Avainsana: nuoret

Julkaistu

Harrastamishanke kannustaa

Antti Ruoppi
HARTOLA/SYSMÄ

Opetus- ja kulttuuriministeriön alainen Harrastamisen Suomen malli -hanke on jo muutaman vuoden ajan tähdännyt lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisäämiseen. Hankkeen perusajatuksena on taata jokaiselle peruskoululaiselle mahdollisuus maksuttomaan harrastukseen välittömästi koulupäivän jälkeen. Myös Hartolassa ja Sysmässä on vuosien ajan haettu valtionavustusta harrastustoiminnan takaamiseen.

Harrastamisen Suomen malli -hanke sai alkunsa vuonna 2021 pilottihankkeena. Myöhemmin toiminta on vakiintunut osaksi valtionavustusjärjestelmää. Lupa- ja valvontavirasto myönsikin hankkeeseen liittyviä avustuksia hakemuskaudelle 2026–2027 yhteensä 20 miljoonan euron edestä. Hartolan kunta sai 16 000 euron avustuksen, Sysmä puolestaan 28 000 euroa.

Hankkeen tavoitteena on myös edistää lasten ja nuorten keskinäistä tasa-arvoa, sillä kaikilla perheillä ei välttämättä ole mahdollista käyttää harrastuksiin rahaa tai kulkea omin kyydein harrastuspaikoille.

– On hienoa, että valtakunnan tasolla hankkeen vaikutukset nähdään niin arvokkaana, että harrastustoimintaa kannattaa rahoittaa, toteaa Hartolan kunnan vapaa-aikapäällikkö Anna-Maija Muurinen.

Hän nostaa esiin harrastusten useita hyötyjä. Esimerkiksi liikuntaharrastus tuo liikettä elämään ja kannustaa liikkumiseen myöhemmin elämässä. Sen lisäksi harrastukset tuovat elämään mielekästä tekemistä ja vahvistavat ihmissuhteita.

Molemmilla paikkakunnilla järjestetään monipuolista kerho- ja harrastustoimintaa koulupäivien yhteydessä. Hartolassa viime keväänä toimi muun muassa pienten koululaisten temppukerho ja Multisport-kerho, jonka puitteissa järjestettiin esimerkiksi uintiretkiä Sysmän uimahalliin ja laskettelua hiihtokeskus Purnussa. Vastaavaa toimintaa on luvassa myös tulevana lukuvuonna. Sysmässä puolestaan järjestetään esimerkiksi keppihevos-, näytelmä- ja uimakerhoja.

Avustuksilla katetaan harrastustoiminnan järjestämisestä koituvia kuluja, kuten ohjauskorvauksia ja matkakustannuksia.

– Hartolassa ei esimerkiksi ole omaa uimahallia, mutta uimakerhotoimintaa on järjestetty hyödyntämällä Sysmän uimahallia. Tällainen yhteistyö kahden pikkukunnan välillä hyödyttää kaikkia osapuolia, Muurinen avaa toimintaa.

Harrastusmahdollisuudet eivät rajoitu pelkästään koululaisille järjestettävään ohjelmaan.

– Muutenkin Hartolassa harrastustoiminta on kunnan koko huomioon ottaen todella vilkasta ja olosuhteet kunnossa, Muurinen toteaa.

– Sille on syynsä, miksi kunta oli muutama vuosi sitten Urheilugaalassa ehdolla Suomen liikkuvimmaksi kunnaksi, hän jatkaa.

Kuvassa: Esimerkiksi KunkkuAreena tarjoaa Hartolassa puitteet monipuoliselle harrastustoiminnalle. Kuva Anna Ruoppi.

Julkaistu

Mopot Meijerillä

Lauri Hildén
SYSMÄ

Viimeistään kesäkuun alkupuoli on sitä aikaa, kun harrasteajoneuvot kaivetaan talvisäilöstä takaisin ajoon. Sysmässä vanhat kulkupelit pääsivät esille vanhan osuusmeijerin pihalle, kun Janne Lehtinen organisoi toista vuotta putkeen vanhoille mopoille ja muille menopeleille suunnatun näyttelyn. Tarjolla oli kahvia juotavaksi ja kiiltäviksi puleerattuja ajopelejä ihailtaviksi.

