Avainsana: metsästys

Julkaistu

Syksyn hirvijahti alkoi

Kyösti Piippo
SYSMÄ

Hirvi on tällä alueella tärkein riistaeläin niin lihantuoton kuin jahtiporukoiden sosiaalisen toiminankin kannalta. Kylän yhteiset hirvipeijaiset syksyisin ovat maanvuokraajien ja kyläläisten tärkein yhteinen tapahtuma.

Hirvestä metsästäjät saavatkin paljon aineellista hyvää, sillä täysikasvuinen uros painaa reilusti päälle neljänsadan kilon ja elopainosta karkeasti arvioituna noin puolet on lihaa. Siihen määrään saa kaataa aika monta jänistä, pyistä puhumattakaan.

Useimmat hirviseurueet aloittivat metsästyskauden viime viikonvaihteessa. Sysmän Riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtajan Kari Niittymäen mukaan hirvenmetsästys alkoi Lapissa, Pohjanmaalla ja Kainuussa jo melkein kaksi viikkoa sitten. Meidän seudulla ja muualla Suomessa metsästys alkoi lokakuun toisena lauantaina, siis viime viikonvaihteessa.

Melkoinen määrä hirvimiehiä (ja naisia) syöksyi Sysmän metsiin, sillä paikkakunnalla on kaikkiaan 18 hirviseuruetta, joista kertyy jahtiin parisataa metsästäjää.

Sysmään on myönnetty 136 kaatolupaa ja tuolla lupamäärällä voisi kaataa kaikkiaan 180 hirveä, jos vasoja ja isoja hirviä kaadetaan sama määrä.

  • Kaatoluvista on nyt jaettu 109 ja jakamatta on 27 ns. pankkilupaa. Pankkiluvat jaetaan marraskuun puolivälissä ja niiden avulla estetään hirvitihentyminen eri puolille Sysmää. Tavoittelemme näin hirvikannan tasaisuutta koko pitäjän alueella. Riistanhoitoyhdistyksen vuosikokouksessa asettamamme tavoite 2,8 hirveä/1000 ha metsästyskauden jälkeen on toteutunut varsin hyvin, kertoo Kari Niittymäki.

Karin omaan hirviporukkaan Etelä-Sysmän Erään kuuluu 10 miestä ja yksi nainen ja kaatolupia on seuralle myönnetty kaksi aikuista hirveä ja kaksi vasaa.

Metsästyskausi alkoi 10.8. kyyhkysjahdilla ja sorsastuksella 20.8. mikä jatkuu vuoden loppuun saakka. Metsäkanalintujen jahti alkoi 10.9 ja päättyy 10.11. Jänisjahtia voi harrastaa puoli vuotta 1.9. alkaen.

  • Näin syksyllä monet metsästäjät tekevät arvokasta riistanhoitotyötä pienpetoja hävittämällä. Saaliina on useimmiten supikoira. Isommista pedoista alueellamme esiintyy ilves, jonka kaatoon saimme Sysmään yhden luvan.

Kari Niittymäen mukaan karhukanta on lisääntynyt huomattavasti. Riistakameroissa karhu on esiintynyt Sysmän joka puolella ja näköhavaintojakin on runsaasti. Ensi vuonna riistanhoitoyhdistyksellä on tarkoitus hakea yksi karhun kaatolupa yhdessä naapuriyhdistysten kanssa.

Kuvassa: Yrjö Hopeasaaren hirviporukka jahtiin lähdössä. Kuva Lähilehden arkistosta viime syksyltä.

Julkaistu

Pintapyynnin uranuurtaja Hartolassa

Helena Mäkinen
HARTOLA

Veikko Viitaniemen pihapiirissä vastaantulokomiteaa johtaa Urkki, komea pystykorva. Sen vanavedessä pyyhältää neljä pentua, joiden emo Raiku loikoilee matkan päässä. Hanhet taapertavat pihamaalla kaikessa rauhassa. Talon isännän kanssa on tarkoitus keskustella pintapyynnistä, joka on Raikun lempilaji.

Koirakatras teettää töitä.

– 3-4 kertaa päivässä keitän niille neljän litran kattilallisen ruokaa. Ne syövät paljon, mutta on niitä kiva seurata. Päivän ne ovat pihassa vapaana, mutta kun ne huomaavat, että menen sisälle, koko kakaralauma pölähtää sinne perässäni!

Viitaniemi kertoo pintapyynnistä, josta on jahtimuotona puhuttu muutaman vuoden ajan.

– Kun päästän Raikun illan hämyssä pellonreunassa irti, se kiertää koko peltoaukean. Jos siellä on supeja tai mäyriä, se ottaa vainun, lähtee seuraamaan jälkeä, pysäyttää ja alkaa haukkua.

Raiku etsii nimenomaan pienpetoja. Supi, mäyrä, minkki, kettu ja näätä saavat sen valpastumaan. Miten vahingollinen mäyrä on?

– Se on supin veroinen tuholainen. Olen kolmen vuoden aikana ampunut niitä tästä ympäristöstä toistasataa. Supeja ammun vuosittain 60-70.

– Mäyrällä on huono näkö, mutta hyvä kuulo ja hajuaisti. Jos niitä on metsässä, ne löytävät jokaisen metsäkanalinnun pesän, koska linnut hautovat kolmisen viikkoa.

Moni sanoo Viitaniemelle, että mäyriä on vähän. Mutta harva näkee pienpetoja, koska ne liikkuvat pääasiassa öisin. Paras jahtipäivä on sunnuntai.

– Ne mäyrät ja supit, jotka ovat vähän tottuneet ihmisiin, saattavat tulla sunnuntaina hiljentyneiden mökkien pihoihin jo iltapäivällä tarkistamaan, löytyisikö kompostista tai muualta ruokaa.

Viitaniemi tuumii, että pintapyynti olisi nuorille hyvä metsästysmuoto, koska sitä voi harrastaa vuoden ympäri.

– Supi ja minkki ovat vieraspetoja, niillä ei ole rauhoitusaikaa, muiden metsästysaika alkaa 1.8. ja päättyy 31.3.

Loukkupyyntiä Viitaniemi pitää melko tehottomana pintapyyntiin verrattuna.

– Loukulla saa muutaman supin vuodessa, mutta Raikun haukusta olen 3,5 vuoden aikana ampunut lähes 300 pienpetoa. Niitä on nyt tässä 5 kilometrin säteellä hyvin vähän.

Mikä merkitys pienpetojen pyynnillä on luonnolle?

– Metsästysseuran miehet tekevät riistakolmiolaskentaa. He sanovat että tässä ympäristössä on hyvin metsäkanalintuja. Kun alan syksyisin kulkea metsässä, siellä on paljon pyy-, teeri- ja metsopoikueita. Myös rusakko- ja jäniskanta kasvaa.

Kuvassa: Neljää yhdeksän viikon ikäisiä veitikkaa on vaikeaa saada kuvaan yhtä aikaa. Yksi pennuista jää Viitaniemelle, mutta kolme riistaveristä pintapyytäjän pentua on vielä kotia vailla. Metsästäjä-lehdessä (5/2023) on kerrottu pentueesta sivulla 23.