Avainsana: musiikki

Julkaistu

Sysmään merkittävä potti kulttuuriapurahoja

Lauri Hildén
SYSMÄ

Päijät-Hämeen maakuntarahasto teki toukokuun alussa päätöksensä tämän kevään apurahojen saajista. Sysmään jaettiin kaksi kesätapahtuma-apurahaa, Sysmän Suvisoitolle ja Sysmän Kirjakyläyhdistykselle.

-Kumpikin näistä ovat niin kutsuttuja elinvoimaa kulttuurista –apurahoja, jotka olivat jaossa tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Kaikkiaan Päijät-Hämeen rahasto myönsi neljä tällaista erityiskohdeapurahaa, joten sysmäläiset korjasivat hyvän potin, kertoo rahaston päällikkö Eriika Johansson.

Sysmän Suvisoiton saama tuki on arvoltaan 10 000 euroa. Sysmän Suvisoitto ry:n hallituksen puheenjohtaja Mikko Koskinen ja festivaalin toiminnanjohtaja Terhi Luukkonen luonnehtivat apurahoja ylipäänsä välttämättömiksi Suvisoiton toiminnan jatkuvuudelle.

  • Sysmän Suvisoitto hakee vuosittain apurahaa ja tukea festivaalin kustannusten kattamiseen. Tänä vuonna tukea haettiin kahdeksalta taholta, mukaan lukien Sysmän kunta, joista viideltä tukea saatiin joko anottu määrä tai vähemmän. Festivaalin järjestämisen kustannuksista valtaosa muodostuu taiteilijapalkkioista ja taiteilijoiden matka- ja majoituskuluista sekä henkilöstö- ja markkinointikustannuksista. Lipunmyyntitulot kattavat festivaalin järjestämiskustannuksista noin 35–40 %, ja loppuosa rahoitetaan pääasiassa apuraha- ja tukituloista, he kertovat.

Suvisoiton taloudellinen tilanne on vakaa, mitä on edesauttanut myös muutama vuosien saatossa saatu yksityinen lahjoitus.

-Yhdistyksellä on tilivarallisuutta riittävästi mahdollistamaan seuraavan vuoden festivaalin taiteilijabudjettiin sitoutumisen, vaikka varmaa tietoa seuraavan vuoden festivaalin kuluista ja tuolloin saatavista apurahatuotoista ei olekaan, toteavat Koskinen ja Luukkonen.

Sysmän Kirjakyläyhdistys sai 3 500 euron apurahan, Kirjakyläpäivien sekä Kirjojen iltapäivä -tapahtuman järjestämiseen. Yhdistyksen puheenjohtaja Riikka Junttila oli puoltavasta päätöksestä positiivisesti yllättynyt.

  • Läpimennyt hakemus aiheuttaa aina hurjan ilonkuohahduksen, sillä hakemuksiin käytetään tunteja aikaa ja apuraha todella palkitsee. Olimme saaneet Suomen Kulttuurirahastolta samansuuntaisen apurahan kaksi vuotta sitten, siksi en uskaltanut hirveästi odottaa tällä kertaa myönteistä päätöstä. Tämä oli siis todella positiivinen jymy-yllätys.

Myös Kirjakyläyhdistykselle apurahat ovat monella tavalla elinehto. Kulttuurialan vaikeudet ovat saaneet valtakunnan tasollakin paljon palstatilaa, eikä rahaa ole sysmäläisilläkään tuhlattavaksi asti.

  • Me olemme olleet hyvässä myötätuulessa rahoituksen suhteen. Talous on tasapainossa, toki aina myös laskemme tarkkaan, mihin rahat kunakin vuonna riittävät. Apurahat ovat meille elinehto, sillä meillä ei kerry muuta tuloa kuin jäsenmaksut ja niillä ei kateta kuin noin 10 % toimintamme kokonaiskuluista. Jos rahat loppuu, toiminta loppuu. Järjestämme kuitenkin ilmaistapahtumia eli lipputuotoilla ei tässä toiminnassa ole merkitystä. Koska lukutaidon merkityksestä on oltu viimeisten kulttuurikriisivuosien aikana niin huolissaan, luulen, että meitä on huomioitu senkin takia. Olemmehan ainoa tavallista ja kaikenikäistä lukijaa palveleva kirjatapahtumajärjestäjä näillä seuduin, kiteyttää Riikka Junttila.

Sysmään kohdistui välillisesti myös kolmas merkittävä apuraha, sillä helsinkiläisille musiikin maistereille Verna Kylmäselle ja Santte Saloselle myönnettiin 14 500 euroa sysmäläisten viulupelimannien historiaa selvittävään tutkimukseen ja kansanmusiikkialbumin julkaisuun.

