Samuli Simula
SYSMÄ
Suvisoiton konsertti ”Joskus liikaa aina liian vähän” kiertää auki Helena Juntusen laulajanelämän käänteitä musiikin ja puheen keinoin.
Häpeilemätön diiva, uraäiti, entinen juoppo ja maailman estradit valloittanut sopraano.
Helena Juntusen kanssa konsertissa esiintyvät pianisti Janne Hovi ja Kansallisoopperan päädramaturgi Juhani Koivisto.
– Olen iloinen, että soittajana on juuri Janne Hovi. Hän on myös armoitettu jazzsoittaja, joka hallitsee kaikki genret. Hänen monipuolisuutensa on tärkeä osa konserttia, avaa Helena.
Kirjassa ja nyt konsertissa riisutaan korkeakulttuurin kuvitteellinen kultainen viitta. Näytetään rehellisesti ja aidosti, mitä työ parhaimmillaan ja pahimmillaan voi olla.
Palaute kirjasta: – Hienoa, että ensimmäisen kerran joku kertoo, miten asiat oikeasti on. Ihmiset on tulleet itkien halaamaan Oopperan kuppilassa.
Viime vuoden Suvisoitossa Helena luki pari tekstiä vielä julkaisemattomasta kirjastaan Laura Hynniselle.
– Laura sanoi siltä istumalta, että mut pitää saada kirjan kanssa tänne myös ens vuonna!
Konsertissa kuullaan opperasäveltäjä Giacomellin inspiroimaa tekstiä.
– Matti Ahde soittaa ja pyytää hautajaisiinsa laulamaan. Kerron, että olen syksyn kiinni, mutta kevätkaudella voisi mahtua kalenteriin. Matti lupaa sinnitellä, sanoo olevansa jo yliajalla. Yliaika päättyy joulukuussa, hautajaiset pidetään tammikuussa. Matti on itse valinnut kappaleet kirkkoon. Heitor Villa-Lobosin Bachianas Brasileiras No. 6. Laulan sen polvillani urkuparvelta, sillä parven kaide on matala enkä pysty katsomaan arkkua.
– Odotan kovasti että pääsen esiintymään Teatteritalolle. Se on minulle taianomainen ja intiimi paikka. Se on täydellinen myös konsertin keskusteluosuuksille.
Petri Tamminen ja Helena kirjoittivat kirjan yhdessä. Vääksylainen Petri on armoitettu urheilumies. Hän pyysi kirjaan osuutta, jossa yhdistyy urheilu ja ooppera.
– Nyrkkeily. Oopperassa kaikki ottelevat samassa sarjassa. Vastaan voi astua kaksimetrinen kazakstanilainen järkäle. Jännitän hauiksen ja puristan perseestä, tiedän että minusta lähtee helvetinmoinen meteli, kun isken kehään kaiken hienomotorisen lihastyöni. Kiitoksissa kumarramme vierekkäin, minä ja järkäle.