Kiitos kaikesta -konsertti

Ilkka Hörkkö
HARTOLA

Baritoni Hannu Musakka esiintyi Tainionvirran seurakunnan järjestämässä yksinlaulukonsertissa Hartolan kirkossa viime perjantaina. Musakka lauloi ilman säestystä. Konsertin nimenä oli ”Kiitos kaikesta! Amen!”. Kaavilla asuva laulaja ja runoilija vaalii karjalaisia juuriaan ja konsertin kantavana teemana oli kiitollisuus. Musakka kiittää Luojaansa laulun ja runon keinoin juuristaan, suomalaisesta luonnosta, veteraanien tekemistä uhrauksista – koko elämästä.

Konsertin yhteydessä Musakka kertoi omista ja vanhempiensa ja esivanhempiensa elämän käännekohdista. Hän on syntynyt Lappeenrannassa jouluna 1945 ja hänen isänsä juuret ovat Kannaksella Pyhäjärven Musakanlahden kylässä.

-Kun parikymmentä vuotta sitten pääsin käymään Pyhäjärvellä, minulle tuli vahva tunne, että täältä minä olen kotoisin. Karjalaisuus kielessä on säilynyt, vaikka olen asunut pitkään muualla.

Myös pohjoinen Lappi ja Norja ovat Musakalle tärkeitä. Hän tekee siellä usein laulukeikkoja. Kiitollisuuden velassa hän kokee olevansa norjalaisille, koska hänen äitinsä isovanhemmat selvisivät hengissä 1860-luvun pahoista nälkävuosista matkustamalla kauas Jäämeren rannalle.

-Sen ansiosta mummoni, äitini ja minä synnyimme. Muuten se ei olisi ollut mahdollista, Musakka toteaa omilla verkkosivuillaan.

Musakka kertoi myös olevansa kiitollinen jokaisesta uudesta aamusta. Hän mainitsi kahden vuoden takaisen pahan hirvikolarin Puumalassa elämän välitilinpäätökseksi. Hirvi kuoli, mutta hänelle varsinaisen tilinpäätöksen aika ei vielä ollut. Musakka selvisi onnettomuudesta laastarilla etusormessa.

Hannu Musakan kantava, laaja ja soiva ääni on parhaimmillaan kirkossa. Hartolan konsertti alkoi J. Alfred Tannerin kupletilla ”Elämäni on lauluni”. Ohjelmisto sisälsi tuttuja lauluja kuten ”Nocturne”, ”Oi kallis Suomenmaa” ja ”Veteraanin iltahuuto”. Harvemmin kuultuja laulujakin kuultiin, esimerkiksi P.J. Hannikaisen suomennos laulusta ”Toivioretkellä”. Laulu- ja runovalinnoillaan hän kunnioitti muun muassa Eino Leinoa ja Yrjö Jylhää sekä viime vuonna menehtynyttä säveltäjä Kari Tikkaa. Laulujen väliin sijoittuneista runoista useat olivat Hannu Musakan omia.

Runoja Musakka on kirjoittanut tuhansia, mutta runokirjan julkaiseminen odottaa vielä.

-Ehkä sitten, kun ne vielä paranoo, hän totesi.

Kuvassa: Hartolan kirkossa esiintynyt Hannu Musakka on kiitollinen elämälle.

Musiikin voimin maasta toiseen

Kyösti Piippo
SYSMÄ

Sysmän kehitysvammaisten tukiyhdistys järjesti tukea tarvitseville jäsenilleen kahtena perättäisenä sunnuntaina musiikkityöpajan. Työpajan ideoijina ja ohjaajina toimivat hiljattain sysmäläistyneet alan ammattilaiset Susan Aho ja Mika Venhovaara.

Työpajan päätteeksi osallistujat esittivät ohjaajiensa johdolla vauhdikkaan loppuhuipentuman, missä musiikin keinoin liikuttiin maanosasta toiseen. Tätä esitystä saapui kirjakahvilan takahuoneeseen seuraamaan runsas osallistujien ystävistä ja vanhemmista koostunut kuulijajoukko.

Työpajan kokonaisuus oli rakennettu merellisille asioille. Laivan kapteeni kuljetti laivaansa mereltä toiselle ja lauleskeli purjehtiessaan tilanteeseen sopivia lauluja.

