Mika Sankari
HARTOLA
Keskiviikkoillan illan ratoksi oli valtuustosalissa tarjolla turkulaislähtöisen Tomi Paldaniuksen kitarointia finger style-tyyliin eli soittoa näppäilytekniikalla. Artisti kertoo oppineensa soittamaan Amerikassa korvakuulolta yli 15 vuotta sitten.
-Pitkästä aikaa olen keikalla, onpa jännittävää, mies tuumaili.
Siitä lähtikin hänellä kalenterin mukaan käyntiin tiivistahtinen kevään keikkarupeama.
Rauhallinen aloitus sisälsi 70- luvun klassikkoleffa Kauriinmetsästäjän tunnusmusiikkia. Dire Straitsin Brothers in Arms jatkoi mentaalisesti rauhoittavan tunnelman luomista.
Esiintyjän imagoon kuuluu musiikin sisältämien elementtien, kuten vauhdin tai hiljaisuuden imitointi. Hän antaa vaikutelman kaikkien soittimien mukanaolosta.
Paldanius on valmistunut musiikkipedagogiksi 2003 Turun taideakatemiasta.
-Siinä vaiheessa riitti kaikkea. Oli auto, asunto Aurajoen rannalla, johon mietimme silloisen kumppanin kanssa keittiöratkaisuja sun muuta. Koko paketti koossa. Vakituinen virka Varsinais-Suomen musiikkiopistossa mahdollisti tämän kaiken. Ylipäänsä taidot olivat hallussa, mutta huomasin jonkin olevan vialla. Syytä en tiedostanut, muusikko tarinoi matkan varrella liudentuneella Turun murteellaan.
Hänen mukaansa mikään ei enää kiinnostanut ja kaikki piti jättää Suomessa taakse. Kesällä 2005 artisti otti menolipun New Yorkiin ja osti kitaran. Hän soitteli klassikkohittejä puistoissa, ja saavutti suosiota versioimalla Bon Jovin Livin´ on a Prayer -kappaletta.
Youtubessa hän huomasi erään aasialaispojan soittavan kappalettaan ja päätti löytää kyseisen Sungha Jungin. Parin viikon kuluttua onnisti ja halpa lento järjestyi Etelä-Koreaan. Poika oli isänsä kanssa Tomia vastassa. Jungin soittama Eaglesin Hotel California, jonka Tomikin soitti Hartolan illassa, on saanut suurta suosiota netissä. Myös nuori ruotsalainen Gabriella Quevedo on ollut Paldaniuksen opissa.
Haastava biisi, joka sisältää monia elementtejä oopperasta alkaen eli Queenin Bohemian rhapsody sujui kuukausien tauon jälkeen.
Suomalaisista hiteistä olivat mukana kollaasin merkeissä mm. Myrskyluodon Maija, Finlandia ja Lapin kesä.
-Suomi merkitsee minulle paljon, artisti korosti.
Ennio Morriconen Hyvät pahat ja rumat oli hyvä esimerkki elokuvamusiikin voimasta.
Paikalla oli rohkaisevan paljon yleisöä, johan tämä alkaa näyttää normaalilta elämältä. Intiimillä klubikeikalla ilta päättyi räväkästi Led Zeppelinin Stairway to heavenin tahtiin.