Helena Mäkinen
HARTOLA, SYSMÄ
Mikkelin päivä on vuotuisen sadonkorjuun päätepiste. Siitä kertovat sanonnatkin: ”mikkelistä ämmät pirttiin, nauriit kuoppaan” tai ”Mikosta päre pihtiin, tutti rukkiin, kaali kuppiin, akat pirttiin ja nauriit kuoppaan”. Naiset joutivat tupatöihin ja sadon piti olla korjattuna.
Luonto on menneenä kesänä ollut hyvin antelias. Vähällä etsimisellä on löytynyt ennätysmäärän marjoja ja sieniä. Kun kaikki on säilötty, pakastettu, kuivattu, hillottu ja purkitettu, on hyvä odottaa talven tuiskuja. Mutta – luontoäidin helmoissa on vieläkin kerättävää. Hyvällä onnella löytyy vielä puolukoita. Karpalo on vasta saanut kylmän nipistysten myötä herkullisen arominsa. Eikä mikään ole parempi terveysmarja kuin karpalo.
Soiden punainen herkku sisältää runsaasti kasviestrogeenejä, jotka ehkäisevät hormoniperäisten syöpien kehittymistä. Se lievittää vaihdevuosioireita ja ehkäisee virtsatietulehduksia. Karpalon flavonoidit estävät solujen hapettumista ja allergisia reaktioita. Karpalo on myös sydämelle hyväksi, sen säännöllinen nauttiminen ehkäisee sydän- ja verisuonitauteja. Pari kourallista päivässä laskee verenpainetta ja lisää hyvän HDL-kolesterolin määrää elimistössä. Kaiken tämän lisäksi karpalossa on C- ja E-vitamiinia, A-vitamiinin esiastetta beetakaroteenia, rautaa ja fenolisia yhdisteitä. Sen siemenissä on elimistölle välttämättömiä omega-3 ja omega-6 -rasvahappoja. Suoretkelle kannattaa siis ehdottomasti suunnata, parempaa hyötyliikuntaa on vaikea löytää! Jos lukijan suuhun ilmestyy haavauma nimeltä afta, kannattaa ottaa muutama karpalo ja pureskella ne. Hapan marja parantaa aftan paremmin kuin mikään muu.
Lokakuu on myös suppilovahveroiden aikaa. Niitä kannattaa etsiä sammalpeitteisestä havumetsästä, jossa ei ole myllätty vähään aikaan. Hyvä suojaväri auttaa suppiksia piiloutumaan sammaleiden ja karikkeiden joukkoon, siksi ei kannata pitää kiirettä. Asetut vain seisomaan rehevään sammaleiseen paikkaan ja katselet ajan kanssa ympärillesi. Jos hyvin käy, huomaat ensin yhden ryppään, sen vieressä onkin toinen ja kolmas keltajalkojen joukko. Nämä luonnonantimet sisältävät runsaasti kuitua ja D-vitamiinia, joka vahvistaa puolustuskykyä ja lujittaa luustoa. Myös niiden valkuaisainekoostumus on monipuolinen ja niistä saa rautaa, sinkkiä ja seleeniä. Pelkkä ajatus suppilovahveropiirakasta tuo veden kielelle…