Enemmän aikaa – TYLSISTYÄ

Helena Mäkinen

Ennen koronapandemiaa meille jäi surullisen vähän luppoaikaa. Useimmilla oli monta rautaa tulessa, ja multitaskaaminen poltti näppejä. Loppuun palaminen koitui monen kohtaloksi. Nykyiset rajoitukset antavat onneksi edes osalle väestöä mahdollisuuden mökkihoperöityä. Enää ei juosta harrastuksissa, kokouksissa, koulutuksissa, konserteissa ja ravintolatapaamisissa virikkeitä ahmimassa.
Tutkimusten mukaan kaikki luovuus alkaa tylsistymisestä. Mitä kaikkea mielenkiintoista mahtaa syntyä, kun osa väestöstä alkaa ajatella? Patenttihakemuksia ainakin kertyy ruuhkaksi asti. Filosofisten pohdintojen uusi kultakausi on ovella.
Huolta aiheuttavat kuitenkin sekä nuorten että iäkkäiden tylsistymisvalmiudet. Keski-ikäisten ja sitä vanhempien haastava tilanne johtuu lapsuuden kokemuksista. Kun on pienestä pitäen oppinut viemään mennessään, tuomaan tullessaan ja tekemään ollessaan, on pysähtyminen mahdotonta. Monella on vielä lisätaakkana paha tapa käyttää kaikki ylimääräiset joutohetket aivoja stimuloivien käsitöiden parissa, jolloin tylsistyminen estyy.
Myös diginatiivi-ikäpolven kohdalla voidaan puhua pelin menettämisestä, mutta syy on toinen. Ainoastaan kuukausia kestävä maailmanlaajuinen sähkökatkos voisi pelastaa tulevaisuuden toivojen valtaosan, koska jokaisen käteen kiinni kasvanut virikegeneraattori estää omaperäisen ajattelun. On kuitenkin jossain määrin ongelmallista toivoa pitkää sähkökatkoa.
Olisiko mahdollista järjestää etäohjausta niille, jotka ymmärtävät nykyolosuhteiden tarjoaman ainutkertaisen mahdollisuuden ja haluavat sukeltaa luovuuden lähteeseen? Yksinkertaisetkin ohjaustoimet voisivat synnyttää Suomeen todellisen Uutta Luovien Ajatusten Tonavan, jonka virtaus muuttaisi maapalloa uhkaavat kriisit mahdollisuuksiksi.
Koska ohjaustoimista ei ole kukaan vielä ehtinyt tehdä väitöskirjaa ja asiaa on muutenkin tutkittu niukasti, täytyy jokaisen ryhtyä miettimään tylsistymiskeinoja. Alkuun pääsemisessä saattaisi auttaa esimerkiksi jokin epäkiinnostava tiiliskivi. Volter Kilven Alastalon salissa saattaisi siivittää ajattelun lentoon. Jos tämä lääke osoittautuisi liian vahvaksi, kannattaisi kokeilla vaikka vanhojen kotimaisten elokuvien kimaraa.
Prosessin aikana jokaisen olisi tarkkailtava herkeämättä henkistä tilaansa. Jos kävisi niin ikävästi, että Alastalon salin jaarittelu alkaisi yhtäkkiä viedä mukanaan ja hätätilanteita varten saataville varatun verotusoppaankin teksti nostaisi sykettä, olisi lopetettava oitis. Parantumattomia tapauksia ohjauksella ei pystyttäisi auttamaan.