Hartolan laduille kiitosta

Ilkka Hörkkö
HARTOLA

Hartolan Latu ja Hartolan kunta järjestivät hiihtoviikon 25.-30.12. Talvinen sää suosi ja ladut oli saatu kuntoon niin vapaan kuin perinteisen hiihtäjille. Hartolan ladut keräsivätkin hiihtäjiltä kiitosta. Hartolan Golfilla oli koko hiihtoviikon ajan klo 9-16 välillä ilmainen mehutarjoilu.

Golfin latua olivat lauantaina hiihtämässä kolmen sukupolven hiihtäjät Onni, Tytti ja Anita Järvinen Kellokoskelta. He kertoivat olevansa mökkeilemässä Sysmän Valittulassa ja tienneensä myös hiihtoviikosta.

7-vuotias Onni hiihtää vielä perinteistä, sen sijaan äiti Tytti ja mummi Anita hiihtävät vapaalla tyylillä. Golfin ladut ovat heille tuttuja. Latujen hoito sai kovasti kehuja.

-Olemme käyneet useiden talvien ajan täällä. On ihan kymppi plussan arvoista miten täällä hoidetaan latuja ja myös tiedotetaan niistä. Ladut ovat kivat hiihtää myös lasten kanssa ja Onnillakin on jo kolmas talvi täällä. Sukset on aina mukana ja eilen myös luistelimme Liikuntamajalla, kertoi Tytti Järvinen.

Hän kertoi, että kodin läheltäkin löytyy ladut, lisäksi Onni harrastaa jääkiekkoa ja jalkapalloa.

Kuvassa: Kolme sukupolvea hiihtäviä Järvisiä tykkäsi Hartola Golfin laduista.

Sisu palkitsi urheilijoitaan

Ilkka Hörkkö
SYSMÄ

Sysmän Sisu palkitsi aktiivisia urheilijoita ja toimitsijoita viime torstaina jääkiekkokaukalolla. Seuran puolelta palkittiin vuoden 2023 urheilija ja vuoden joukkue, sekä julkistettiin Aarne ja Märta Koskelon säätiön stipendien saajat. Seura palkitsi kaksi aktiivista talkoolaista ja jaostot jakoivat vielä omia lajipalkintojaan.

Vuoden joukkueena palkittiin hyvin menestynyt ammuntajaoston pistoolijoukkue Ari Meinander, Antti Pesonen, Otto Suuronen, Antti Pahalahti ja Pasi Koivunen.

Vuoden urheilijaksi valittiin Anneli Mörä-Leino. Hän voitti mm. Suomen mestaruuden yksinsoudun keskimatkan N60-sarjassa Pirkan Soudussa viime kesänä. Mörä-Leino oli vastaanottamassa tunnustuspalkintoaan. Hän kertoi Tampereella heinäkuussa järjestetyssä kilpailussa vallinneesta sateesta ja kovasta tuulesta. Tämän vuoksi kilpailtava matka lyhennettiin noin puoleen. Soutaja oli otettu Sisun tekemästä valinnasta ja hän kertoi iloisen monisanaisesti harrastuksestaan. Mörä-Leino nauroi, kuinka menestyksestä innostuneena kotiin on nyt hommattu palkintokaappikin.

Muut palkitut: Koskeloiden säätiön stipendit saivat Katri Saavalainen hiihto, Hanna Toivonen hiihto ja Tuuli Salonen yleisurheilu.

Aktiivisina talkoolaisina palkittiin niin Hippo-kisoissa, Avanti Challengessa kuin Tour de Sysmä -tapahtumissa mukana olleet Juha Rantahakala ja Juha-Matti Honkanen.

Jaostot palkitsivat aktiivisia urheilijoita Urheilu-Valosen lahjakorteilla seuraavasti: Timi Nieminen lentopallo, Ninni Rimpioja pesäpallo (lisäksi pesäpallojaosto luovutti liikuntapaikkojen hoitaja Mikko Saloselle kiitosmitalin erinomaisesta kentän hoidosta), Reijo Leino soutu, Pirkko Rantahakala pyöräily (ketjuhuolto), Niklas Jokinen jalkapallo, Kalle Hiltunen jalkapallo, Onni Mannila yleisurheilu, Isla Siniranta yleisurheilu ja Aatu Saarinen yleisurheilu.

