Helena Mäkinen
SYSMÄ
Alma tassutteli viime keskiviikkona emäntänsä Minna Laurilan kanssa Sysmän kirjastoon kuin kotiinsa. Tämä vanhaenglanninlammaskoira on toiminut Sysmässä lukukoirana vuoden verran, yleensä kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona. Hiihtoloman vuoksi lukijoita ei tällä kertaa Alman työvuoron alussa ollut. Laurila kertoi, että lukijoita on käynyt ja heistä on mukava lukea Almalle. Alma taas saa aina palkan tarkkaavaisesta kuuntelustaan.
– Luin jutun siitä, että joissain kirjastoissa on ollut jo pitkään lukukoira. Ajattelin, että Sysmään pitää myös saada kirjastokoira. Almakaan ei ollut ajatusta vastaan. Nykyisin kun kerron, että on työpäivä, hän lähtee mielellään kirjastoon päin kävelemään. Ja tietää jo tarkalleen, mihin ollaan menossa ja mitä tarkoittaa töihin lähteminen.
– Alma ei ole vielä saanut tehtävään koulutusta. Kennelliitto pitää kursseja lukukoirille, mutta toistaiseksi ne ovat olleet meille liian kaukana. Kurssit ovat kaksipäiväisiä ja niitä pidetään yleensä viikonloppuisin. Lauantaina on teoriapäivä ja sunnuntaina soveltuvuustesti, mutta jos on vuoden aikana tehnyt 5-6 lukukoirakeikkaa, ei tarvitse käydä soveltuvuustestissä. Kursseja varmaan tulee vielä lähemmäksi, sitten mennään mukaan. Sieltä saisi hienon huivin. Se olisi mukava saada, Alma näyttäisi se kaulassaan ammattilaiselta!
– Kestää oman aikansa, että lukukoiran palveluksia opitaan käyttämään. Juttu on Amerikasta kotoisin, mutta Suomessa niitä on jo useissa kirjastoissa. Lähinnä lukukoira on tarkoitettu lapsille, jotka eivät osaa vielä kovin hyvin lukea. Mutta kyllä se voisi auttaa myös aikuista, jolla on vaikkapa lukihäiriö. Koira ei hauku eikä arvostele, että nyt luit väärin. Sen sijaan se napittaa hyväksyvästi lukijaa. Lapsia lukukoira voi innostaa lukemaan ja keskittymään. Lapset eivät malta kauan olla paikallaan. Eräs poika jaksoi lukea Almalle seitsemän minuuttia – se oli mielestäni hieno juttu.
Laurilan lemmikki täyttää pian 10 vuotta, miten sen viehtymys kirjoihin ja lukemiseen paljastui?
– Alma aloitti jo puolivuotiaana lukuharrastuksen. Hän valitsi tarkasti kaksi kirjaa kirjahyllystä. Toinen oli kuvakirja, jossa oli kuvia koiranpennuista. Toisen kirjan nimi oli ”Koirana olemisen vaikeus”. Nämä kaksi kirjaa Alma luki ja sisäisti hyvin tarkkaan – oikeastaan niistä ei jäänyt kovin paljon jäljelle! Nyt Alma ei enää lue omatoimisesti, hän keskittyy kuuntelemaan.
Kiitos, Alma ja Alman emäntä! Hyviä työpäiviä lukuharjoitusten parissa!