteri-Kallio: Raittiin ullakon voi kyllä unohtaa, sellaisia ei nykytaloissa ole. Marjat jäävät kuivatessa helposti nahkeiksi. Kaupoissa myytävät marjakuivurit ovat käteviä, mutta jos sellaista ei ole, voi marjoja kuivata lattialämmityksen päällä. Kuivuminen onnistuu, kun lämmityksen säätää hieman normaalia kuumemmalle. Leivinuunin päällys on myös hyvä paikka kuivaukseen, samoin jääkaapin päällys jos sieltä tulee poistolämpöä. Saunaa en suosittele kuivaukseen, sillä varsinkin jälkilämpö on usein liian kosteaa. Uunissa lämpötilan tulee olla alle 50 astetta, muuten marjat alkavat kypsyä.
Mansikan suosittelen kuivaamaan soseena. Sose levitetään ohueksi matoksi pellille. Kuiva sose kannattaa jauhaa. Ylipäänsä jauhaminen on hyvä konsti. Esimerkiksi mustikat pelkiltään ovat kuivina melko kovia. Marjajauhetta voi käyttää esimerkiksi jugurtin tai myslin lisukkeena.
En tekisi teetä vadelmasta, vaan kuivatuista vadelman lehdistä. Lehdet pitäisi kerätä alkukesästä. Ensin tuoreet lehdet rypistetään ja laitetaan lasipurkkiin auringonvaloon. Sen jälkeen ne kuivataan.
Martan ruokatalousoppi: Mesimarjaa pidetään maailman hienoimpana marjana. Se on verratonta mehuna ja hillona, mutta niin kallista ja harvinaista, että sitä harvoin käytetään yksinään, vaan enemmän toisten hillojen ja mehujen mausteena.
Marja Kuuteri-Kallio: Onnea vaan niille, jotka löytävät mesimarjoja! (nauraa). Mesimarjoja kasvaa Pohjanmaan rannikolla. Kasvia löytää laidunmailta, joten kasvupaikat ovat nykyään harvinaistuneet. Kasvien löytäminen ei vielä takaa sitä, että pääsee marjastamaan. Mesimarja on nimittäin kaksineuvoinen kasvi, eli kasvupaikalla pitää olla sekä poika- että tyttöpuolisia kasveja jotta kasvit marjovat.
Olen itse syönyt mesimarjoja lapsena, enoni keräsivät niitä. Marja on totta tosiaan hyvin herkullinen. Aromi on mielettömän hyvä, vähän kuin metsävadelmassa mutta vielä makeampi.