Avainsana: seurakunta

Julkaistu

Seurakuntakoti komeassa talossa paraatipaikalla

Miikka Vuori
SYSMÄ

Perjantaina 7.11. minulla ja muilla halukkailla oli mahdollisuus päästä tutustumaan uuteen seurakuntakotiin. Se sijaitsee Sysmän keskustassa osoitteessa Sysmäntie 57. Talo toimi vuoteen 2019 Suomen kauneimmaksi tituleerattuna kirjakauppana ja sen jälkeen muun muassa kirjakahvilana sekä ajoittain divarina.

Väkeä saapui paikalle melko runsaasti sateisesta säästä huolimatta. Ymmärrän kiinnostuksen. Sen ohella, että seurakunta sai nyt hienon talon keskeisellä paikalla, kyläläiset ovat varmasti tyytyväisiä, että arvokkaan rakennuksen tarina jatkuu.

Olavin toimintakeskuksesta muuttaneet, noin vuoden väistötiloissa toimineet Tainionvirran seurakunnan kirkkoherranvirasto ja diakoniatoimisto ovat nyt asettuneet aloilleen uuteen osoitteeseensa. Tilat on muokattu kauniisti vastaamaan uusia tarpeita.

Tapaan seurakunnan talouspäällikkö Tarja Uustalon kysyäkseni häneltä muutaman kysymyksen.

– Oliko kirjakaupan ja divarin kirjoja vielä tiloissa kirkon väen muuttaessa sinne?

– Kyllä niitä oli. Olemme pyrkineet säilyttämään talon hengen. Seurakunnan oma kirjasto on siirtynyt yläkerran tiloihin, Uustalo vastaa.

Kysyn myös talolle valitusta nimestä.

– Tahdoimme korostaa kodikkuutta. Tämähän on tavallaan seurakuntalaisten koti.

Uustalo huikkaa Heikki Oksasen, talon entisen isännän kertomaan minulle muutaman sanan sen historiasta. Monelle sysmäläiselle talon tarina onkin jo tuttu. 2000-luvun alkuun asti hirret olivat osa vanhaa kunnalliskotia. Tuolloin Oksanen siirsi ne nykyiselle paikalleen taloon, josta tuli yksi kirjakylä Sysmän ylpeyden aihe lähes kahdeksi vuosikymmeneksi.

Hirsitalo on paraatipaikalla ja sen kauneuden huomaa satunnainen ohikulkijakin. Parempaa paikkaa seurakunnan tiloille saa siis hakea.

Talon saliin on sijoitettu tuolit tilaisuuksia varten. Reunustalla komeilevat urut ja Olavinrannan leirikeskuksesta siirretty, persoonallisen luonnonläheiseksi tyylitelty risti. Toinen puoli kerroksesta on jaettu keittiön ja kirkkoherranviraston sekä diakoniatoimiston kesken. Esittelytilaisuudessa yleisö pääsi vierailemaan myös talon yläkerrassa, johon on sijoitettu henkilökunnan työskentelytilat. Hirsitalossa on tunnelmaa. Jos kirjakauppa oli Suomen kaunein niin, siirtyykö titteli nyt uudelle seurakuntakodille?

Kuvassa: Näkyvä opaste ohjaa perille uuteen seurakuntakotiin.

Julkaistu

Unelmien iltapäivä

Helena Mäkinen
HARTOLA

Hartolan kirkkopuisto oli 6.6. jo perinteeksi muodostuneen Yhteisvastuutapahtuman näyttämönä. Kuinka ollakaan, sää oli erinomainen, aurinkoinen ja leppoisa. Diakonissa Kirsi Männistö kiiruhti paikasta toiseen neuvomassa, hakemassa lisää hilloa ja juttelemassa paikalle saapuvien kanssa.

Tämän vuoden YV:n tuloilla mahdollistetaan nuorten unelmia. Männistö kertoi, että kotimaan kohteena ovat Suomen partiolaiset.

