UUTISET

Samuli Simula
SYSMÄ

Sysmän Helluntaiseurakunta järjesti Tanja Ilona -trion vierailun Hyvien Ihmisten torilla.

Olen laulaja, lauluntekijä. Viimeisimmät kappaleet, mitä olen tehnyt, on julkaistu tänä vuonna suoratoistopalveluissa Tanja Ilona -nimellä. Sami Asp on toiminut tuottajana ja olen itse säveltänyt sekä sanoittanut kappaleet, kertoo Tanja Selkälä.

Trioa voi kuulla Sysmän keikan jälkeen seuraavan kerran Lauttasaaren ja Hietasalmen kirkoissa.

Triossa bassoa ja kitaraa soittaa veljeni Joonas Vainio. Loota Percussion -settiä soittaa Marko ”Maka” Varis.

Minulla laulut kertovat tavallisen ihmisen tavallisesta elämästä. Suhteesta itseensä, toisiin ihmisiin ja Jumalaan. Paljon biisejä perheestä ja parisuhteesta, tarinoita elämän kipuiluista ja onnesta. Kappaleissani on kristillinen arvopohja.

Trio haluaa jakaa kuulijoilleen toivoa ja merkityksellisyyttä elämään.

Keikoilla tykkään keskustella kuulijoiden kanssa ja kertoa kappaleitten taustoja, eli miten ne ovat syntyneet. Esimerkiksi ”Oikea aika” -laulussa on ajatus elämän rajallisuudesta. Emme tiedä, kuinka kauan saamme elää. Laulussa painotetaan sitä että just nyt on oikea aika kantaa kateus kaatopaikalle ja antaa sekä saada anteeksi. On tärkeää keskittyä siihen, miten käytämme aikamme. Haluan mieluummin rakastaa kuin vihata ja haluan mieluummin siunata kuin kiusata, pohtii Tanja.

Annoin triolle pikaopastuksen Sysmän palveluista ja eduista. Hämmästys oli aitoa. Päijänne on heille tuttu ja rakas. Sysmän Suvisoitto oli myös tuttu juttu.

Meidän musiikillinen tyyli on lähinnä akustista ”singer-songwriter -poppia. Musiikki on ilmavaa, joka rakoa ei tuutata täyteen. Sanoisin, että se on helposti lähestyttävää musiikkia. Tekstissä on runsaasti hauskoja sanankäänteitä, kertoo Joonas.

Keikoilla kiertäessä huomaa, että maaseudulla elämässä on pienen paikkakunnan rauhallinen rytmi, joka on huomattavasti rauhallisempaa kuin kaupungeissa, joissa kiire valtaa mielen, pohtii Marko.

Keikka alkaa.

Esiintymisessä on hieno lämmin energia ja suora vuorovaikutus kuulijoihin. Myös haastattelu oli hyvin suora, avoin ja elämänmyönteinen. Jos et ollut paikalla, niin tutustu trioon suoratoistopalveluissa. 

Kuvassa: Tapahtumatorilla oli mukavasti kuulijoita.

Kyösti Piippo
SYSMÄ

Ehkä sää oli liian kuuma konserttiin lähtemisen kannalta, mutta viileä kirkko teki olon miellyttäväksi Hopeatiuku -kirkkokonsertin kuulijoille. Musiikin tarjoili Duo Lumottaret – Leena Saarinen (laulu) ja Susanna Pajukangas (piano ja laulu). Heti alkuunsa on todettava, että duo järjesti vähälukuiselle yleisölleen miellyttävän ja lämminhenkisen musiikkituokion.

Sysmäläissyntyinen Leena muistetaan varsin hyvin monista musiikkitapahtumista vuosien takaa; omia laulutapahtumia, isänsä Sakari Korhosen kanssa laulettuja operettituokioita ja muun muassa joulunajan hyväntekeväisyyskonsertteja Viis Raitilla -ryhmän kanssa.
Vuonna 2003 Leena ja Susanna Pajukangas perustivat duon, joka on ilahduttanut yleisöä konserttisaleissa, kirkoissa, tanssipaikoissa ja yksityistilaisuuksissa. Leenaa on nähty monissa laulukilpailuissa ja menestystäkin on tullut, viimeksi hänet kruunattiin valtakunnallisen TangoMaestro -kilpailun voittajaksi Savonlinnassa lokakuussa 2024.

