Sysmän vanhainkodin B-osasto, Uusi-Heikkilä, rakennettiin vuonna 1951. Lähinnä mielenterveyspotilaille tarkoitettu paikka sai positiivisessa sävyssä kuntalaisten keskuudessa ”Pöpilän” nimen. Talon asukkaat koostuivat mielenterveyspotilaiden lisäksi kehitysvammaisista ja dementiaa sairastavista ihmisistä.
Uusi-Heikkilä on yksi kunnan purkutuomion saaneista kiinteistöistä ja talo onkin kohta pelkkä muisto, kun Pohjolan Purkutyö Oy murentaa sitä maan tasalle pala palalta.
Eino Hakalalla on paljon muistoja talosta menneiltä vuosikymmeniltä, sillä hän toimi siellä ulkotöiden ohjaajana ja myöhemmin hoitajana vuodesta 1960 aina toiminnan loppumiseen saakka. Alkuaikoina talon asukkaat työskentelivät aktiivisesti ulkona. Kesällä tehtiin puutarhatöitä; käännettiin maata käsivoimin, niitettiin nurmikot, hoidettiin marjapensaat – töiden kirjo oli runsas. Talvella oli vuorossa lumityöt, klapien halkominen ja ruokakuljetukset. Fyysisiin töihin kykeni tuolloin kymmenkunta asukasta.
Talon virallinen paikkaluku oli 30, mutta parhaimmillaan asukkaita talossa oli liki 50.
–Kuusi potilasta pienessä huoneessa, vain kapea rako sänkyjen välissä, muistelee Eino Hakala.
Kohta 60-luvun alussa putkimiesten lyijynsulatushommista sai alkunsa tulipalo talonmiehen asunnon päädystä ja levisi nopeasti vintille.
–Palon sammutusta haittasi vedensaannin vaikeus, paineet eivät riittäneet eikä sankopelillä hommasta mitään tullut, toteaa Hakala.
Vaikka asunto ja vinttitila tuhoutuivat, ei palo vesipulasta huolimatta levinnyt laajemmalle eikä aiheuttanut henkilövahinkoja – asukkaat saatiin turvaan.
Uusi-Heikkilän toiminta muuttui vuosien saatossa ja vuonna 1981 siitä tuli kehitysvammaisten asuntola. Eino Hakalan työ muuttui kehitysvammaisten hoitotyöksi. Työhön hän oli perehtynyt mm. vuoden mittaisella harjoitusjaksolla vanhainkodilla.
–Puitteet olivat epäkäytännölliset ja saunareissut talon alakertaan varsinainen voimainkoetus, muistaa Hakala.
90-luvun puolivälissä valmistui Sysmään uusi ryhmäkoti, jonne sysmäläiset kehitysvammaiset sijoitettiin. Uusi-Heikkilän vieraspaikkakuntalaiset asukit siirrettiin lähinnä Ronnille. Uusi-Heikkilä tyhjeni – tosin kiinteistön yläkerrassa rakennettiin monien vuosien ajan Hinu-lentokonetta.
–Ehdin olla vielä muutossa mukana, kunnes v. 1996 pääsin eläkkeelle, sanoo Eino Hakala lopuksi.
Hinu täyttää tehtäväänsä mainiosti taivaalla, mutta Uusi-Heikkilä on pian maan tasalla.
KP
Olin siellä töissä minäkin. Aina tuuraamassa kun koulutus ei riittänyt vakipaikkoihin. Paljon on muisteltavaa. Einolle terveiset ja anteeksipyyntö vielä kerran. Sanoin kerran eräälle rouvalle hänen kysyessään ”missä on alakerta kun se miesohjaaja sanoi että j. n.e”. ettei meillä ole miesohoitajia. Koin siinä kiireissäni että kaikki olemme samoja vammaisten rinnallakulkijoita. Hienoa kun tänäpäivänä miehillä on aina enemmän kinnostusta ja uskallusta hoitoalalle.Hauskaakin oli. Kiitos Eino ja terveisiä Sysmään