Paikalle saapui parisenkymmentä mopoa ja mopon omistajaa, ja sopivasti sunnuntaille poutaantunut sää houkutteli paikalle runsaasti kiinnostunutta yleisöä. Osallistujia oli niin Sysmästä kuin naapurikunnistakin, esimerkiksi Hartolasta oli saapunut paikalle kaksi innokasta alan harrastajaa.

-Jääsjärven ympäriajoa ollaan jokunen kerta harrastettu, nyt vaan matka piteni, kun joutuu Pertunmaan sijaan koukkaamaan Mäntyharjun kautta, veistelivät herrasmiehet viitaten edellä mainittujen kuntien yhdistymiseen.

Hartolan miehet olivat tuoneet näytille vuodelta 1977 olevan Tunturi Super Sportin ja 1960-lukulaisen Soliferin. Jälkimmäisen perään oli tehty tyylikäs kuljetuskärry, ja tarakalta löytyi puinen “haitarilaatikko”. Laatikolla tavoiteltiin samanlaista tunnelmaa kuin tv-sarjassa “Mooseksen perintö”, jossa vannoutunut mopomies kanttori Piiparinen ajelee samanlainen laatikko mopon perässä.

Ajoneuvoharrastajien merkkiuskollisuudesta puhutaan usein, mutta ainakin Sysmässä harrastajien talliin mahtuu monenlaisia menopelejä. Tunturi-harrastajalla saattaa hyvinkin olla omistuksessaan jokunen Solifer ja päinvastoin. Nämä kaksi olivatkin tapahtuman yleisimmät merkit, mikä ei toisaalta ole yllätys, ovathan molemmat kotimaisia tuotteita. Tuontitavaraa ei meijerin pihalla tällä kertaa juuri näkynytkään, vaikka monelle ulkomaalaiselle merkillekin löytyy Suomesta oma harrastajakuntansa.

Mopojen ikähaarukka ulottui 1950-luvun puolelta ainakin 1980-luvun taitteeseen. Miljöö sopi erinomaisesti ikääntyneille menopeleille – on helppo kuvitella, että juuri samanlaisilla pappatuntureilla tai solifereilla on kurvattu töihin ja muille asioille meijerille sen loiston päivinä.

“Kyllä meilläkin tuollainen aikanaan oli…” oli yleinen kommentti yleisön keskuudesta. Vanhat ajoneuvot ovat osa kulttuuria ja kulttuurihistoriaa siinä missä parempikin taide, harva asia vie ajatukset yhtä tehokkaasti vuosikymmenten taakse.

Julkaistu

Suurta maailmaa kohti

Lauri Hildén
SYSMÄ

Sysmän lukiosta valmistui tänä keväänä 16 uutta ylioppilasta. Määrä on tämän vuosikymmenen suurin, mikä antaa toivoa koko lukion tulevaisuudelle. Ylioppilaaksi valmistuneelle Sanna Konnulle oli tärkeää, että hän pääsi käymään lukion juuri kotikulmillaan.

-Mun mielestä se on tosi tärkeää. Se ryhmä siellä, se sama porukka ja samat opettajat – tunnelma on paljon kotoisampi eikä tarvitse jännittää sosiaalisia asioita, vaan voi keskittyä opiskeluun, hän sanoo.

Itse juhlapäivästä hänelle jäi lämpimät muistot. Haastatteluhetkellä juhlasta oli kulunut jo viikko, joten tapahtumia oli ehtinyt jäsennellä jo hetken aikaa.

-Päällimmäisenä on mielessä se, että olipa hyvä sää! Koululla oli muuten normaali juhla, mutta tällä kertaa istuttiin vaan itse eturivissä paraatipaikoilla, joten se oli vähän hassua…

Pidin myös ylioppilaan puheen, lähinnä puhuin luokkakavereista ja vähän siitä, että ei siellä koulussa aina pelkästään opiskelun ilosta käyty. Yhteisö ja kaverit ovat niin iso osa koulunkäyntiä, Sanna toteaa.

Suosikkiaineikseen koulussa hän mainitsee historian ja maantiedon, joiden opiskeleminen voisi kiinnostaa myös tulevaisuudessa. Sysmän taakse jättäminen on aikanaan iso askel, mikä ei kuitenkaan vielä erityisesti tuoretta ylioppilasta pelota.

