Kiitos kaikesta -konsertti

Ilkka Hörkkö
HARTOLA

Baritoni Hannu Musakka esiintyi Tainionvirran seurakunnan järjestämässä yksinlaulukonsertissa Hartolan kirkossa viime perjantaina. Musakka lauloi ilman säestystä. Konsertin nimenä oli ”Kiitos kaikesta! Amen!”. Kaavilla asuva laulaja ja runoilija vaalii karjalaisia juuriaan ja konsertin kantavana teemana oli kiitollisuus. Musakka kiittää Luojaansa laulun ja runon keinoin juuristaan, suomalaisesta luonnosta, veteraanien tekemistä uhrauksista – koko elämästä.

Konsertin yhteydessä Musakka kertoi omista ja vanhempiensa ja esivanhempiensa elämän käännekohdista. Hän on syntynyt Lappeenrannassa jouluna 1945 ja hänen isänsä juuret ovat Kannaksella Pyhäjärven Musakanlahden kylässä.

-Kun parikymmentä vuotta sitten pääsin käymään Pyhäjärvellä, minulle tuli vahva tunne, että täältä minä olen kotoisin. Karjalaisuus kielessä on säilynyt, vaikka olen asunut pitkään muualla.

Myös pohjoinen Lappi ja Norja ovat Musakalle tärkeitä. Hän tekee siellä usein laulukeikkoja. Kiitollisuuden velassa hän kokee olevansa norjalaisille, koska hänen äitinsä isovanhemmat selvisivät hengissä 1860-luvun pahoista nälkävuosista matkustamalla kauas Jäämeren rannalle.

-Sen ansiosta mummoni, äitini ja minä synnyimme. Muuten se ei olisi ollut mahdollista, Musakka toteaa omilla verkkosivuillaan.

Musakka kertoi myös olevansa kiitollinen jokaisesta uudesta aamusta. Hän mainitsi kahden vuoden takaisen pahan hirvikolarin Puumalassa elämän välitilinpäätökseksi. Hirvi kuoli, mutta hänelle varsinaisen tilinpäätöksen aika ei vielä ollut. Musakka selvisi onnettomuudesta laastarilla etusormessa.

Hannu Musakan kantava, laaja ja soiva ääni on parhaimmillaan kirkossa. Hartolan konsertti alkoi J. Alfred Tannerin kupletilla ”Elämäni on lauluni”. Ohjelmisto sisälsi tuttuja lauluja kuten ”Nocturne”, ”Oi kallis Suomenmaa” ja ”Veteraanin iltahuuto”. Harvemmin kuultuja laulujakin kuultiin, esimerkiksi P.J. Hannikaisen suomennos laulusta ”Toivioretkellä”. Laulu- ja runovalinnoillaan hän kunnioitti muun muassa Eino Leinoa ja Yrjö Jylhää sekä viime vuonna menehtynyttä säveltäjä Kari Tikkaa. Laulujen väliin sijoittuneista runoista useat olivat Hannu Musakan omia.

Runoja Musakka on kirjoittanut tuhansia, mutta runokirjan julkaiseminen odottaa vielä.

-Ehkä sitten, kun ne vielä paranoo, hän totesi.

Kuvassa: Hartolan kirkossa esiintynyt Hannu Musakka on kiitollinen elämälle.

Valopyöräily

Samuli Simula
HARTOLA

 – Hartolan valopyöräily järjestettiin nyt toista kertaa. 

Hartolan Martat valaisee Visantien ”Olohuone”-puiston useilla kymmenillä lyhdyillä hyvissä ajoin ennen tapahtuman alkua. Värikkäästi koristeltuja pyöräilijöitä ja vilkkuvaloja lähestyy puistoa kaikista ilmansuunnista. Reilu viisikymmentä pyöräilijää saapuu paikalla.

Valopyöräilyyn osallistujien kohtaaminen saa hymyn kaikkien huulille. Nuorimman osallistujan potkupyörän rinnalle kurvaa hieman varttuneempi rouva rollaattorillaan.

