Kyösti Piippo
SYSMÄ
Perheessämme oli jo koira, mutta jotenkin tuntui, että se tarvitsee seuraa yksinäisiin päiviin. Päätimme hankkia kissan. FB -haku päälle ja löytyihän se kissa, mustakarvainen Hamlet. Varsin lyhyen tutustumisjakson jälkeen ne olivatkin hyviä kaveruksia, tosin uusi tulokas otti näppärästi haltuun kaksikon johtajan roolin.
Mielipaikaksi Hamletille muodostui toimittajan olkapää. Kissa vietti tuntitolkulla aikaa läppäriään hakkaavan toimittajan niskan lämmittäjänä. Vaimo näppäsi tilanteesta digikuvan ja sitä tutkittaessa Hamlet sai välittömästi uuden lempinimen – Oikolukija.
Kuva päätyi FB:iin ja tähti oli syntynyt. Oikolukijan seikkailuja on saatu seurata naamakirjasta nyt nelisen vuotta ja kavereiden kommentit ovat olleet aina runsaita ja hauskoja.
Oikolukija on järjestänyt toimittajan perheeseen kaikenlaista vipinää. Rivitaloasunnon takapihalle aidanrakosiin kiinnitetty verkko on estänyt karkaamiset tielle tai takametsään. No yksi karkaaminen sentään tapahtui pimeässä illassa, mutta herra löytyi helposti pelokkaiden hätähuutojen ansiosta. Reissun jälkeen oikolukeminen oli entistä intensiivisempää.
Oikolukijan luonne on utelias; varsinaisen työnsä ohessa se hakeutuu kaikkiin kotihommiin päällysmieheksi.
Sitten seurasi raskas vaihe Oikolukijan elämässä. Rakkain ystävä, beagle-Kati kuoli äkillisesti yhtenä yönä 13-vuotiaana. Oikolukijan ikävä oli suunnaton ja päivät muuttuivat jatkuvaksi kävelyksi ja nurkkien nuohoamiseksi kotona. Missä on Kati? Ongelma ratkaisiin hankkimalla perheeseen uusi kissa, Helmi. Varsin nopeasti Oikolukija opetti Helmille oikolukemisen perusteet ja taitojen kasvaessa Helmistä leivottiin mestarille assistentti.
Mitäs siitä sitten seurasi? No se on sitten kokonaan toisen jutun aihe. FB -päivitykset kuitenkin jatkuvat ja assari on niissä tietysti paljon mukana.
Kuvassa: Oikolukemista voi opettaa tässäkin asennossa, vaikka oppilas on niskan päällä.