Avainsana: tapahtumat

Kyösti Piippo
SYSMÄ

Puhallinsoittaja Eero Saunamäki tiedetään taitavaksi muusikoksi, joka hallitsee muun muassa saksofonin ja nokkahuilun. Sysmän Suvisoiton Suvi-Pinxin lounaskonserttiin hän oli ottanut mukaansa nokkahuilut, ovathan ne kevyitä kuljetella. Saunamäki pystyy rakentamaan ohjelmaa tilaajan toivomusten mukaan ja hän on esiintynyt mm. Linnan juhlissa, The Voice of Finlandissa, lukuisilla festivaaleilla ja suomalaisten sinfoniaorkestereiden solistina.

Saunamäki esitteli konsertin kestäessä eri nokkahuiluja ja niiden soittotapaa. Muutama sananen nokkahuiluista:

Nokkahuilu on rumpujen ohella yksi maailman vanhimmista soittimista. Se kehitettiin nykymuotoonsa 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa. Tärkeäksi soittimeksi se nousi renessanssin ja barokin aikana. Nokkahuilulle ovat säveltäneet sellaiset nimet kuin Vivaldi, Händel, Teleman ja Bach.

1800-luvulla nokkahuilu oli enää harrastelijoiden soidin. Sittemmin nokkahuilun havaittiin soveltuvan hyvin musiikin opettamiseen, ja sitä pidetäänkin lasten soittimena.

Lounaskonsertti oli jaettu kahteen osaan; ensimmäinen nokkahuiluosio kuultiin taidegalleriassa ja lounaan jälkeen Saunamäen musisointi jatkui Pinxin ravintolan tiloissa.

Konsertin aloitus oli mukava – Eero Saunamäki ilmestyi galleriaan ja hitaasti kävellen soitteli tuttua kansanlaulua ”Tein minä pillin pajupuusta”. Laulun sanoista poiketen, tämä pilli soi alusta lähtien upeasti. Saunamäki antoi kappaleiden välissä runsaasti erinomaista tietoa nokkahuilun historiasta ja totesi huilusoittimien olevan rumpujen ohella historian vanhimpien soittimia. Yksi konsertin ensimmäisistä numeroista oli sokean kirkonkellojen soittajan sävellys ”Englantilainen satakieli”. Saunamäellä näytti olevan soittaessaan enemmän kuin kymmenen sormea, niin vikkelästi ne liikkuivat.

Jossakin välissä soittaja kaivoi pussistaan puolenkymmentä erilaista soitinta ja esitteli niiden rakenteen, soittotekniikan sekä viritykset. Barokin ajoilta tutuksi tulleen EU:n tunnusmelodian jälkeen kaikui taidehallissa Teleman’in ”Fantasia n:o 3” ja viimeistään sen jälkeen taidehallin yleisö oli myyty!

Hauska tarina nokkahuilun tärkeydestä oli sen normaalista poikkeava käyttö Euroopan hoveissa. Löytöretkeilijät toivat kaukomailta tullessaan upeita ja taitavasti laulavia lintuja ja hovimuusikot opettivat niille nokkahuiluilla kotoperäisten lintujen lauluäänet – näin eksoottiset vieraat oppivat laulelemaan satakielten, varpusten ja mustarastaiden värssyjä.

Nokkahuilisti Eero Saunamäen konsertti Pinxin tiloissa oli Suvisoitolta hyvä valinta.

Lauri Hildén
SYSMÄ

Päijät-Hämeen maakuntarahasto teki toukokuun alussa päätöksensä tämän kevään apurahojen saajista. Sysmään jaettiin kaksi kesätapahtuma-apurahaa, Sysmän Suvisoitolle ja Sysmän Kirjakyläyhdistykselle.

-Kumpikin näistä ovat niin kutsuttuja elinvoimaa kulttuurista –apurahoja, jotka olivat jaossa tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Kaikkiaan Päijät-Hämeen rahasto myönsi neljä tällaista erityiskohdeapurahaa, joten sysmäläiset korjasivat hyvän potin, kertoo rahaston päällikkö Eriika Johansson.

