Kuukausi: marraskuu 2020

Kyösti Piippo
HARTOLA

Hartolalaisen Hannu Pajusen isänpäivä oli tyypillisen vilkas. Sen takasi neljä omaa lasta ja seitsemän lastenlasta, isänpäivän perinteinen hirvikeitto maistui porukalle niinkuin aina ennenkin.
Hannu Pajunen valmistui vuonna 1974 autonasettajaksi Heinolan ja Helsingin ammattikouluista ja aloitti työt Raimo Asikaisen Union -asemalla heti valmistumisensa jälkeen. Tätä työtä seurasi viiden vuoden jakso turpeennostoa Seppo Svärdin kanssa, kunnes vuonna 1987 Hannu siirtyi peltitöihin Seppo Koskiselle. Tässä työssä tapahtui kohtalokas työtapaturma; hän putosi katolta sysmäläisen Mäen Leipomon työmaalla vuonna 1997 ja seurauksena oli lantion murtuma. Murtumaa ei voitu korjata leikkauksella, lepo paikoillaan oli ainoa lääke vammaan.
Kuuden kuukauden sairasloman jälkeen Hannu haki ja pääsi hierojakouluun Kiipulaan ja valmistui ammattiin vuoden koulutuksen jälkeen. Työpaikka löytyi Reumasairaalasta, mutta puolipäivätyö jätti aikaa työskentelyyn myös omassa yrityksessä.
– Olen tykännyt tästä työstä. Työrupeama kuluu nopeasti asiakkaan kanssa keskustellen – puheenaiheet ovat yleensä ihan arkiasioita.
Hannu ja Raili menivät naimisiin vuonna 1980 ja heillä on neljä lasta; Oskari (-80), Jaakko (-83), Anni (-88) ja Hanna (-91). Lastenlapsia on seitsemän; Jaakolla kolme poikaa ja Hannalla kolme poikaa ja tyttö.
Raili on tehnyt 40 vuotta lastenhoitotyötä ja jäi työstään eläkkeelle vuosi sitten.
Hierojan töitä Hannu aikoo tehdä jatkossakin vointinsa mukaan. Koronakin tuo jatkon suhteen omia ongelmiaan.
Monien isovanhempien tapaan Hannukin myöntää, että aika ei oikein tahtonut riittää omille lapsille kiireen ja kovan työtahdin takia.
– Omat lapset jäivät vähemmälle huomiolle aikanaan, lastenlasten kanssa on nyt toisin. Nuorin heistä on aina vuorollaan se tärkein, tällä kertaa runsaan vuoden ikäinen Ken-poika.
Lastenlapset vierailevat usein isovanhempien luona ja yhdessä ajellaan usein Virolahden mökille. Hannun omaa isää lastenlapset kutsuivat vaariksi ja sama nimike pätee myös Hannuun. Vaari -nimityksen lisäksi Hannu peri isältään hyvän kotikasvatuksen – ja sippiviulun! Sitä hän on soitellut silloin tällöin tyttärensä Annin kanssa duona.
Hierontatyöt jatkuvat Käpykujalla, samoin reissut Virolahden mökille ja välillä tehdään mukavia matkoja tietyn porukan mukana.

Kuvassa: Tyttärenpoika Ken on vaarin silmäterä.