Työpajan ensimmäisen päivän ohjelmaan kuului soittimien rakentelu ja pajassa olikin valmistunut jos jonkinlaisia soittimia lähinnä rytmillisiin tarkoituksiin. Lisäksi kuunneltiin meren ja siellä asuvien eläinten ääniä ja Susan opetti jokaista matkimaan niitä omalla suullaan. Ja tietysti laulettiin. Susan esitti kapteenin tehtävistä kertovan laulun, mihin muut yhtyivät. Toinen laulu kuljetti kapteenin Onnensaarelle ja tämän ”seilauslaulun” musisointiin osallistuivat kaikki rytmiryhmänä.

Toisena työpajapäivänä harjoiteltiin ja esitettiin musiikkia monista eri maista ja Susan hanureineen sai kaikki innokkaasti mukaan ”Koppotilaulun” rytmeihin. Kun matkalla päästiin latinalais-amerikkaisiin maihin, meno yltyi vallan mahdottomaksi. Sambakarnevaalit sytyttivät osallistujat taputtamaan, kalistelemaan ja kilistelemään sekä luonnollisesti myös tanssimaan – meno oli kuin Brasiliassa. Huikea päätös musiikkityöpajalle.

Työpajan vetäjät Susan ja Mika kertoivat työpajan olleen hieno kokemus ja Mika lupasi uusia tarinoita kerrottavaksi jatkossa.
– Tällaisilla blues-pohjaisilla lauluilla mennään ja tekstiin pyritään ujuttamaan sisään myös hyödyllistä tietoa laulujen sekaan. Tämä oli meillekin ihan uusi kokemus.

Kun lehti radion omisti

Kyösti Piippo
SYSMÄ

Kun Lähilehti aloitti toimintansa 30 vuotta sitten, se peri edeltäjältään paikallisradion. Päijänneradio lähetti ohjelmaa taajuudella 94.9 MHz.

Radiolla ei saavutettu taloudellista menestystä, sinne suunnatut mainosmarkat olivat poissa lehden ilmoitustuotoista. Mutta ohjelmaa tehtiin ja hauskaa oli. Aivan radiotoiminnan alkuaikoina Päijänneradiossa oli töissä jopa muutama päätoiminen työntekijä, mutta 1992 ohjelmaa lähetettiin eetteriin innokkaan talkooväen toimin.

Allekirjoittanut pyöritti perjantai-iltaisin Lintan toivekonserttia, jutteli mukavia tutuiksi tulleiden soittajien kanssa ja soitti onnittelujen mukana etukäteen tulleita toivekappaleita. Monet varmaan muistavat ”Paavon listan”. Hän lähetti onnitteluja ja terveisiä kaikille tuntemilleen henkilöille joka perjantai. Varma soittaja oli muuan Helmi (nimi muutettu), jonka jutut hipoivat monta kertaa siveellisyyden rajoja ja pari kertaa jouduin katkaisemaan puhelun väkivaltaisesti. Muutamat salaperäiset terveiset aiheuttivat jopa kolmiodraamoja. Lintan toivekonserttia kuunneltiin paljon. Monet vapaa-ajan asukkaat kertoivat, että viikonloppu oli lähellä kun Piipon ääni alkoi kuulua matkalla Sysmään Vääksyn maisemissa.

Studiossa vuorollaan hääräsivät Pauli Nurminen (maa-ja metsätalous), Kari Piitulainen (kunta-asiat), Tuire Äikäs (tietokilpailut), Antti Tapanila ja Pasi Lind (musiikkiohjelmat), Ilkka Serra (yleisaiheet) ja Tapani Häkkinen (yleisaiheet). Lisäksi Päijänneradio lähetti säännöllisesti hengellistä ohjelmaa.

Muuan Olli Haikka vieraili parina kesänä studiossa lauantaisin ohjelmallaan ”Ilmankossua sua pännii”, Nyt herran nimi välähtelee telkkarissa mm. sarjojen ”Ivalo” ja ”Helsinki -syndrooma” lopputeksteissä tuottajan ominaisuudessa.

Studiossa sattui kaikenlaista. Ikivanhat tarinat unohtuneista mikrofonien sulkemisista muuttuivat todeksi. Juttelimme kerran mainostauolla Piitulaisen Karin kanssa niitä näitä, kun joku juoksi hädissään kertomaan, että kaikki menee eetteriin. No varsin siistejä juttuja me kerrottiin Markus-setään verrattuna, joka ilmoitti lähetyksensä lopuksi lähtevänsä pas…lle.