Julkaistu

Musiikin siivin maailmalla – Lahti Big Band Sysmän Teatteritalolla

Jesse Hildén
SYSMÄ

Perjantaina Sysmän teatteritalolla kuultiin musiikin riemujuhlaa, kun Lahti Big Band kuljetti yleisöä maailmalla. Lasten konsertti koko perheelle oli Sysmän kirjakyläyhdistyksen järjestämä tapahtuma, jonne alaikäiset olivat tervetulleita ilmaiseksi. Aikuisiltakaan ei peritty kuin kymppi per turpa, ja siksi heittäytymällä paikan päälle saapuessamme olikin hieman yllättävää, että sali oli vain puolillaan. Kerrankin, kun meille maalaisille olisi tällaista tarjolla, moni vanhempi jättää kulttuurikasvatuksen suorittamatta.

Orkesteri ei tästä kuitenkaan hämääntynyt, vaan toivotti kuuntelijansa sydämellisesti tervetulleeksi kehoittaen yleisöä osallistumaan konserttiin aina tarpeen vaatiessa laulaen tahi tanssien. Konserttiin Big Band oli saanut mukaansa solisteiksi Hannu Lepolan ja Sari Sakkilan, jotka kappaleissa lauloivat Vuohen kohtaamista asioista eri kulttuureissa. Solistit kohtasivat vaativan yleisönsä taitavasti ja saivat lapset sekä aikuiset vangittua monipolvisten kappaleiden pyörteisiin. Orkesteri koostui lukuisista puhaltimista mm, trumpeteista, saksofoneista ja käyrätorvesta. Lisäksi siihen kuului pianon, rumpujen, kitaran ja basson komppiryhmä. Parinkymmenen hengen bändi täytti tehokkaasti sekä teatteritalon lavan, että äänellään korkean salin kaikki kuutiot.

Koko 45 minuuttia kietoutui Vuohen matkoihin ympäri pallon. Matka alkoi Saharasta kameleiden kilpajuoksulla. Sitten siirryttiin Kalaharin autiomaan kautta Afrikan savanneille valokuvaussafarille. Sitten pohdittiin, onko oikein ottaa Eldoradon aarteet itselleen. Tämän jälkeen vietettiin Meksikossa kuolleiden juhlaa. Tässä kappaleessa arvostin sanoja, joissa ei kuolemaa juuri kierrelty vaan siitä puhuttiin lapsille mielestäni sopivan suoraan. Kysymyksiä saattoi joillain lapsilla herätä, mutta niitä vartenhan me kaikkitietävät vanhemmat olemme. Tämän jälkeen lennettiin kepeämpiin tunnelmiin hunajajahtiin Nepaliin ja sieltä lepäämään Ulurulle Australiaan. Seuraavaksi seurasi itselleni konsertin kruunu, kun Stonehengeä ihmettelevässä kappaleessa puhallinsektio loi ajoittain Black Sabbath -henkistä tunnelmaa ja meidän takapenkin poikien päät alkoivat nyökkäämään tempon mukana. Viimeiseksi sambattiin Brasilian Amazonissa ja päättymättömän loppulallatuksen aikana venkoilimme jonossa ympäri salia. Kyllä oli lystiä!

Kuvassa: Hannu Lepola ja Sari Sakkila lauloivat Vuohen matkasta Meksikoon kuolleiden juhlaan.

Julkaistu

Seniorit vauhdissa

Samuli Simula 
SYSMÄ

Lahden harrastajateatterin ”Ohjelmalliset Iltamat” täytti kaikkien odotukset. Ilta päättyi yleisötansseihin.

  • Kun laitoin kulttuurirahastolle apurahakemuksen ajatuksena teatterikerho, kansantanssi ja kulttuurin edistäminen ja ohjaaminen senioreille, niin odotukset olivat suuret. Olen aiemmin tehnyt vastaavaa Lahdessa ja halusin saada levitettyä ideaa muualle Päijät-Hämeeseen ja  pienemmille paikkakunnille. Kun sain apurahan, etsin potentiaalisia kohderyhmiä ja tiloja. Syksyn kerhoille valikoituivat Asikkala ja Sysmä. Opetuskertoja on kymmenen ja toiminta päättyy avoimiin ohjelmallisiin Iltamiin Olen hyvin kiitollinen kaikesta, sillä osallistuminen oli aktiivista ja ihmiset heittäytyivät ihanasti mukaan, kertoo ohjaaja, tuottaja, juontaja Siiri Kakko.