Mika Sankari
HARTOLA

-Minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää, lauletaan Pekan&Matin lastenlaulussa.
Perjantaina 30. lokakuuta ei välttämättä jouduttu vielä värjöttelemään kovinkaan kylmissä olosuhteissa. Ensimmäisen luokan oppilaat odottivat luokassaan pyhäinpäivän viikonlopun viettoon pääsyä asianmukaisesti pukeutuneina. Oppilaskunnan jäsenet olivat järjestäneet monenlaista tekemistä Halloween-teeman mukaisesti ja monia hahmoja oli tunnistettavissa. Pientä ohjelmaa oli kuitenkin vielä tarjolla alkuiltapäivän ratoksi.
Koulunkäynninohjaaja Leena Sund oli kutonut villasukat kaikille Hartolan ekaluokkalaisille ja nyt oli vuorossa niiden jakaminen seitsemälletoista paikalla olleelle oppilaalle.
Mannerheimin Lastensuojeluliitto täytti lokakuussa 100 vuotta. Koko perheen juhlia piti olla Sundin mukaan tiedossa, mutta ne peruuntuivat koronan takia monen muun tapahtuman lailla.
Jotain muuta piti keksiä tilalle, joten ystävälliset liiton ihmiset keksivät Helsingin pääkonttorilla ajatuksen omista villasukista hienon juhlavuoden kunniaksi. Näin projekti siirtyi kuningaskunnassa Sundin hoidettavaksi.
Hartolan MLL:n hallitukseen kuuluva Leena Sund taustoitti koululaisille ennen sukkien jakoa liiton monipuolista toimintaa, johon monet ovat päässeet tutustumaan perheidensä kanssa esimerkiksi leikkipuistotoiminnan ja muskarien parissa.
-Kaikenlaista kivaa tekemistä on lapsille ja nuorille tarjolla, Sund korosti.
Oppilaat näkivät taannoin esimerkiksi “tanssivan sammakon” esityksen.
Jo ekaluokkalaiset kasvavat hieman eri tahtiin, joten vaadittiin aavistuksen verran salapoliisityötä oppilaiden jalkojen koon selvittämiseksi. Tämän osuuden hoiti koulunkäynninohjaaja Pirjo Kiiski, joka sai jonkin syyn varjolla otettua koululaisilta jalkojen mitat ylös. Näin kaikille ekan luokan lapsille saatiin jaettua heille kudotut, juuri oikeankokoiset satavuotisjuhlavuoden villasukat. Näitä kokoonnuttiin vielä lopuksi esittelemään yhteiskuvaan luokanvalvoja Leena-Kaisa Porvarin johdolla.

Kyösti Piippo
SYSMÄ

Sysmän uuden kouluratkaisun myötä selvisi, ettei seurakunta tarvitse vuokratiloja nykyisten toimitilojensa tilalle. Ratkaisu avasi Kirjakaupan kiinteistön omistajalle Heikki Oksaselle uusia ovia.
– Olin suunnitellut jo aiemmin kirjakaupan sisätilojen remontoimista entistä helpommin vuokrattaviksi. Paikka kun ei sopinut oikein muuhun kuin kirjakaupan käyttöön.
Kuinka ollakaan, Kahvila Kulman omistajat Satu Ranta ja Petri Nieminen tulivat kyselemään mahdollisuudesta vuokrata entisen kirjakaupan tilat kahvilakäyttöön. Heikki oli valmis keskustelemaan ideasta ja niin alkoi iso remontti. Alusta pitäen ajatuksena oli, että kahvilan lisäksi tiloissa toimii myös jonkinasteinen kirjakauppa.
– Ajatus oli kypsynyt tähän suuntaan, sillä kesäaikaan myynnissä olleet divarikirjat olivat käyneet kohtalaisen hyvin kaupaksi.
Mitä kaikkea kirjakahvilaksi valmistuva sisätilan remontti on vaatinut? Puulattia on revitty pois ja tilalla on laattaa ja parkettia. On syntynyt kaksi isoa vessaa, joista toinen täyttää invavessan vaatimukset. Keittöön on syntynyt lisätilaa astianpesukonetta ja hellaa varten ja tietysti ilmastointi ja viemäröinti on mennyt uusiksi. Maalämmön rakentaminen on ollut iso investointi. Entisen kirjakaupan takahuone jää Heikin käyttöön, mutta esimerkiksi isojen kahvitilausten tai juhlien lisätilana se saadaan helposti käyttöön.
– Kaupan seinäkirjahyllyt ovat paikallaan kirjoja varten ja ne erotetaan baaritilasta mukavilla kaiteilla. Hyllyt täytetään pääosin divarikirjoilla, mutta toki uusiakin otetaan myyntiin, lupaa Heikki Oksanen.
Uuden kirjakahvilan sisätila näyttää jo nyt vähän keskeneräisenäkin upealta. Uusi lattia, historiaa huokuvat hirsiseinät kirjoilla lisättynä tulevat olemaan nähtävyys ja symboli kirjakylälle.
– Enää vähän laattojen saumausta, kaiteitten asennus, myyntitiski ja listoitus ja sitten kaikki on valmista.
Entisen kirjakaupan uusi tuleminen täyttää asiakaskunnan kaksi isoa toivetta: kirjojen myynti jatkuu Sysmässä ja monien toivoma kahvila asettuu samaan paikkaan.

Kuvassa: Markku Rinne remppasi Heikki Oksasen kaverina entistä kirjakauppaa uuteen uskoon. Kahvilan tarkka avautumispäivä määräytyy erilaisten tarkastusten jälkeen.