Menninkäiset Pinxinmäellä

Terttu Isoranta toi menninkäisensä ensimmäisen kerran Sysmään Kirjakaupan vintille marraskuussa 2013 ja sitten viimekesäisille kirjakyläpäiville. Sekä sysmäläissyntyinen taiteilija että hänen luomansa menninkäiset viihtyivät varmaan hyvin Sysmässä, koska he tulivat paikkakunnalle jälleen – tänä vuonna Pinxinmäen hämärään aittaan.

Hämärässä ja metsäiseksi muuntuneessa aittamiljöössä menninkäiset ovat kuin kotonaan.

Terttu Isoranta, milloin maalasit ensimmäisen menninkäistaulun ja mistä sait aiheseen kipinän?

–Ensimmäinen menninkäinen syntyi vuonna 1997 syntymäpäivälahjaksi kapellimestari, musiikkineuvos Erkki Ertamalle. Itse en sitä huomannut siinä vaiheessa edes menninkäiseksi ristitä, sen teki päivän sankari kutsumalla teosta Inspiraatiomenninkäiseksi. Mielestäni se oli vain oikea lahja luovalle ja henkisesti menninkäisenoloiselle ihmiselle.

–Menninkäiset lienevät tarttuneen minuun jo lapsuudessani ja nuoruudessani Sysmässä. Minulta meni vain hiukan aikaa, ennenkuin ymmärsin menninkäisten merkityksen ja sen, mitä minun pitää jatkossa tehdä.

Sinut vain vedettiin menninkäistaajuudelle?

–Kyllä, kiertävä menninkäismaalari Ilopeetu Veikkonen tarjosi minulle kuvakokoelmiensa avaajan paikkaa. Minun piti opetella muuntamaan Ilopeetun maalaukset ja menninkäisten viestit ihmisille näkyviksi ja ymmärrettäviksi. Elämässähän on paljon muutakin kuin mitä ihmissilmä näkee ja korva kuulee. Menninkäiset auttavat ihmisiä huomaamaan kiireet ja muut vouhotukset,  se on menninkäisten tehtävä. Heitä on vain kuunneltava. Ilopeetu Veikkosen tunnuslause onkin, että ” kun valitset ilon, ymmärrät minua”. Itse olen löytänyt ilon näitä tauluja maalatessani ja näyttelyiden kautta menninkäiset saavat lähteä maailmalle levittämään samaa iloa.

Miten keksit tuoda näyttelyn tänne Pinxinmäelle?

–Osallistuin viime kesänä Sysmän Kirjakyläpäiville kirjani ”Menninkäistaajuudella” merkeissä ja se oli todella mukava viikonloppu Hyvien Ihmisten torilla. Ajattelin täksi kesäksi näyttelyn pystyttämistä johokin paikkaan Sysmässä, mutta matkamessuilla kuulin Pinxinmäestä ja näistä aitoista. Kaikki loksahti heti paikoilleen. Saan pitää täällä näyttelyä elokuun loppuun saakka – menninkäisille täydellisessa paikassa, viihtyisässä ja hämärässä vanhassa riihessä. Minulla on esillä 23 menninkäistaulua ja toki toivon monen niistä päätyvän mukavan ostajan seinälle. Myös kirjaani ja korttejani on myynnissä Pinxinmäen ravintolassa.

Ovatko ihmiset löytäneet aittasi ensimmäisten näyttelypäivien aikana?

–Kyllä, ihmisiä on käynyt runsaasti – vanhoja tuttujakin – joiden kanssa on ollut mukava muistella menneitä aikoja. Täällähän ne ovat minunkin juureni. Minulla on ollut näinä parina päivänä tosi hyvä fiilis.

Olet jatkanut työtäsi menninkäisten parissa?

–Uusi kirjani on työn alla, tekstit ja kuvat ovat suurinpiirtein valmiit, mutta se loppuhionta vie aina paljon aikaa. Viime talven aikana maalasin toki muitakin kuvia menninkäisten lisäksi.

Menninkäisten menestystarina jatkuu?

–Menninkäisillä on pitkä menneisyys ja loistava tulevaisuus, uskon vahvasti tähän juttuun. Aina tulee vastaan jotakin uutta ja asia etenee. Tämä on minulle mieluinen intohimo ja iloinen harrastus.

–Yö on menninkäisten aikaa ja se on myös minulle parasta työskentelyaikaa.

Mainosmaailmassa elämäntyönsä tehnyt Terttu Isoranta tietysti eli lapsuutensa ja nuoruutensa Sysmässä. Sahantie oli kotikatu ja Askon alue lautatarhoineen oli houkutteleva seikkailupaikka. Siellä Terttu Isoranta sanoo leikkineensä monet leikit ja siellä varmaan oleskelivat Yrjö Kokon Pessi ja Illusiakin – ja tietysti ne menninkäisetkin.

Pinxinmäen Menninkäisnäyttely on avoinna joka päivä elokuun loppuun saakka, vaikka taiteilija itse ei olekaan aina paikalla. KP