Helena Mäkinen
HARTOLA
Mirkku Tammisto on kaikille hartolalaisille tuttu. Mutta kukas tämä Kiiski on? Nyt on korkea aika ottaa selvää miehestä. Lieneekö jostain kaukaa Hartolaan eksynyt?
Kuka olet, Jarmo Kiiski?
–Olen paljasjalkainen hartolalainen markkinakentän laidalta. Asuin ensimmäiset vuoteni pappani Väinö Kiiskin kaupan yläkerrassa äitini kanssa. Markkinakentän ympärillä tuli vietetyksi lapsuus- ja nuoruusvuodet. Opiskelemaan lähdin Jyväskylään, sillä tiellä on mennyt 30 vuotta. Viimeksi olen asunut Äänekoskella ja työpaikka on viime vuodet ollut Valtralla Suolahdessa.
Mitä työsi pitää sisällään?
–Koulutukseltani olen automaatioteknikko ja tietotekniikan insinööri. Työtehtävät ovat olleet tuotantoprosessien laadun kehittämisen, laadunhallinnan ja luotettavuuden parissa lähinnä sähkö- ja elektroniikkateollisuudessa. Olen ollut Valtralla 11 vuotta, viimeksi tuotehallintaosastolla. Tehtäviin kuuluu sarjatuotteiden laadun ja asiakastyytyväisyyden analysointi ja parannushankkeiden koordinointi. Traktorikauppa on nyt laman väistyttyä käynyt hyvin. Valtran tuotteet ovat kilpailukykyisiä ja N- ja T-sarja on niittänyt mainetta ja saanut palkintoja. Juuri tuli tuotantoon uusi A-sarja. Ensi vuodelle taas lisätään valmistusmääriä. Valtaosa tuotannosta menee myyntiin, Suomeen jää noin 12%. Suurin vientimaa on Ranska, sitten Ruotsi, Norja, Saksa, Iso-Britannia ja muut Euroopan maat, Australiaan ja Uuteen Seelantiin viedään myös. Traktori on iso investointi, joten siltä odotetaan tuottavuuden kasvua ja luotettavuutta. Tässä Valtra on vahvoilla.
Miten löysitte Mirkun kanssa toisenne?
–Isäpuoleni kuoli kesällä 2014. Hautajaispäivän järjestely oli haasteellista. Onnistuisi haluttuna päivänä vain jos hommaisimme itse papin ja kanttorin. Papiksi saatiin Päivi Pulakka Heinolasta. Tätini Tarja oli sitä mieltä, että Mirkku on saatava kanttoriksi. Äitini tunsi Mirkun, olihan Wäinö ollut päivähoidossa silloin, kun äiti oli ryhmiksessä töissä. Äitini oli siis tavannut tulevan miniänsä ennen minua. Tapasin Mirkun ensimmäisen kerran hautajaisissa. Siitä se lempi leiskahti. Siitä asti ollaan oltu yhdessä ja häitä vietettiin kesällä 2016. Asun viikot Äänekoskella ja viikonloput Murakassa. Tämä on toiminut mainiosti. Viikonloput ollaan tiiviisti yhdessä. Ei olla vielä tehty muita suunnitelmia. Edellisestä avioliitosta, joka päättyi jo aiemmin, on neljä lasta, jotka ovat jo aikuisiksi varttuneita. Heistä kaksi on työelämässä ja kaksi opiskelee.
Miten kiireisiä olette?
–Mirkku oli erittäin kiireinen ennen joulua, oli soittokeikkoja, Lions Leidien pakettiprojekti työllisti ja tietysti myös opiskelu. Minua pyydettiin vuosi sitten Leijoniin. On ollut kiva olla tiiviisti mukana monessa ja huomata, miten aktiivista porukkaa täällä on. Hartolasta löytyy vahvaa yhteisöllisyyttä ja paljon saadaan aikaan.
Mitä täällä pitäisi parantaa?
–Kun katson hieman ulkopuolisena, niin matkailua ja lähestyttävyyttä pitäisi parantaa. Täällä on hyviä yrityksiä ja harrastusmahdollisuuksia, mutta keskustassa olisi saneeraustarvetta. Kirkonkylä pitäisi saada viihtyisäksi, että ihmiset viettäisivät siellä enemmän aikaa. Se lisäisi palveluiden käyttöä. Puita voisi lisätä ja tehdä keskustasta bulevardimaisemman, tilaa olisi. Isolta tieltä katsottuna LaKardeMumma ja Jari-Pekka ovat helmiä, mutta nelostien varsi on myös Hartolan julkisivu.
Mitä kaikkea harrastat?
–Kalastan ja pyöräilen kesällä, talvella hiihtelen. Mahdollisimman paljon kalastelemme Jääsjärvellä. Viihdymme siellä, se on kaunis, rauhallinen ja antaa joskus kalaakin. Lapin vaelluksia harrastamme.
Valokuvaus on ollut pitkään mukana elämässä. Otan tilaisuuksissa kuvia omasta aloitteestani ja minua on myös pyydetty valokuvaamaan. Teen valokuvakirjoja, viimeksi HaVon 90-vuotisjuhlista ja kevään veteraaniviikon juhlasta. Näin jää pysyvä konkreettinen muisto, joka säilyy.