  • Seurakuntaan jää tuotosta 30 % ja se lahjoitetaan Tainionvirran Taimenien toimintaan. Meillä on täällä vesipajatso, kirjainsuunnistus, petankkia ja yhteislaulua. Tarjolla on makkaraa, vohveleita, kahvia ja mehua.

Diakoniatyön saralta Männistö kertoi, että paineita kasvattavat hallituksen tekemät ja suunnittelemat leikkaukset.

  • Esimerkiksi toimeentulotuen uudistus kokonaisuudessaan lisää avuntarvitsijoiden määrää. Ihmisillä on oikeasti hätä. Ahdistus ja huoli lisääntyy. Ne, jotka vielä ovat pärjänneet, joutuvat yhä ahtaammalle. Tilanne on sama ympäri maata. Heikolla taloustilanteella on iso merkitys hyvinvointiin, terveyteen ja sosiaalisiin suhteisiin. Säästötoimista keskusteltaessa sanotaan, että kaikkien pitää nyt osallistua, mutta miksi juuri kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta pitää kiristää vielä lisää? Näillä päätöksillä on isoja ja pitkäkestoisia vaikutuksia.

Männistöä huolestuttavat myös työelämään liittyvät asiat.

  • Työllistyminen on tärkeää ja mahdollisimman moni pyritään saamaan työhön. Mutta nyt rangaistaan osa-aikatyöntekijöitä. Jos teet vähänkin, sinulta poistetaan suojaosuudet, jolloin ei kannata ottaa mitään pientä työtä vastaan. Toisaalta osa-aikatyöntekijöitä patistetaan hakemaan kokoaikatyötä, vaikka se ei olisi mahdollista esim. terveydellisistä syistä. Jos taas työpaikkoja ei ole, ihmisiä rangaistaan siitä. Ihmisiä kohdellaan massana, joka vieroksuu töitä. Suurin osa on ihan muuta. Eriarvoinen kohtelu tuntuu pahalta.

Onneksi Männistö näkee työssään huolen ja hädän ohella myös myönteisiä asioita ja toivoa.

  • Hyvinkin pienellä avulla on iso merkitys. Ihmiset eivät odota, että diakoniatyö korjaisi kaiken. Tärkeää on, että joku ottaa heidät todesta ja kuuntelee. Pienelläkin avulla on suuri merkitys. Iloa tuovat myös vapaaehtoiset, jotka ovat työn tukena. Meillä on ihanasti ollut vapaaehtoisia, lisää mahtuu aina! Se on iso rikkaus, pystymme järjestämään monenlaisia juttuja, kun on tekijöitä.

Kuvassa: Tero Mäyrä (vas.), Tuomo Sinisalo, Kirsi Männistö, toimittaja-Helena, Leila ja Markku Siihola. Tiukan petankkikisan voittajaksi pinnisti ensikertalainen Tuomo Sinisalo, Siiholat toimivat hauskan kisan järjestäjinä.

Julkaistu

Suomalainen Messu

Helena Mäkinen
JOUTSA

Kansallisena Veteraanipäivänä oli Joutsan liikuntahallilla mahdollisuus päästä mukaan Lasse Heikkilän 27 vuotta sitten säveltämään Suomalaiseen Messuun. Alueen Helluntaiseurakunnat, Itä-Päijänteen vapaaseurakunta, Jyväskylän seurakunnan Joutsan ja Leivonmäen lähikirkkoalue ja Tainionvirran seurakunta olivat yhdessä tilanneet Heikkilän teoksen ja mukana oli myös paikallisista voimista koottu yli 30:n hengen kuoro, jota johti Jaak Luts.

Messu vei kuulijat aikamatkalle maamme itsenäisyyden vuosiin. Alku oli raskas ja kansa jakaantunut: niin lehdistö, urheiluseurat kuin koko yhteiskunta oli jakaantunut kahteen leiriin. Ainoa yhdistävä tekijä oli kirkko, joka toimi sovinnon tuojana. Synnintunnustuslaulu kertoi kipeistä tunnoista. Mutta anteeksianto oli mahdollinen.