Tapahtuman lisäksi heitä yhdistää etenemistapa. Kaiken karnevaalihengen takana on todella tärkeä muistutus valojen käytöstä syksyn pimeässä ja hämärässä. Mennään kaikessa turvallisuus edellä. Osallistujille annetaan vielä ennen starttia Hartolan Ladun ja Pyöräpalvelu Ari Kääriäisen lahjoittamat heijastimet. 

 – Partiolainen Siiri löysi Keski-Euroopassa järjestettävät valopyöräily festivaalit ja siitä idea meidän tapahtumaan, valaisee Satu Mäyrä. Satu itse edustaa tapahtuman järjestäjäpuolelta Mannerheimin Lastensuojeluliittoa ja NMKY:tä. 

Värikäs joukko starttaa puistosta iltahämärään. Täydellinen ilma pyöräilylle. Vaikka on jo hieman pakkasta ovat ajoradat sulat ja kuivat. Reitin varrella on järjestetty liikenteenohjausta tapahtumaa turvaamaan. Valopyöräilijöiden kulkue ei varmaan jätä ketään kylmäksi. Reitin varrella on mukavasti kannattajia ja hämmästelijöitä. 

Joukossa on runsaasti nuoria. He liikkuvat kaduilla usein vielä vanhempien seurassa. Hauskan yhdessä tekemisen kautta tänään opetellaan liikenneturvallisuutta. Aina, kun on mahdollista tulee muistuttaa aikuisia. Ottakaa nämä nuoret kulkijat liikenteessä aina varovaisuudella huomioon. He vasta opettelevat
sääntöjä ja kulkemista. 

Maalissa testataan Hartolan Partiolaisten makkaranpaistotaidot. Hyvä lämmin yhteishenki nuotion ympärillä ja kyllä, makkarat ovat todella maukkaita. 

Pyöräliitto on pyöräliikenteen valtakunnallinen edunvalvoja. Yksi heidän tehtävistä on kasvattaa pyöräilyn suosiota. Liitto osallistuu myös Hartolan Valopyöräilyyn. Jokainen suomalainen pyöräilee jossain vaiheessa elämää. On odotettavaa, että tällainen tapahtuma on tulevaisuudessa valtakunnallinen. 

Illat pimenevät ja viilenevät. Mennään liikenteeseen oikeilla varusteilla, toiset huomioon ottaen yhdessä ja turvallisesti eteenpäin.

Kuvassa: Koko perheen yhteinen pyöräilytapahtuma.

Nelostien toimenpidesuunnitelmaa esiteltiin Hartolassa

Kyösti Piippo
HARTOLA

Nelostie on Suomen merkittävin väylä pohjois-etelä -suunnassa ja liikenteen turvallisuuden ja sujuvuuden takaamiseksi sille ollaan laatimassa uusia kehittämishankkeita. Uudenmaan ja Hämeen ELY -keskusten ja suunnitelmaa laativan A -insinöörien edustajat esittelivät tien ensimmäisiä suunnittelmia Hartolassa viime perjantaina. Runsas joukko asiasta kiinnostuneita kuntalaisia saapui paikalle, sillä koskeehan esisuunnitelma ensisijaisesti väliä Lusi – Oravakivensalmi.

– Tavoitteena on parantaa henkilö- ja tavaraliikenteen turvallisuutta, parantaa elinkeinoelämän kilpailukykyä, sekä vähentää liikenteen päästöjä, kiteytti ELYn edustaja Anna Elf.
Suunnitellun tieosuuden liikennemäärä on keskimäärin 6000-7000 autoa vuorokaudessa (kesällä suurempi) ja hankkeen kustannusarvio on 300 milj. euroa. Elfin mukaan näin suuri hanke etenee vaiheittain, tavoitetila toteutuu pitkällä aikajänteellä.

A-insinöörien konsultti Piritta Laitakari esitteli uteliaalle yleisölle joitakin suunnitelman tavoitteita.

– Suunnitelmissa on rakentaa jatkuva ohituskaistatie, missä ohituskaistat voivat sijaita kohdakkain tai perättäin. Koko jaksolle rakennetaan kattava rinnakkaistieverkko, mikä mahdollistaa varareittijärjestelmän ja erottaa hitaan liikenteen valtatieliikenteestä.