-Onhan se tietenkin jännää. Mutta kyllä tähän mennessä kaikesta on selvitty, kunhan vain löytää sellaisen paikan missä itse haluaa olla. Kyllä siihen luottaa, että löytää oman paikkansa kuitenkin. Jotenkin asiat yleensä lutviutuvat.

Ensi vuonna Sannaa odottaa välivuosi työn merkeissä Sysmän S-marketissa. Työ on tuttua, mutta tarjoaa silti säännöllisesti uusia kokemuksia.

-15-vuotiaana aloitin työt ja nyt lähtee viides kesä, kyllä siinä kokemusta alkaa olla jo jonkin verran. Joka vuosi saa kuitenkin uusia vastuualueita, ja tulee aina mielekästä uutta tekemistä. Koskaan ei tiedä millainen seuraava asiakas on, joten työ pysyy mielenkiintoisena, hän kuvailee.

Työn lomassa hän aikoo ottaa kesän rennosti. Tulevaisuus on avoinna, mutta esimerkiksi tutkijan tai opettajan työ saattaisivat kiinnostaa. Sysmään palaamistakaan hän ei sulje pois. Kysyttäessä, mistä hän tulevaisuudessa unelmoi tai haaveilee, vastaus on liki filosofinen.

-Varmaan vaan sellaisesta, että pystyisi elämään ilman sen kummempia pelkoja eikä tarvitsisi miettiä mitään ihmeellistä. Sellaista simppeliä elämää. Ei sitä ajatusta halua ainakaan rajoittaa. Pitää olla avoin sille, että voi asua vaikka missä ja tehdä vaikka mitä.

Kuvassa: Valkolakki päässä on helppo hymyillä. Kuva Sanna Konnun albumista.

Julkaistu

Tiina Marttinen Lähilukioiden hallitukseen

Samuli Simula
HARTOLA

Rytkönen/Leponiemi 6.3. YLE. Eduskunta kysely osoitti, että lukioita pidä keskittää suurille paikkakunnille. Sadasta kahdestakymmenestä yhdeksästä kyselyyn osallistuneesta kansanedustajista vain kaksi oli keskittämisen kannalla. Lähilukioiden pj. Jukka O. Mattila:

  • Poliisi ja posti voi lähteä paikkakunnalta, mutta jos lukio lähtee niin siitä alkaa alasajo. 

Lähilukioyhdistykseen kuuluu 182 pientä lukiota. Hartolan Itä-Hämeen opiston aikuislukion rehtori Tiina Marttinen valittiin yhdistyksen hallitukseen. 

Hallituksessa on kuusi henkilöä. 

  • Väestö ja syntyvyys vähenee pienillä paikkakunnilla. Se aiheuttaa kyllä ongelmia koulutuksen säilyttämisessä pienissä kunnissa, pohtii Tiina.

Tiina korostaa lähilukioiden vaikutusta osana pienten kuntien elinvoimaa. 

  • Meidän lukioon on jatkuva haku. Hakuvaiheessa kaikki tarvittava tieto on hakijoille tarkasti esillä. EU.n ja ETA: alueen ulkopuolelta hakevat oppilaat saavat tiedon lukukausimaksuista. Se on meillä yksitytoista tuhatta euroa. Hakijoilta pyydetään kielitodistus, peruskoulu- ja muut koulutukseen liittyvät todistukset. Kaikki haastatellaan, kertoo Tiina.

Hartolan aikuislukiolla on hyvä tilanne ja opiskelupaikat ovat täynnä. Pienissä lukioissa on paljon erityispiirteitä mm. yksilön huomioon ottava aito yhteisöllisyys. 

  • Valituille oppilaille lähetetään ennakkoilmoitus hyväksymisestä. Virallisen hyväksymiskirjeen he saavat vasta sen jälkeen, kun ovat maksaneet ensimmäisen lukuvuoden. Se on valtakunnallinen ohjeistus. Oppilailla tulee myös olla kielitaitotodistus, koska olemme suomenkielinen lukio, sanoo Tiina. 

Tiinan vahvuuksia monipuolisen koulutuksen ja kokemuksen lisäksi on talousosaaminen yrittäjyyden kautta ja laaja kansainvälinen yhteistyö. 