Pyhän Olavin kirkon Hopeatiuku -konsertin ohjelmisto oli monipuolinen – täynnä lämminhenkisiä ja rauhoittavia kotimaisia lauluja. Leenan ääni on täyttynyt ja pehmentynyt vuosien mittaan ja Susanna oli säestäjänä itse varmuus. Duon kaksiääniset laulut soivat puhtaasti. Ohjelmistoon oli otettu useita Kassu Halonen/Vexi Salmi -kaksikon lauluja (mm. Maailma on kaunis, Sydämemme laulu, Unelma) ja ne puhuttelivat kuulijoita. Rohkea veto Leenalta oli laulaa Kai Hyttisen Kurki ja Kari Tapion Myrskyn jälkeen – ko. laulajien leipähittejä, mutta duo selviytyi niistä mainiosti, jopa tuomalla lauluihin ihan uusia särmiä.

Konsertin sykähdyttävin laulu oli ehkä Pekka Simojoen Kaikista sanoista suurin.
Kolmen viimeisen laulun osalta konsertti muuttui ensikonsertiksi. Leenan äidin, Marja-Riitta Korhosen jäämistöstä löydettiin useita hänen kirjoittamiaan runoja ja ne Leena lauloi nyt julkisesti ensimmäisen kerran. Sävellystyössä ryhmää on avustanut myös tekoäly. Runot käsittelivät liikuttavalla tavalla sotien tuomaa hävitystä maailmassa ja huolta omien lasten kohtaloista. Leenan mukaan runoja on löydetty useita ja niiden taltiointia äänitteelle harkitaan jatkossa.

Kuvassa: Leena Saarinen (vas.) ja Susanna Pajukangas tuovat musiikillaan rauhoittavan olon.

Kyösti Piippo
SYSMÄ

Puhallinsoittaja Eero Saunamäki tiedetään taitavaksi muusikoksi, joka hallitsee muun muassa saksofonin ja nokkahuilun. Sysmän Suvisoiton Suvi-Pinxin lounaskonserttiin hän oli ottanut mukaansa nokkahuilut, ovathan ne kevyitä kuljetella. Saunamäki pystyy rakentamaan ohjelmaa tilaajan toivomusten mukaan ja hän on esiintynyt mm. Linnan juhlissa, The Voice of Finlandissa, lukuisilla festivaaleilla ja suomalaisten sinfoniaorkestereiden solistina.

Saunamäki esitteli konsertin kestäessä eri nokkahuiluja ja niiden soittotapaa. Muutama sananen nokkahuiluista:

Nokkahuilu on rumpujen ohella yksi maailman vanhimmista soittimista. Se kehitettiin nykymuotoonsa 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa. Tärkeäksi soittimeksi se nousi renessanssin ja barokin aikana. Nokkahuilulle ovat säveltäneet sellaiset nimet kuin Vivaldi, Händel, Teleman ja Bach.

1800-luvulla nokkahuilu oli enää harrastelijoiden soidin. Sittemmin nokkahuilun havaittiin soveltuvan hyvin musiikin opettamiseen, ja sitä pidetäänkin lasten soittimena.

Lounaskonsertti oli jaettu kahteen osaan; ensimmäinen nokkahuiluosio kuultiin taidegalleriassa ja lounaan jälkeen Saunamäen musisointi jatkui Pinxin ravintolan tiloissa.

Konsertin aloitus oli mukava – Eero Saunamäki ilmestyi galleriaan ja hitaasti kävellen soitteli tuttua kansanlaulua ”Tein minä pillin pajupuusta”. Laulun sanoista poiketen, tämä pilli soi alusta lähtien upeasti. Saunamäki antoi kappaleiden välissä runsaasti erinomaista tietoa nokkahuilun historiasta ja totesi huilusoittimien olevan rumpujen ohella historian vanhimpien soittimia. Yksi konsertin ensimmäisistä numeroista oli sokean kirkonkellojen soittajan sävellys ”Englantilainen satakieli”. Saunamäellä näytti olevan soittaessaan enemmän kuin kymmenen sormea, niin vikkelästi ne liikkuivat.

Jossakin välissä soittaja kaivoi pussistaan puolenkymmentä erilaista soitinta ja esitteli niiden rakenteen, soittotekniikan sekä viritykset. Barokin ajoilta tutuksi tulleen EU:n tunnusmelodian jälkeen kaikui taidehallissa Teleman’in ”Fantasia n:o 3” ja viimeistään sen jälkeen taidehallin yleisö oli myyty!

Hauska tarina nokkahuilun tärkeydestä oli sen normaalista poikkeava käyttö Euroopan hoveissa. Löytöretkeilijät toivat kaukomailta tullessaan upeita ja taitavasti laulavia lintuja ja hovimuusikot opettivat niille nokkahuiluilla kotoperäisten lintujen lauluäänet – näin eksoottiset vieraat oppivat laulelemaan satakielten, varpusten ja mustarastaiden värssyjä.

Nokkahuilisti Eero Saunamäen konsertti Pinxin tiloissa oli Suvisoitolta hyvä valinta.