Koko matkalle tulisi ainakin kuusi eritasoliittymää: Pääsinniemi, Onkiniemi, Nuoramoinen, Koitti, Hartolan keskusta ja Ruskeala. Liittymistä syntyikin tilaisuudessa vilkasta keskustelua ja Laitakarin mukaan niiden tarkka sijainti täsmentyy jatkossa.

Rinnakkaistiet jatkuvat Oravakivensalmeen saakka, joko nelostien länsi- tai itäpuolella.

Hartolan eteläosassa sijaitsevat Pohjolan ja Ahveslammen kohdat eivät sisälly suunnitelmaan, koska siellä harkitaan tien parantamisvaihtoehtoja uudelle linjaukselle.

Keskustelun aikana yleisöstä kuultiin toive, että myös hankkeen negatiiviset vaikutukset otetaan julkaistavaksi suunnittelmaan. Yhdessä puheenvuorossa toivottiin koko tieosuudelle nelikaistatietä keskikaiteella varustettuna. Koitti-Murakan liittymää toivottiin lähemmäksi Tainionvirtaa ja rinnakkaisteiden linjaukset toivottiin tehtäväksi peltojen laidoille.

Tilaisuuden lopuksi tutkittiin pöydille levitettyjä karttoja ja suunnittelijat saivat tarkempia toivomuksia jatkokäsittelyyn.

Toimenpidesuunnitelma valmistuu keväällä 2024.

Kuvassa: Nelostien uudet suunnitelmat kiinnostivat hartolalaisia.

Pintapyynnin uranuurtaja Hartolassa

Helena Mäkinen
HARTOLA

Veikko Viitaniemen pihapiirissä vastaantulokomiteaa johtaa Urkki, komea pystykorva. Sen vanavedessä pyyhältää neljä pentua, joiden emo Raiku loikoilee matkan päässä. Hanhet taapertavat pihamaalla kaikessa rauhassa. Talon isännän kanssa on tarkoitus keskustella pintapyynnistä, joka on Raikun lempilaji.

Koirakatras teettää töitä.

– 3-4 kertaa päivässä keitän niille neljän litran kattilallisen ruokaa. Ne syövät paljon, mutta on niitä kiva seurata. Päivän ne ovat pihassa vapaana, mutta kun ne huomaavat, että menen sisälle, koko kakaralauma pölähtää sinne perässäni!

Viitaniemi kertoo pintapyynnistä, josta on jahtimuotona puhuttu muutaman vuoden ajan.

– Kun päästän Raikun illan hämyssä pellonreunassa irti, se kiertää koko peltoaukean. Jos siellä on supeja tai mäyriä, se ottaa vainun, lähtee seuraamaan jälkeä, pysäyttää ja alkaa haukkua.

Raiku etsii nimenomaan pienpetoja. Supi, mäyrä, minkki, kettu ja näätä saavat sen valpastumaan. Miten vahingollinen mäyrä on?

– Se on supin veroinen tuholainen. Olen kolmen vuoden aikana ampunut niitä tästä ympäristöstä toistasataa. Supeja ammun vuosittain 60-70.

– Mäyrällä on huono näkö, mutta hyvä kuulo ja hajuaisti. Jos niitä on metsässä, ne löytävät jokaisen metsäkanalinnun pesän, koska linnut hautovat kolmisen viikkoa.

Moni sanoo Viitaniemelle, että mäyriä on vähän. Mutta harva näkee pienpetoja, koska ne liikkuvat pääasiassa öisin. Paras jahtipäivä on sunnuntai.

– Ne mäyrät ja supit, jotka ovat vähän tottuneet ihmisiin, saattavat tulla sunnuntaina hiljentyneiden mökkien pihoihin jo iltapäivällä tarkistamaan, löytyisikö kompostista tai muualta ruokaa.

Viitaniemi tuumii, että pintapyynti olisi nuorille hyvä metsästysmuoto, koska sitä voi harrastaa vuoden ympäri.

