Helena Mäkinen
HARTOLA
Kunnanjohtaja Jarkko Seppälä ehtii Joulumarkkinoiden tuoksinassa kertoa lyhyesti kunnan loppuvuoden tunnelmista.
– Ihan hyvät on tunnelmat. Työ ja toiminta jatkuu ennallaan ja perusvireeltään optimistisena. Paljon kyllä mietitään sitä, mitä talotehtaan kanssa tapahtuu. Se on tuonut mustia pilviä horisonttiin, mutta elämisen vire on kuitenkin ihan positiivinen. Maailmantilanne ei valitettavasti tässä vaiheessa näytä kohentuvan, se on menossa aina vain hullummaksi.
Seppälän mielessä ovat myös kuntiin vaikuttavat ajankohtaiset asiat.
– Valtiovallan tasolla on ollut vireillä isoja uudistuksia. Valtionosuusuudistus kaatui, mutta hankintalakia nyt vielä yrittävät saada eteenpäin. Nämä vaikuttavat erityisesti pienempiin kuntiin.
Seppälä tekee selkoa valtionosuusjärjestelmän kiemuroista.
– Suurin haaste on se, että nykyinen valtionosuusjärjestelmä on rakennettu alun perin rahoittamaan sote-palveluita. Kun ne siirtyivät pois kunnilta, niin järjestelmä ei enää vastaa kunnan nykyisiä tehtäviä. Nyt kaatuneella järjestelmän uudistuksella olisi ehkä pystytty tekemään pieniä muutoksia, mutta se ei olisi poistanut perusongelmaa.
– Valtionosuuksien osana ovat vielä pysyvät sote-erät, jotka eivät varsinaisesti perustu mihinkään. Tästä syystä naapurikunnassamme Sysmässä saadaan niitä 1000 euroa asukasta kohden enemmän kuin Hartolassa – se tekee monta miljoonaa. Sysmä teki sote-palveluiden kokonaisuudistuksen, mitä ministeriö ei olisi halunnut tehtävän. Me taas toimimme niin kuin ministeriö ohjeisti, joten meitä rangaistaan ja Sysmää palkitaan…
Kunnanjohtaja toteaa kuitenkin, että ongelmat ovat kaikissa kunnissa aika samanlaisia. Nykyinen tilanne vaatisi kunnon remonttia ja arvovalintoja.
– Tarvittaisi isoja kokonaisuudistuksia ja linjauksia. Pitäisi päättää, halutaanko Suomessa vähentää kuntien määrää. Halutaanko vain isoja kuntakeskuksia, vai ollaanko valmiita tukemaan nykyistä kuntarakennetta, jossa monet pienet kunnat pystyvät tuottamaan omat palvelunsa. Se edellyttäisi arvovalintoja valtion päässä. Olisi päätettävä, mihin suuntaan tätä laivaa lähdetään ohjaamaan. Rahoituselementtien pitäisi sitten tukea niitä tavoitteita, mitä on asetettu.
Lopuksi Seppälä toteaa, että jos tavoitteet eivät ole tiedossa, ei rahoitusjärjestelmäkään voi olla kovin looginen.