Tsempparipalkintoina jaettiin vielä uimalippuja uimahalliin seuraaville: Eetu Toivonen pesäpallo, Mea Nieminen yleisurheilu, Silja Iivonen yleisurheilu, Ella Nurminen hiihto, Elias Uusitalo hiihto, Minttu Saarinen yleisurheilu, Väinö Virman yleisurheilu, Taika Kettu yleisurheilu, Vanamo Sinisalo lasten liikunta ja Artem Telizhenko jääkiekko.

Kuvassa: Vuoden urheilijana palkittu Anneli Mörä-Leino.

Joululauluista kauneimmat

Helena Mäkinen
HARTOLA

Riihiniemen koululla oli 13.12. tunnelmallinen joululauluilta. Maija Pentikäinen-Laine ei muistanut tarkkaan, kauanko kauneimpia joululauluja on koululla laulettu, mutta perinteestä on kysymys.

  • Meillä on aina ollut sama työnjako: Koitti ry antaa tilat, seurakunta hoitaa säestyksen ja puheenvuoron ja Riihiniemen nuorisoseura vastaa tarjoilusta ja koristelusta. Punanuttukin saattaa tulla jossain vaiheessa käymään, ellei eksy matkalla.

Kanttorina toimi Jaak Luts, ja ensimmäisen laulun avulla heitettiin arkihuolet nurkkaan, sitten rakennettiin joulupuu. Taivas sylissäni -laulun avulla testattiin, alkaako itkettää. Tiukkaa teki, mutta selvisimme siitä kuitenkin. Seuraavaksi tehtiin joulu sydämeen ja päästiin tunnelmoimaan Jouluyö, juhlayö.
Pastori Katri Ylönen kertoi tulleensa Hartolaan vuonna 1999.

  • Täällä on laulettu kauneimpia joululauluja monta kertaa ja tänne on aina kodikasta tulla. Olin aamulla Nuoramoisten koululla pitämässä aamunavausta. Käynnistä jäi tosi hyvä mieli, lapset olivat innokkaasti mukana ja kysyivät heti aluksi, jäänkö koko päiväksi koululle. Kaikki halusivat kertoa nimensä ja kyselivät tärkeitä kysymyksiä.
  • Tänään on Lucian päivä, Lucia tuo meille valoa, lämpöä, rakkautta ja rauhaa. Uskon, että tämä yhdessä laulaminen virittää meidät joulun rauhaan tässä levottomassa maailmassa. Voimme miettiä, mikä joulussa on kaikkein tärkeintä ja miksi me joulua vietämme. Ehkä se joulupukin odottaminenkin kuuluu meidän lapsenmielisten joulunodotukseen. Meillä kirkon työntekijöillä joulun aika on kiireistä, siksi on tärkeää pysähtyä miettimään, mikä omassa joulussamme on tärkeintä.
    Katri luki piispa Mari Parkkisen lähettämän joulukirjeen, jossa meitä kaikkia kehotetaan valon ja rauhan lähettiläiksi.
  • Kun tänä jouluna sytytät kynttilän, lähetä samalla rukous Pyhän maan sekä kaikkien maailman lasten puolesta. Kauneimpia joululauluja lauletaan nyt 51. kerran eli tämä Suomen Lähetysseuran tapahtuma on jo keski-iässä. Katri päätti rukoukseen, joka oli piispa Mari Leppäsen käsialaa.
    Vielä ehdittiin laulaa useita lauluja ennenkuin oveen koputettiin. Joulupukki kävi ilahduttamassa meitä kaikkia. Seuraavaksi laulettiin Porvarin Seijalle nimipäiväonnittelut. Viimeisenä oli Maa on niin kaunis.
    Kauniiksi lopuksi nautittiin maukasta joulupuuroa hyvässä seurassa.

Kuvassa: Olet toisten kaltainen, lapsi lupauksien. Tuotko, lapseni, nyt toivon maailmaan?
Olet aarre sydänten, miten sinut suojelen? Helmassani kantaa itse taivastako saan?

