Kadonnut Elsa

Samuli Simula
SYSMÄ

1980 keskikesä. Elsa laittautuu peilin edessä. Vatsassa kurnii.

  • Olenko syönyt aamiaista? Elsa miettii.
  • Lääkärikäynti vaan jännittää vatsanpohjaa, ajatuksissa.
    Elsa etsii epätoivoisesti rannekelloa. Kuka senkin on ehtinyt piilottaa? Tuossahan sen pitäisi olla kotelossa ja sekin on nyt pois. Kaikki vaan katoaa nykyään.
  • Oijoi, nyt täytyy kiirehtiä.
  • Vielä korkokengät jalkaan ja shaali päälle.
  • Moi moi, hän tervehtii kättä nostaen ja miettii, kukahan tuokin oli, kun tervehti niin tuttavallisesti?

Muutama tunti tästä. 11.4.2024 ja kello on kymmenen. Istun aamiaisella. Facebookista Puskaradio Sysmä K13 tiedottaa. ”Pitäkää kaikki silmät auki muistisairas Elsa on kadonnut aamulla kotoaan…”. Mietin, että jos me kaikki, joilla on mahdollisuus astumme samaan aikaan kotiovesta ulos, niin jonkun on pakko törmätä häneen. Hetken kylää kierrettyäni suunnistan rantaa kohti. Alue on varmaan on jo tutkittu, mutta se kutsuu. Näen etäältä maassa makaavan hahmon ja juoksen hänen luokseen.

  • Oletko Elsa? kysyn.
  • Minä olen tulossa lääkäristä ja mieheni on tulossa hakemaan minua, ääni sammaltaa.

Hän makaa maassa ilman kenkiä ja takkia. Hän on kylmissään ja ollut ulkona jo reilut neljä tuntia. Kohta paikalla ovat kaikki etsintään osallistuneet omaiset ja hoitajat. Lopulta Elsa viedään ambulanssilla Lahteen tutkimuksiin.

Alun tarina on kuvitteellinen. Elsasta on autoilijan havainto kello kuusi aamulla. Mikäli näette vanhuksen jäätävän kylmässä viimassa ilman käsineitä ja hattua aamu kuudelta niin havahtukaa. Anntakaa hetki aikaa ja käykää vaikka tervehtimässä. Ihan nopea vilkaisu riittää. Elsa oli liikkeellä kesäsandaaleissa ja nuttu nurinpäin päällä. Lähempää olisi voinut helposti havaita, että nyt ei ole kaikki niinkuin pitää.

Elsan omaiset lähettävät Elsan terveiset. Tällä hetkellä Elsa voi loistavasti ja nauttii olostaan terveyskeskuksessa. Oli kuin onni onnettomuudessa. Läheisyyttä on nyt tarjolla koko ajan. Ruokahalu on parantunut ja hän osallistuu aktiviteetteihin. Välillä Elsa ei tunnista edes omaisiaan. Muistisairaus vaatii valtavasti ymmärrystä ja voimia kaikilta. Toivotaan, että Elsa pääsisi hoitokoti Kaislan suojiin.

Kirjoitin tarinan omaisten pyynnöstä. Heidän viestinsä lukijoille:

  • Pidetään silmät avoimina ja huolehditaan toisistamme.

Elsan katoaminen pysäytti. Onneksi nyt kaikki on paremmin kuin hyvin.