Kyösti Piippo
HARTOLA
Hartolalaisen Hannu Pajusen isänpäivä oli tyypillisen vilkas. Sen takasi neljä omaa lasta ja seitsemän lastenlasta, isänpäivän perinteinen hirvikeitto maistui porukalle niinkuin aina ennenkin.
Hannu Pajunen valmistui vuonna 1974 autonasettajaksi Heinolan ja Helsingin ammattikouluista ja aloitti työt Raimo Asikaisen Union -asemalla heti valmistumisensa jälkeen. Tätä työtä seurasi viiden vuoden jakso turpeennostoa Seppo Svärdin kanssa, kunnes vuonna 1987 Hannu siirtyi peltitöihin Seppo Koskiselle. Tässä työssä tapahtui kohtalokas työtapaturma; hän putosi katolta sysmäläisen Mäen Leipomon työmaalla vuonna 1997 ja seurauksena oli lantion murtuma. Murtumaa ei voitu korjata leikkauksella, lepo paikoillaan oli ainoa lääke vammaan.
Kuuden kuukauden sairasloman jälkeen Hannu haki ja pääsi hierojakouluun Kiipulaan ja valmistui ammattiin vuoden koulutuksen jälkeen. Työpaikka löytyi Reumasairaalasta, mutta puolipäivätyö jätti aikaa työskentelyyn myös omassa yrityksessä.
– Olen tykännyt tästä työstä. Työrupeama kuluu nopeasti asiakkaan kanssa keskustellen – puheenaiheet ovat yleensä ihan arkiasioita.
Hannu ja Raili menivät naimisiin vuonna 1980 ja heillä on neljä lasta; Oskari (-80), Jaakko (-83), Anni (-88) ja Hanna (-91). Lastenlapsia on seitsemän; Jaakolla kolme poikaa ja Hannalla kolme poikaa ja tyttö.
Raili on tehnyt 40 vuotta lastenhoitotyötä ja jäi työstään eläkkeelle vuosi sitten.
Hierojan töitä Hannu aikoo tehdä jatkossakin vointinsa mukaan. Koronakin tuo jatkon suhteen omia ongelmiaan.
Monien isovanhempien tapaan Hannukin myöntää, että aika ei oikein tahtonut riittää omille lapsille kiireen ja kovan työtahdin takia.
– Omat lapset jäivät vähemmälle huomiolle aikanaan, lastenlasten kanssa on nyt toisin. Nuorin heistä on aina vuorollaan se tärkein, tällä kertaa runsaan vuoden ikäinen Ken-poika.
Lastenlapset vierailevat usein isovanhempien luona ja yhdessä ajellaan usein Virolahden mökille. Hannun omaa isää lastenlapset kutsuivat vaariksi ja sama nimike pätee myös Hannuun. Vaari -nimityksen lisäksi Hannu peri isältään hyvän kotikasvatuksen – ja sippiviulun! Sitä hän on soitellut silloin tällöin tyttärensä Annin kanssa duona.
Hierontatyöt jatkuvat Käpykujalla, samoin reissut Virolahden mökille ja välillä tehdään mukavia matkoja tietyn porukan mukana.
Kuvassa: Tyttärenpoika Ken on vaarin silmäterä.