  • Pienten paikkakuntien lukioiden loppuminen vaikeuttaa täyden työajan järjestämistä opettajille, jos he toimivat samaan aikaan lukion ja yhteiskoulun opettajina. 

Tiina suosittelee kouluja satsaamaan laadukkaaseen kouluruokaa. Ei kannata säästää väärässä paikassa.

  • Tässäkin asiassa meidän tulee huomioida oman paikkakunnan tai edes lähialueen tarjonta. Käytetään paikallisia palveluita mahdollisuuksien mukaan kaikessa toiminnassa, Tiina kertoo.
  • Yksi meidän tärkeistä vetovoimatekijöistä ovat asunnot. Pystymme tarjoamaan niitä opiskelijoillemme hyvään hintaan, lopettaa Tiina. 

Kuvassa: Hartolan koulun kansainvälisyysaste on Suomen kärkeä. Tiina on myös kouluttanut opettajia ja rehtoreita Suomessa ja maailmalla. Kuva on Tiinan omasta albumista.

Julkaistu

Musiikin siivin maailmalla – Lahti Big Band Sysmän Teatteritalolla

Jesse Hildén
SYSMÄ

Perjantaina Sysmän teatteritalolla kuultiin musiikin riemujuhlaa, kun Lahti Big Band kuljetti yleisöä maailmalla. Lasten konsertti koko perheelle oli Sysmän kirjakyläyhdistyksen järjestämä tapahtuma, jonne alaikäiset olivat tervetulleita ilmaiseksi. Aikuisiltakaan ei peritty kuin kymppi per turpa, ja siksi heittäytymällä paikan päälle saapuessamme olikin hieman yllättävää, että sali oli vain puolillaan. Kerrankin, kun meille maalaisille olisi tällaista tarjolla, moni vanhempi jättää kulttuurikasvatuksen suorittamatta.

Orkesteri ei tästä kuitenkaan hämääntynyt, vaan toivotti kuuntelijansa sydämellisesti tervetulleeksi kehoittaen yleisöä osallistumaan konserttiin aina tarpeen vaatiessa laulaen tahi tanssien. Konserttiin Big Band oli saanut mukaansa solisteiksi Hannu Lepolan ja Sari Sakkilan, jotka kappaleissa lauloivat Vuohen kohtaamista asioista eri kulttuureissa. Solistit kohtasivat vaativan yleisönsä taitavasti ja saivat lapset sekä aikuiset vangittua monipolvisten kappaleiden pyörteisiin. Orkesteri koostui lukuisista puhaltimista mm, trumpeteista, saksofoneista ja käyrätorvesta. Lisäksi siihen kuului pianon, rumpujen, kitaran ja basson komppiryhmä. Parinkymmenen hengen bändi täytti tehokkaasti sekä teatteritalon lavan, että äänellään korkean salin kaikki kuutiot.

Koko 45 minuuttia kietoutui Vuohen matkoihin ympäri pallon. Matka alkoi Saharasta kameleiden kilpajuoksulla. Sitten siirryttiin Kalaharin autiomaan kautta Afrikan savanneille valokuvaussafarille. Sitten pohdittiin, onko oikein ottaa Eldoradon aarteet itselleen. Tämän jälkeen vietettiin Meksikossa kuolleiden juhlaa. Tässä kappaleessa arvostin sanoja, joissa ei kuolemaa juuri kierrelty vaan siitä puhuttiin lapsille mielestäni sopivan suoraan. Kysymyksiä saattoi joillain lapsilla herätä, mutta niitä vartenhan me kaikkitietävät vanhemmat olemme. Tämän jälkeen lennettiin kepeämpiin tunnelmiin hunajajahtiin Nepaliin ja sieltä lepäämään Ulurulle Australiaan. Seuraavaksi seurasi itselleni konsertin kruunu, kun Stonehengeä ihmettelevässä kappaleessa puhallinsektio loi ajoittain Black Sabbath -henkistä tunnelmaa ja meidän takapenkin poikien päät alkoivat nyökkäämään tempon mukana. Viimeiseksi sambattiin Brasilian Amazonissa ja päättymättömän loppulallatuksen aikana venkoilimme jonossa ympäri salia. Kyllä oli lystiä!

Kuvassa: Hannu Lepola ja Sari Sakkila lauloivat Vuohen matkasta Meksikoon kuolleiden juhlaan.