”… kaikki synnit on anteeksi annettu Jeesuksen ristin tähden.”

Heikkilä totesi, että kansan lopulliseen yhdistymiseen tarvittiin kuitenkin sota. Sen lopputulos oli ihme: Suomi säilytti itsenäisyytensä. Sodan seurauksena yli 400 000 suomalaista joutui jättämään kotinsa. Evakkojen osaa kuvaava laulu kertoi karjalaisen kansan sydänten särkymisestä, kun kaikki piti jättää ja asettua muiden nurkkiin.

Sotien jälkeen maamme huomattiin, sotakorvaukset maksettiin, sisulla selvittiin. Olympialaiset pidettiin. Talous alkoi parantua. Sodassa oli moni lapsi menettänyt isänsä ja moni lapsi koki isättömyyttä myös siksi, että isät joutuivat tekemään liikaa työtä. Osa terapoi sotatraumojaan alkoholilla. Isän syliä kaivattiin.

Ennen väliaikaa kuultiin Jätkäralli, joka oli viulun ja haitarin kaksintaistoa, kumpikaan ei pudonnut tukilta. Messun musiikissa oli mainio kansantanssillinen rytmi, joka sai yleisön mukaan.

Maamme tietä nykypäivään kerrattiin vielä Neuvostoliiton naapurina idän ja lännen välissä, tuli 2-kanavainen TV, öljykriisi romahdutti viennin, moni muutti Ruotsiin töiden perässä. Pankeista sai lainaa ja rahan arvo romahti. Siihen väliin laulettiin kuitenkin kiitoslaulu.

”Niin runsasta leipää syömme, /niin raikkaat on lähteet maan./ On siunattu jälkiä työmme/ Paljosta hyvä on antaa.”

Suomen rikkautena ovat murteet. Räväkkä Uskontunnustus laulettiin pohojalaasin sanoin.

Nyt on taas moni taloudellisesti tiukoilla. Lama, köyhyys ja yksinäisyys tuottavat huolta ja murhetta, mutta meillä on rukoukset kuuleva Jumala. Heikkilä muistutti, että kun uskomme Jeesukseen, olemme matkalla kotiin. Siellä ei tunneta hyvästi-sanaa.

Kuvassa: Messussa kuljettiin Suomen historian vuosia läpi mutta myös eteläisestä Suomesta Lappiin asti.

Julkaistu

Diakoniatyön maksukorttikampanja

Ilkka Hörkkö
SYSMÄ/HARTOLA

Tainionvirran seurakunnan diakoniatyö on mukana tarjoamassa aineellista apua akuuttiin hätään vähävaraisille. ”Yhdessä tehden -tukea, tekoja ja hyvinvointia” -hanke tarjoaa maksukortteja taloudelliseen ahdinkoon joutuneille. Ensisijaisesti kortteja annetaan työttömille tai työelämän ulkopuolella oleville.

Em. hanketta koordinoi Kirkkopalvelut ry ja hanke on osa Euroopan sosiaalirahasto plussan (ESR+) osin rahoittamaa kokonaisuutta. Siinä luovutetaan 1.9.2023-31.8.2025 välisenä aikana vähävaraisille ihmisille akuuttina apuna seurakuntien kautta yhteensä 75 000 maksukorttia. Kortteja jakaa myös Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen Siun Sote.

Toiminnan lähtökohtana on avuntarvitsijan henkilökohtainen kohtaaminen ja avuntarpeen kartoittaminen sekä palveluiden piiriin ohjaaminen. Tässä yhteydessä on mahdollista tarjota 40 euron arvoinen maksukortti, jolla voi hankkia elintarvikkeita ja muita perustuotteita kortin myöntäneestä kaupasta. Kortti on henkilö-/perhekohtainen eikä sitä voi käyttää veikkaus-, alkoholi- tai tupakkatuotteiden ostamiseen.

