–Hyvänä rapuvuonna merrasta on voinut saada jopa 50 rapua vuorokaudessa, nyt kymmenisen kappaletta samassa ajassa. Lisäksi useimmat ravuista ovat pieniä, toteaa nyt viidettä kesää Päijänteellä ravustava Anu Lindström työntäessään venettään vesille Sysmän Särkilahdessa. Veneen vierellä kiehnää kala- ja rapukoira, musta schäfer Ella, odottaen lupaa hypätä paattiin. Pian se istahtaa keulapenkille emäntänsä ohjeiden mukaan. Anu soutaa aurinkoiselle selälle ja tähystää viiden mertansa styroxmerkkejä, arvioi sopivan kokemisjärjestyksen tuulen suunnan mukaan ja niin suunnataan pyydyksille.
–Johtuu varmaan lämpimistä vesistä, mutta tänä kesänä ravut ovat liikkuneet syvemmissä vesissä, eikä matalikoilta ole juurikaan tullut saalista, kertoo Anu. Näin tuntuu käyvän nytkin, sillä merroista nostetaan kymmenestä kahteenkymmentä rapua, paitsi yhdestä lähempänä rantaa, jossa majailee vain muutama saksiniekka. Anu tarkistaa, että syöttikalaa on merroissa jäljellä ja heittää asiallisesti merkityt pyydykset takaisin järvenpohjaan odottamaan saalistaan.
–Kun ravustaa yli kuuden metrin syvyydestä, ei ole väliä, tarkastaako merrat valoisan tai pimeän aikaan, mainitsee Anu todeten, että siinä syvyydessä on joka tapauksessa pimeää.
Saalis kalistelee vaimeasti kuljetussaavin vedessä, kun palataan rantaan, missä Anu päästää viimein malttamattoman kalakaverinsa uimaan ja käy lajittelemaan saalistaan.
–Viime ja tänä vuonna on tullut paljon pieniä rapuja, jopa siinä määrin että takaisin veteen on laskettu kaksi kolmannesta ravuista, Anu laskeskelee ja valitsee sumppuunsa isommat yksilöt pihdeillä nostellen. Takaisin veteen lasketut pienet ravut häipyvät nopeasti rannan aallokkoon ja lähtevät jatkamaan kasvuaan ainakin ensi vuoteen.
Anu on harrastanut ravustusta lapsuudesta saakka, aina kun siihen on ollut tilaisuus asuinpaikkakunnalla. Hän ravustaa vain itselleen, vierasvaraksi ja ystävilleen, ei myyntiin. Rapubileetkin ovat kuulemma hillittyä sorttia, eikä niihin liity erityisiä traditioita.
–Voin pitää rapukestejä pakasteravuilla ympäri vuoden, nauraa Anu ja huikkaa samalla luoksekutsun Ellalle, joka vastahakoisesti suuntaa kuononsa kohti rantaa. Uintihullun koiran onneksi emäntä palaa taas seuraavana päivä kokemaan pyydyksiään ja tiedossa on mieluisaa viilennystä, kunhan vain malttaa ensin istua veneen keulassa ravustuksen ajan.
RP