Lintan toivekonsertti oli oman radion viimeinen lähetys vuonna 1995, minkä jälkeen Häkkisen Tapani pyöritti vielä parina kesänä kesäradiota. Pari vuotta ennen lopullista radiohiljaisuutta releoimme Radio 99:n lähetyksiä omalla taajuudella.

Kuvassa: Radio 99:n legendaarinen ääni Joni Heinonen pistäytyi vierailulle studioon.

Kolme konserttia Hartolassa

Ville-Paavali Hyvösen Jouluooppera aloitti musiikkitapahtumien sarjan Hartolan kirkossa 16.12. Lauantaina vuorossa oli Sympaatin Joulu -konsertti.. Maanantaina esintyivät Hartolan Veteraanilaulajat ja Viihdekuoro yhteisessä Joulukonsertissa.

Jouluun ja joulun odotukseen kuuluu oleellisesti musiikki. Tänä jouluna Hartolassa on ollut upeaa joulumusiikkia tarjolla useampana päivänä joululauluiltojen lisäksi. Myös konserteissa yleisö on päässyt mukaan laulamaan joulun sanomaa.

Jouluooppera soi
kirkon holveissa

Ville-Paavali Hyvösen Jouluoopperan esittivät Hartolan kirkkokuoro ja Lukkarin Laulajat Heinolasta. Säestyksestä pianolla vastasi oopperan säveltäjä itse.

Kanttori Ulla Miettinen vastasi kuorojen johtamisesta ja lauloi itsekin majatalon emännän soolon. Minna Lamppu tulkitsi Marian osuuden ja Mira Suutarinen enkelin. Joosefin osuudet esitti Jukka Tabell. Samoin hän lauloi yhdessä Sami ja Janne Tabellin kanssa paimenten ja tietäjien osuudet. Jouko Monola puolestaan lauloi airueena.

Tabelleiden äänet soivat hienosti yhteen niin paimenina kuin tietäjinä. Minna Lampun Marian ja Jukka Tabellin Joosefin soolo-osuudet sekä äänien yhteensopivuus duetto-osuudessa oli soinnukasta kuultavaa; Samoin Mira Suutarisen enkeli-tulkinta.

Oopperan säveltänyt Hyvönen toimii nykyään Heinolassa kanttorina, jonne hän siirtyi Sysmästä. Sysmässä hän toimi kanttorina 1980-luvun. Jouluoopperan hän sävelsi joulun evankeliumien teksteihin ja sen kantaesitys oli Heinolassa vuonna 1992. Hartolassa esityksestä sai nauttia nyt ensimmäisen kerran.

Koskettavaa esitystä johtanut kanttori Ulla Miettinen totesi:

– Ooppera suoraan ytimessä.

Sympaatin Joulun
36. vuosi

Kuoro on syntynyt Helsingin Katedraalikuoron laulajista vuonna 1979.  Kuoroon kuuluu kahdeksan avioparia ja heidän jälkeläisiään. Hartolassa mukana oli myös pianisti Ilmo Ranta, jolla on sukujuuria Hartolassa. Samoin kuorossa laulavat Valstan perhestä Liisa ja Lauri, joilla on myös sukusidonnaisuus Hartolaan.

Konsertti koostui tutuista joulun ajan lauluista. Mukana oli etenkin Jean Sibeliuksen sävellyksiä. Sibeliuksen Jo joutuu ilta, johon Tobelius on kirjoittanut sanat, tulkitsi Lauri Valsta Ilmo Rannan säestämänä.  Kamarikuoro Sympaatti esiintyi Tero-Pekka Henellin johdolla.

Kuoron esityksestä huokui ammattimaisuus, mutta samalla lämminhenkisyys. Kuulijat saivat reilun tunnin matkan joulun aikaan kamarikuoron sävelin.

Me käymme joulun
viettohon -joulukonsertti

Lea Lutsin johtama Hartolan viihdekuoro aloitti kirkontäyteiselle yleisölle konsertin neljällä joululaululla. Säestäjänä toimi Jaak Luts ja huiluosiot puhalsi Mervi Ruokola-Parkkonen.

Wäinö Lyytinen lauloi puhtaan heleästi Lapsen joulurukouksen ja Hiljaa hiljaa, joulun kellot kajahtaa. Mirkku Tammisto tulkitsi Varpusen jouluaamuna itseään säestäen.

Mirkku Tammiston johtama Veteraanilaulujat esittivät seitsemän joululaulua: säveltäjistä Sibeliusta, Madetojaa, P.J. Hannikaista ja Einari Junturaa.