Järjestöjen Joulumyyjäiset

Helena Mäkinen
HARTOLA

Järjestöjen joulumyyjäiset keräsivät kolmantena adventtina jälleen runsaasti väkeä Hartolan seurakuntatalolle. Alkuhartauden jälkeen alkoi kova pulina ja tohina, arpoja ostettiin ja tarkistettiin. Sitten kakut, leivät, mehut, sinapit, karjalanpiirakat, sämpylät, piparit ja monet muut jouluherkut löysivät ostajansa. Lämpimiä sukkia oli tarjolla isoihin ja pieniin jalkoihin. Kahvituksesta ja muista järjestelyistä vastasivat Maa- ja kotitalousnaiset.

Hieman ihmetytti, että järjestöjä oli paikalla vain kolme. Korona-aikako muutti tilanteen?
Myyjäisvieraat kuitenkin viihtyivät ja tekivät löytöjä.

Kuvassa: Maa- ja kotitalousnaisten värikkäitä tuotteita.

Eläkeliiton pöydiltä löytyi mm. ruisleipiä, kakkuja ja sukkia. Toisella pöydällä oli edellisenä iltana leivottuja karjalanpiirakoita, jotka ostettiin huippunopeasti.

SilmukkaKoukussa –arpajajaisissa oli mm. hienoja käsitöitä. Piparimökit olivat erityisen houkuttelevia.

Kahvin kanssa oli tarjolla suolaista ja makeaa.

Joulupukin keikkamuistoja

Kyösti Piippo
SYSMÄ

Kaikki toki tietävät, että se yksi ja ainoa aito joulupukki asuu Suomessa Korvatunturilla. Monet tahot ovat yrittäneet horjuttaa tätä tietoa väittämällä, että joulupukki asuu jossakin muualla – heidän maaperällään.

Tosiasia on, että joulupukin klooneja ja apulaisia on tuhansittain maailman eri puolilla ihan työteknisten järjestelyjen vuoksi. Jouluaattona hommat eivät muutoin hoidu.

Myös allekirjoittanut on toiminut joulupukin apulaisena 70- ja 80 -luvuilla lukuisia kertoja, aattoillan keikkoja kertyi parhaimmillaan 5 – 8 kappaletta.

Yleensä kaikki asiat sujuivat mallikkaasti tilaajan kanssa sovitulla tavalla, mutta muutama poikkeus mahtuu mukaan.

Jätkän humppa
Eräässä perheessä oli kaksi alle kouluikäistä poikaa. Olin saanut ennakkotiedon, että pojat osaavat laulaa. Näin heti tultuani, että joulupukin tulo jännitti, suorastaan pelotti poikia. Lahjat jaettiin, jutut kerrottiin ja sitten joulupukki pyysi poikia laulamaan. Käsi kädessä kaverukset menivät joulukuusen eteen ja sitten kajahti:”Hei hei, sä jätkän oma kulta, hei hei, sun lempesi on tulta..”. Jännitys sytytti pojat laulamaan sen ajan hittihumppaa. Pukin ja vanhempien pokka piti, yksi säkeistö humppaa kuultiin ja lopulta myös se ”Joulupuu on rakennettu”.

Nahkasaappaat
Eräässä toisessa paikassa perheen 7 -vuotias poika oli tarkkanäköinen. Olin hankkinut alkutalvesta pitkävartiset, kippurakärkiset nahkasaappaat ja ne sopivat loistavasti joulupukin asusteisiin. Aattoillan keikka meni kaikkineen ihan hyvin, joulupukki oli haluttu vieras. Pukki sai ruokakutsun joulupäiväksi perheeseen ja kutsua noudatin. Välittömästi sisälle astuessani kirkas pojan ääni ilmoitti, että joulupukilla oli eilen illalla ihan samanlaiset saappaat! Katseita vaihdettiin vanhempien kanssa, mutta juttua ei jatkettu. Ilmeisesti usko joulupukkiin säilyi edelleen perheen nuorimmalla.
Kyllähän minäkin ihmettelin pikkupoikana, että joulupukilla oli samanlaiset koirannahkarukkaset kuin isällä, mutta ajatus ei johtanut minunkaan kohdallani sen pidemmälle.

Ikävä keikka
Erääseen perheeseen menin sisälle yhtä aikaa poliisipartion kanssa. Isän viinan juonti oli synnyttänyt agressivista käyttäytymistä ja äidin oli pakko soittaa poliisit avuksi. Sillä reissulla ei joulumieli noussut päällimmäiseksi, lahjat jaettiin hiljaisuuden vallitessa. Onneksi näitä tapauksia ei kohdalleni juurikaan sattunut.