Sysmän Suvisoiton saama tuki on arvoltaan 10 000 euroa. Sysmän Suvisoitto ry:n hallituksen puheenjohtaja Mikko Koskinen ja festivaalin toiminnanjohtaja Terhi Luukkonen luonnehtivat apurahoja ylipäänsä välttämättömiksi Suvisoiton toiminnan jatkuvuudelle.

• Sysmän Suvisoitto hakee vuosittain apurahaa ja tukea festivaalin kustannusten kattamiseen. Tänä vuonna tukea haettiin kahdeksalta taholta, mukaan lukien Sysmän kunta, joista viideltä tukea saatiin joko anottu määrä tai vähemmän. Festivaalin järjestämisen kustannuksista valtaosa muodostuu taiteilijapalkkioista ja taiteilijoiden matka- ja majoituskuluista sekä henkilöstö- ja markkinointikustannuksista. Lipunmyyntitulot kattavat festivaalin järjestämiskustannuksista noin 35–40 %, ja loppuosa rahoitetaan pääasiassa apuraha- ja tukituloista, he kertovat.

Suvisoiton taloudellinen tilanne on vakaa, mitä on edesauttanut myös muutama vuosien saatossa saatu yksityinen lahjoitus.

-Yhdistyksellä on tilivarallisuutta riittävästi mahdollistamaan seuraavan vuoden festivaalin taiteilijabudjettiin sitoutumisen, vaikka varmaa tietoa seuraavan vuoden festivaalin kuluista ja tuolloin saatavista apurahatuotoista ei olekaan, toteavat Koskinen ja Luukkonen.

Sysmän Kirjakyläyhdistys sai 3 500 euron apurahan, Kirjakyläpäivien sekä Kirjojen iltapäivä -tapahtuman järjestämiseen. Yhdistyksen puheenjohtaja Riikka Junttila oli puoltavasta päätöksestä positiivisesti yllättynyt.

• Läpimennyt hakemus aiheuttaa aina hurjan ilonkuohahduksen, sillä hakemuksiin käytetään tunteja aikaa ja apuraha todella palkitsee. Olimme saaneet Suomen Kulttuurirahastolta samansuuntaisen apurahan kaksi vuotta sitten, siksi en uskaltanut hirveästi odottaa tällä kertaa myönteistä päätöstä. Tämä oli siis todella positiivinen jymy-yllätys.

Myös Kirjakyläyhdistykselle apurahat ovat monella tavalla elinehto. Kulttuurialan vaikeudet ovat saaneet valtakunnan tasollakin paljon palstatilaa, eikä rahaa ole sysmäläisilläkään tuhlattavaksi asti.

• Me olemme olleet hyvässä myötätuulessa rahoituksen suhteen. Talous on tasapainossa, toki aina myös laskemme tarkkaan, mihin rahat kunakin vuonna riittävät. Apurahat ovat meille elinehto, sillä meillä ei kerry muuta tuloa kuin jäsenmaksut ja niillä ei kateta kuin noin 10 % toimintamme kokonaiskuluista. Jos rahat loppuu, toiminta loppuu. Järjestämme kuitenkin ilmaistapahtumia eli lipputuotoilla ei tässä toiminnassa ole merkitystä. Koska lukutaidon merkityksestä on oltu viimeisten kulttuurikriisivuosien aikana niin huolissaan, luulen, että meitä on huomioitu senkin takia. Olemmehan ainoa tavallista ja kaikenikäistä lukijaa palveleva kirjatapahtumajärjestäjä näillä seuduin, kiteyttää Riikka Junttila.

Sysmään kohdistui välillisesti myös kolmas merkittävä apuraha, sillä helsinkiläisille musiikin maistereille Verna Kylmäselle ja Santte Saloselle myönnettiin 14 500 euroa sysmäläisten viulupelimannien historiaa selvittävään tutkimukseen ja kansanmusiikkialbumin julkaisuun.