Viihdekuoron toinen osio koostui hieman vieraammista joulusävelistä. Leena Tolosen ja L. Heikkilän Beetlehemin yö soi upeasti kirkon holveissa. Samoin Jukka Kuoppamäen Kuka tuo lapsi on Ruokola-Parkkosen huiluosioineen ja soololaulu-osuuksineen oli onnistunut kokonaisuus Jaak Lutsin säestämänä.

Mahtavan musiikki-illan päätti kuorojen yhteisesitys tutusta joululaulusta: Toivioretkellä – Maa on niin kaunis. Kuoronjohtajat, säestäjät ja sooloesittäjät saivat onnistuneesta illasta kukkaset, muistamiset ja kiitokset. Kaikille kuorolaisille lausutut kiitokset ja raikuvat taputukset olivat ansaitut illan esityksistä. VJ

Director cantus Jaak Luts

Sysmän ev.lut.seurakunnan kanttori Jaak Lutsille on myönnetty director cantus -arvonimi Mikkelin hiippakunnan tuomiokapitulin ja piispan toimesta. Jaak Luts on työskennellyt Sysmän seurakunnan vt. kanttorina vuodesta 1992 ja vakinaisena vuodesta 2008 lähtien.

Jaak Luts valmistui diplomi-pianistiksi Viron Musiikki-Akatemiasta  ja toimi saman laitoksen säestäjänä ja kamarimusiikin lehtorina vuoteen 1991, jolloin hän muutti perheineen Suomeen. Ensimmäinen työpaikka löytyi Iitin seurakunnasta, josta seurasi muutto Sysmään seuraavana vuonna. Sysmässä Jaakin pesti jatkui vuoden pätkissä, koska virka ei ollut vakinainen.

–Mentiin jatkoajalle vuosi kerrallaan, kunnes lopulta tuli seinä vastaan. Oli pakko aloittaa opiskelut Suomeen vaadittavan pätevyyden hankkimiseksi, toteaa Jaak.

Opiskelut Sibelius-Akatemiassa alkoivat työn ohessa v. 2001 ja kirkkomusiikin maisterin paperit Jaak sai käteen v. 2006. Mies nimettiin Sysmän ev.lut. seurakunnan kanttorin virkaan v. 2008, tilanne vakiintui ja Lutsin perhe pystyi lopullisesti asettumaan Sysmään.

90-luvun lopulla Jaak opiskeli vielä lisää Viron Musiikki-Akatemiassa ja pystyi luomaan tärkeitä musiikkielämään liittyviä suhteita Suomen ja Viron välille.

Kanttori Jaak Luts tiedetään paikkakunnalla työteliääksi ja taitavaksi muusikoksi. Missä vai musisoidaan ja konsertoidaan, niin Jaak pyydetään aina paikkalle.

–Seurakunnan virkatehtävät ovat tietty etusijalla ja pyrin toimessani edelleen kehittämään seurakunnan musiikkielämää. Muita musiikkiin liittyviä tehtäviä hoidan käytettävissä olevan ajan puitteissa, sanoo Jaak.

Ja  niitä tehtäviä riittää; Kirkko Soi, Sysmän Suvisoitto, kolme seurakunnan kuoroa, kolmen muun kuoron säestystehtävät, Viis Raitilla sekä opetustehtävät musiikkiopistossa  ja kansalaisopistossa. Lisäksi hänellä on joukko hallinnollisia tehtäviä;  Päijät-Hämeen kanttoreiden puheenjohtajuus, Päijät-Hämeen kirkkomusiikkipiirin hallitus, Suvisoiton hallitus, kunnan kulttuuritoimikunnan jäsen, Lions Club -toiminta jne.

Laulava Trappin perhe on tullut monille tutuksi elokuvasta ”Sound of Music”. Lutsin perhe on sitä samaa Sysmässä. Vaimo Lea laulaa, johtaa kuoroja ja tekee musiikkityötä lasten parissa, tytär Maria soittaa viulua ja toimii tuottajana Suvisoiton organisaatiossa, Lore valmistui Heinolan Musiikkiopistosta soittimenaan piano, Sofie soittaa selloa ja Amanda pianoa – ja laulaa hellyttävästi.

”Jaak Luts on hoitanut virkansa taidolla ja huolella sekä käyttäytynyt arvokkaasti”. Nämä sanat lukevat director cantus -diplomissa ja voisiko sitä sen paremmin sanoa. KP