Teatteriesityksessä lavalle nousi lopulta Siirin ja Jannen lisäksi viisi sysmäläistä. Esityksen sisältö löytyi harjoituksissa improvisaation pohjalta. Kun ajattelee, että harjoituskertoja oli vain kymmenen, niin esityksenä nähty ”Ilta Ravintolassa” oli aivan loistava.

  • Hyvä esitys. Erityisesti kiinnitin huomiota siihen, miten taitavasti he ottivat koko lavan ja teatteritilan kokonaisvaltaisesti käyttöön, kommentoi esitystä seurannut Erkki. 

Teatteriesityksen opetus oli, kuinka rikastua varmasti. Heitä lompakko tielle ja jää puskaan odottamaan löytäjää. Kun lompakko nostetaan, aloitat armottoman metelin ja huudat: Apua, ryöstö, poliisi, poliisi apua! Huijaat, että lompakossa oli paljon enemmän rahaa kuin siellä todellisuudessa oli, ja vaadit korvausta. Näin helppoa on tehdä lisää rahaa. No, pakko sanoa, että tovin saisi Sysmässä huutaa ennen kuin virkavalta paikalle tulisi, joten ei ehkä kannata kokeilla. 

  • Jos kanoille soitti valsseja ja tangoja, niin muninta lisääntyi 9 prosenttia. Jos soitti taas polkkaa ja kupletteja, niin muninta lisääntyi 26 prosenttia. Jos kanoille soitti silloista nykymusiikkia eli pop-musiikkia, niin vanhat kanat lopetti munimisen kokonaan ja nuoret kanat innostui niin vallan, että unohtivat, mitä ovat tekemässä. Tämä väitöskirjatasoinen tutkimus on lähtöisin kanafarmarista sanataiteen pariin siirtyneen Veikko Lavin kynästä. Hauskoin välispiikein iltaa vauhdittanut haitaristi-muusikko Janne Vänskä nauratti yleisöä.

Koettiin teatteria, improvisaatiota, kansantanssia, musiikkia ja yhteislaulua. 

Kuvassa: Senioreiden kansantanssiryhmä. Keskellä mikissä ohjaaja Siiri Kakko ja oikealla Janne Vänskä.

Julkaistu

Koskettava konsertti

Samuli Simula
SYSMÄ

  • Kiva, että Tuija Pessa järjesti meille tällaisen ilmaiskonsertti vanhusten viikon loppuun. Tiesitkö, että Reijo Ikosella on Sysmässä kesäasunto? Hän on aivan loistava tenori, taitava puuseppä ja auttava ystävä, kertoo Anneli Vesenterä ennen konserttia.
  • Pulkkilanharjulla satoi vettä ja täällä paistaa aurinko. Jännitin, tuleekohan ketään paikalle. Vanhusten viikon teemana on ”Onni kasvaa yhteisössä”. Esiinnyimme Lassen kanssa yhdessä täällä viimeksi muistaakseni 2012 tuossa kirkon pihalla. Kiitos, että olette kaikki paikalla, avaa Reijo konsertin.

Kuulijat haastettiin mukaan myös yhteislauluun. Reijo arvuuttelee kappaletta yleisöltä.

  • Tähän kappaleeseen, sävellykseen kirjoitti Sakarias Topelius runon. P-J Hannikainen teki suomennoksen. Topelius kuvailee kaunista maisemaa, missä näkyy Vesijärvi. Joko tiedätte mistä kappaleesta on kyse? Tämä on Pirkanmaan maakuntalaulu. Suomennoksessa Vesijärvi vaihtui Roineen…
  • Kesäpäivä Kangasalla, kajahtaa naisääni kirkkosalissa.

Kaksi tenoria matkaa Mauno Kuusiston jalanjäljissä ja heitä säestää harpulla, flyygelillä ja kanteleella Ulla-Stina Ikonen. Kuultiin niin kappale, ”Heijastus” kuin ”Kertokaa se hänelle” joka räjäyttää melkein täyden kirkkosalin valtaviin aplodeihin. 

Lasse opetti laulua 34 vuotta teatterikorkeassa. Hän kertoi koskettavan muiston. Oppilas Akira oli haltioitunut Eino Leinon sanoittaman ”Muistatko vielä sen virren” Vesa Matti Loiri -tulkinnasta. Akira halusi opetella Loirin jokaisen maneerin ja näin kävi. Lopulta Lassen mielestä kappaleeseen täytyi saada Akiran oma ääni, jota lähdettiin etsimään. Koululle tuli suru-uutinen. Akira menehtyi auto-onnettomuudessa.

