Hartola itsenäistyi elokuun viimeisenä päivänä vuonna 1784. Hartolassa Koskipään säteritilalla syntynyt Adolf Tandefelt (1747-1822) ryhtyi ajamaan Hartolan erottamista Sysmästä omaksi kirkkoherrakunnakseen. Ekon kartanon rakennuttanut Tandefelt toimi tuolloin Oulun läänin maaherrana. Ajatus kappelin erottamisesta oli herännyt Hartolassa kuitenkin jo paljon aikaisemmin.
Ilmeisesti Adolf Tandefeltin isän Oton vielä eläessä olivat pitäjän säätyläiset alkaneet yhdessä valmistella asiaa ja anomusta käsiteltiin vuoden 1765–66 valtiopäivillä. Tarkoituksena oli, että varsinainen eroaminen tapahtuisi käytännössä vasta sen jälkeen, kun kirkkoherra Michael Heintzius ei enää olisi virassaan. Anomusta perusteltiin vetoamalla kaikkiin niihin hankaluuksiin, joita pitäjän suuresta pinta-alasta aiheutui käytännön asioita hoidettaessa. Ilmeisesti perustelut eivät kuitenkaan saaneet valtiopäivien osanottajia vakuuttuneiksi, koska anomusta ei hyväksytty.
Ajatusta itsenäisestä kirkkoherrakunnasta ei kuitenkaan unohdettu, sillä 1780-luvulla se nousi uudelleen esille. Silloin hartolalaiset päättivät 19 ja 5/6 manttaalin äänillä 17 ja 5/24 vastaan anoa Hartolan eroa Sysmästä. Anomuksen perusteluissa vedottiin jälleen pitäjän laajuuteen, sen sanottiin olevan seitsemän peninkulmaa pitkä ja viisi leveä. Oman kirkkoherrakunnan väitettiin myös tulevan taloudellisesti aikaisempaa käytäntöä edullisemmaksi. Tuomiokapituli, joka käsitteli asiaa, hylkäsi kuitenkin hartolalaisten anomuksen.
Maaherra Tandefelt ryhtyi puuhamieheksi ja päätti kääntyä suoraan kuninkaan puoleen. Hän oli pari vuotta aikaisemmin vieraillut kahden viikon ajan Gripsholmin linnassa ja tavannut Kustaa III:n henkilökohtaisesti, kun kuningas oli nimittänyt hänet maaherran virkaan.
Todennäköisesti Adolf Tandefeltin henkilökohtaiset yhteydet Ruotsin hoviin saivat aikaan sen, että elokuun viimeisenä päivänä 1784 Hartola määrättiin kuninkaan päätöksellä itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi ja se sai kruunuprinssin mukaan nimekseen Gustaf Adolfs socken, Kustaa Adolfin pitäjä, eli ”Kustaavus”, kuten kansa alkoi sitä kutsua.
Sysmässä asukkaat olivat pettyneitä tehtyyn päätökseen, sillä he eivät olisi halunneet eron toteutuvan. Ehkä siitä syystä alkoi liikkua huhuja, että Adolf Tandefelt oli väärentänyt kappelin asukaslukuun liittyneitä tietoja ja että hän oli liioitellut sanoessaan enemmistön hartolalaisista olevan eron kannalla. Ilmeisesti Hartolan itsenäistymistä ajoivatkin etupäässä suurmaanomistajat, kuten Tandefeltit, joille kysymys oli ennen kaikkea taloudellinen.
Birgitta Stjernvall-Järvi
Lähteet: Ruotsin kansallisarkisto, Tukholma, Tandefelt-kansiot, Stjernvall-Järvi, Birgitta. Kartanoelämää Itä-Hämeessä, Sysmän kirjakylä 2009.
Juhlinta hupentui messuun
Hartola juhli sunnuntaina 230-vuotista itsenäisyyttään täsmälleen samana päivänä, kun Ruotsin kuningas Kustaa III aikoinaan määräsi pitäjän itsenäiseksi kirkkoherrrakunnaksi. Kunnan juhlapäivä alkoi kirkkoherra Jeremias Sankarin juhlamessulla vanhan kirkon raunioilla. Sen jälkeen juhlaväki siirtyi yläkoululle kakkukahveille ja katsomaan Hartolan kuningaskunta -elokuvaa.
Messun jälkeen vanhan kirkon viereiselle puistoalueelle istutettiin ensimmäinen juhlavuosimetsikön taimi. Pertti Mäkisen ja Maritta Virtasen istuttama taimi on valkokuusi. Alueelle istutetaan kaikkiaan 230 eri puulajien taimea.
TK