-Kortit jaetaan Kirkkopalveluiden määritelmän pohjalta. Niissä on mainittu akuutti hätä. Sitä ei kuitenkaan selvitetä sen enempää. Ihmiset ovat tässä tavallaan nimettöminä. Toisaalta tiedämme aika hyvin nämä avuntarvitsijat. Lähtökohta on, että ne, ketkä apua tarvitsevat, tulevat sitä hakemaan. Ja ne ketkä eivät tarvitse, eivät hae, diakoni Satu Saari toteaa.

Maksukortteja on mahdollista saada henkilökohtaiseen tapaamiseen varatuilla ajoilla diakoniatyöntekijöiden vastaanotolla tai sovituilla kotikäynneillä. Sysmässä päivystysaika on tiistaisin klo 9-11 Olavin Toimintakeskuksessa ja Hartolassa torstaisin klo 9.30-11.30 seurakuntatalolla. Maksukortteja voi kysyä diakoniatyöntekijöiltä myös diakoniaruokailujen yhteydessä, jolloin voi sopia tapaamisajan.

Kortteja on rajallinen määrä. Diakoni Satu Saaren mukaan tällä hetkellä jaossa olevat kortit on käytettävä kuluvan tammikuun aikana, jonka jälkeen käyttämättömät kortit nollautuvat. Uusista korteista tullaan tiedottamaan myöhemmin.

-Tämä jakso päättyy tammikuun lopussa. Jatkoa on myös tulossa, toivon mukaan helmikuun aikana tulemme saamaan uudet kortit.

Julkaistu

Kaikki ihan pihalla

Helena Mäkinen
HARTOLA

Kevättä kynttelistä! Kynttilänpäivänä 5.2. oli Hartolan kirkonkylässä tosi rauhallista ja hiljaista, koska kaikki olivat kerääntyneet Sorikselle ulkoilutapahtumaan. Yhteisvastuukeräys lähti hyvin käyntiin, kun kaikenikäiset nauttivat yhdessäolosta. Sen verran oli talven tuntua ilmassa, että liikkeessä piti pysyä, muuten alkoi viluttaa.

Tarjoilut tietysti lämmittivät. Tainionvirran seurakunnan työntekijät huolehtivat paikalle kerääntyneiden huollosta. Järvisen Hannu paistoi makkaraa, Aron Marja-Liisa ja Männistön Kirsi tarjoilivat kahvia, teetä ja kaakaota maukkaiden piirakoiden ja pullien kera. Nälkä ei päässyt yllättämään.

Hiihtäjiäkin näkyi, mutta pulkkamäki ja jyrkkä peffamäki olivat kaikenikäisten viilettäjien suosiossa.

Männistö kertoi tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksestä.

– Yhteisvastuukeräys alkoi uudistuneella ilmeellä: pinkkiä, pinkkiä! Mutta nyt on vakava aihe YV-keräyksen teemana: nuoret ja väkivalta. Keräämme varoja nuorten väkivallan ehkäisyyn ja konfliktien sovitteluun. Tuotosta 40 prosenttia jää Suomessa nuorten hyväksi tehtävään työhön Aseman Lapset ry:n ja seurakuntien kautta. 60 prosenttia käytetään maailman katastrofialueiden ihmisten auttamiseen Kirkon Ulkomaanavun työn kautta.

– Keräys kestää vuoden loppuun asti. Keväällä tulee vielä tapahtumia. Ehkä järjestämme täällä Soriksella YV-rastit tai jotain vastaavaa.

– Seurakunta haluaa tarjota tällaisen yhteisen, ilmaisen ilonpidon. Kaikilla on mahdollisuus tulla ja olla eikä tarvitse ottaa omia eväitä mukaan. Lipas on tuossa pöydällä, jos haluaa laittaa jotain YV-keräykseen.

Järvisen Hannu kertoi, että idea ulkoilutapahtuman järjestämiseen syntyi vuosi sitten. Nyt se toteutettiin talkoovoimin. Iloinen puheensorina ja kaikenikäisten vauhdikkaat mäkitouhut näyttivät siltä, että tapahtuma oli onnistunut.

Kahvitauko.