  • Jälkeenpäin luin, että Oscar Merikanto on säveltänyt tämän kappaleen vanhan hautajaisvirren melodiaan, joka soi taustalla. Meni kylmät väreet ja tuli tunne, että kappaletta opettaessa saatoin Akiraa kohti hänen omia hautajaisiaan, toteaa Lasse Riutamaa liikuttuneena.
  • Rukoilin ensimmäisen kerran vuonna 1995, kun vaimoni sairastui. Hänet otettiin pois, mutta rukous löytyi elämääni. Meitä säestää nykyinen ihana vaimoni Ulla-Stina. Hän on vastaus myöhempiin toteutuneisiin rukouksiin, jotka toteutuivat kirjaimellisesti aina kengännumeroa myöten. Minulla kun on niin kapea tuulikaappi, että sinne mahtuu vai pienet kengät, Reijo hymyilee. 

Koskettavissa, kauniissa ja tunnelmallisissa maisemissa liikuttiin koko konsertin ajan. Encorena soi ”O sole mio”.

Kuvassa taustalla kanteleessa Ulla-Stina Ikonen, tenorit vasemmalta Lasse Riutamaa ja Reijo Ikonen. 

Julkaistu

Monipuoliset kesäjuhlat Tikkalassa

Monipuoliset kesäjuhlat Tikkalassa

Lauri Hildén
SYSMÄ

Tikkalan nuorisoseurantalolla järjestettiin kesäjuhlat nykymuodossaan toista kertaa sunnuntaina 20.7. Ohjelmisto oli monipuolinen: luvassa oli musiikkia, vanhojen ajoneuvojen näyttely, tanssia ja syötävää. Kolmituntinen tapahtuma oli nopeatempoinen, ja kiinnostavaa ohjelmaa riitti koko iltapäivän ajan.

Juhlien aluksi Tikkalan nuorisoseura halusi kunnioittaa kenties pitkäaikaisimman jäsenensä, vastikään edesmenneen Kyllikki Järvelän, muistoa. Järvelä oli suuri kansantanssien ystävä, joten hänen kunniakseen yleisö haluttiin mukaan tanssimaan “Kyllikin poloneesia”. Susan Aho säesti haitarilla reipasta kävelytanssia, johon pääsivät osallistumaan kaikki halukkaat tanssitaidoista riippumatta. Tanssijoita kertyi pitkä ketju, joka kiemurteli haitarimusiikin tahdissa pitkin seurojentalon pihamaata.

Musiikillista antia jatkoivat myöhemmin Ottopojat-yhtye, joka soitti kolmen miehen voimin kotimaista iskelmämusiikkia tunnetuilta artisteilta. Levymusiikkia puolestaan tarjoilivat Neula-Pojat, jotka soittivat vanhalla gramofonilla entisaikain iskelmämusiikkia. Kappaleet olivat yleisölle tuttuja klassikoita, kuten vaikkapa “Sysmän Linta” ja “Elämää juoksuhaudoissa”. Gramofonilla operointi on oma taiteenlajinsa, ja haasteita aiheuttaa varsinkin neulojen nopea kuluminen.

-Tunnissa neuloja menee noin kaksikymmentä. Eivät ne toki hevillä kesken lopu, vastikään tilattiin Hollannista 2500 kappaletta lisää, esiintyjät kertoivat.

Vanhojen ajoneuvojen näyttely lukeutui tapahtuman kohokohtiin, tarjolla oli niin autoja, traktoreita ja työkoneita kuin mopoja ja moottoripyöriäkin. Suurin osa ajopeleistä oli paikallisten harrastajien omistuksessa, mutta yksikin autokunta oli saapunut komealla Plymouthillaan paikalle Kärkölästä saakka.

-Vähän jännitettiin, päästäänkö niin pitkän matkan takaa edes perille. Täällä ollaan, joten voidaan siirtyä jännittämään, päästäänkö enää takaisin, veistelivät omistajat.

Sää oli ulkoilmatapahtumalle suotuisa, ja vaikka aurinko porotti, satunnaiset tuulenvireet viilensivät mukavasti ilmaa. Vaikka yleisöä olisi epäilemättä mahtunut seurojentalon pihalle lisääkin, juhlavieraita oli silti mukava määrä. Lettuja ja makkaraa kului kahviossa kovaan tahtiin, ja uutterat nuorisoseuran aktiivit saivat tehdä töitä tosissaan. Jälleen nähtiin, millainen merkitys vapaaehtoistyöllä on yhteisöllisten tapahtumien järjestämisessä.