Varjoisa piha, siitä jonossa sisälle taloon. Kengät pois jalasta. Ihmettelyä: miten takassa voi olla hampaat! Jotenkin näin alkoi tuokio tummanvioletissa satumaailmassa, Onkiniemen kuuluisassa nukketeatterissa Valkeassa ja Mustassa Ratsussa. Näitä tuokioita on lukemattomia. Huippuvuosina nukketeatterissa vieraili 10 000 kävijää vuodessa.
Sysmäläinen luokanopettaja Raija Hörkkö oli yksi kymmenistä opettajista, jotka 1980-luvulla veivät lapsia retkille nukketeatteriin. Hörkkö toimi opettajana Väihkylän koulussa vuosina 1985-1988. Retket tehtiin usein joulun alla.
– Lähdimme matkaan linja-autolla eväiden kanssa. Lapsia jännitti. Teatterissa he istuivat hievahtamatta, Hörkkö muistelee.
Eevaliisa Holma-Kinnusen ja Raimo J. Kinnusen satumaailma kuului kaikkien 1980-luvulla Itä-Hämeessä koulunsa käyneiden lapsuuteen.
Kolmekymmentä vuotta myöhemmin: nukketalon perustajien poika Jukkapekka Kinnunen seisoo Onkiniemen vanhan kyläkoulun pihalla. Auringonsäteet viistävät puiden latvojen läpi ja raaka kevättuuli halkoo autiota pihaa.
Äiti Eevaliisan kuolemasta on kulunut neljä kuukautta. Isä Raimo on muuttanut Jyväskylään. On aika sanoa hyvästit vanhoille ajoille.
– Laitamme koulun myyntiin vielä tänä vuonna, Jukkapekka Kinnunen sanoo.
Kun nukketalo joulukuussa suljettiin, Jukkapekka Kinnunen päätti luopua kaikesta irtaimistosta, myös äitinsä tekemistä nukeista. Puskaradion kautta levisi tieto, että Onkiniemestä saattoi käydä hakemassa itselleen nukkeja vapaaehtoista maksua vastaan.
Muutaman kuukauden Kinnusen puhelin soi. Nyt nuket ovat menneet. Jäljellä on enää muutamia esineitä ja iso pino kortteja.
Nukketalo Valkea Ratsu on jo myyty. Uudet asukkaat ovat kunnostaneet talon kauniisti. Mustaan Ratsuun, siihen missä oli takka hampaineen, asettuu asumaan Jukkapekka Kinnunen vaimonsa Marjatan kanssa.
Remonttia on jo aloiteltu. Tummanvioletit seinät maalataan valkeammiksi.
– Oli helpotus sulkea nukketalo. Nuket olivat äidin tekemiä, oman aikansa tuotteita. Se aika on nyt ohi, Kinnunen lausahtaa.
Itselleen hän ei jättänyt yhtään nukkea. AO-O
So sad to hear that it is all gone now. I lived in the puppet house in 1978. Iwas an exchange student and lived with the Kinnunens. And I was fully immersed in their fairy world and performed with them at the puppet house, Suvi Pins and Mataristo. I took some of the puppets to the USA and even as far as Bora Bora in the South Pacific, hoping to build a ”sister” puppet house. I wish I could have continued Eevaliisa’s heritage and given the puppets a continued home.