– Supi ja minkki ovat vieraspetoja, niillä ei ole rauhoitusaikaa, muiden metsästysaika alkaa 1.8. ja päättyy 31.3.

Loukkupyyntiä Viitaniemi pitää melko tehottomana pintapyyntiin verrattuna.

– Loukulla saa muutaman supin vuodessa, mutta Raikun haukusta olen 3,5 vuoden aikana ampunut lähes 300 pienpetoa. Niitä on nyt tässä 5 kilometrin säteellä hyvin vähän.

Mikä merkitys pienpetojen pyynnillä on luonnolle?

– Metsästysseuran miehet tekevät riistakolmiolaskentaa. He sanovat että tässä ympäristössä on hyvin metsäkanalintuja. Kun alan syksyisin kulkea metsässä, siellä on paljon pyy-, teeri- ja metsopoikueita. Myös rusakko- ja jäniskanta kasvaa.

Kuvassa: Neljää yhdeksän viikon ikäisiä veitikkaa on vaikeaa saada kuvaan yhtä aikaa. Yksi pennuista jää Viitaniemelle, mutta kolme riistaveristä pintapyytäjän pentua on vielä kotia vailla. Metsästäjä-lehdessä (5/2023) on kerrottu pentueesta sivulla 23.

Hartolan Vuoden Yrittäjä 2023 – HartControl Oy

Ilkka Hörkkö
HARTOLA

Hartolan vuoden 2023 yrittäjiksi on valittu HartControl Oy:n Markku Rolig ja Oskari Pajunen. Vuodesta 2006 toiminut yritys tarjoaa automaatiojärjestelmiä kaikille teollisuuden aloille. Tyypillisiä firman asiakkaita ovat esimerkiksi konepajat ja sahat. Henkilökunnalla on kokemusta alalta jo 35 vuoden ajalta.

Niin Rolig kuin Pajunen ovat hartolalaisia. Yritys toimii Hartolasta käsin koko Suomen alueella ja myös Pohjoismaissa ja Baltiassa. Venäjälläkin oli paljon projekteja, ennen sen aloittamaa sotaa.

Oskari Pajunen kertoo, että HartControl on perustettu loppuvuodesta 2006. Taustaa alalta Roligilla ja Pajusella on konepajayritys Har-Ko Oy:ltä. Eri vaiheiden kautta Pajunen ja Rolig päätyivät perustamaan HartControl Oy:n, jonka tärkein asiakas oli alkuun sittemmin toimintansa päättänyt Har-Ko Oy. Alkuvaiheessa osakkaana oli myös Har-Kon omistaja.

-Sana oli kiirinyt. Teimme sähköjä koneisiin eri puolilla. Pikku hiljaa asiakkaita tuli lisää, Pajunen muistelee.

-Mekaaninen metsäteollisuus – se on meidän suurin työllistäjämme. Meillä on tietysti asiakkaita myös metsäteollisuuden ulkopuolelta. Ja onhan niitä läheltäkin kuten esimerkiksi Hartolan Kuningaslämpö. Suurimmat asiakkaat ovat Suomen johtavat metsäyritykset ja konepajat, jotka valmistavat tehokkaita koneita mekaaniselle metsäteollisuudelle. Tyypillisesti toimitamme asiakkaillemme konelinjojen automaation ja sähköistyksen kokonaistoimituksena. Omissa hankinnoissamme pyrimme löytämään tuotteet ja palvelut tästä lähialueelta.

-Metsäteollisuuden suhdanteet vaikuttavat tietenkin työtilanteeseen. Koronakin vaikutti, kun puutavaraa meni solkenaan. 2007 alkanut taantuma oli hiljaista aikaa. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että hiljaisemmat hetket mahdollistavat suman purkamista.

Oskari Pajusen mielestä hän ja Rolig yrittäjinä sopivasti täydentävät toisiaan. Rolig kehittää automaatiotekniikoita ja hän taas tykkää eniten ratkaista haastavampia vikoja ja ongelmia.

-Asiakkaamme arvostavat kykyämme toimia joustavasti, ammattitaitoa ratkaista heidän tuotannon ongelmiaan ja sitoutumista yhteisiin projekteihin, toteaa Rolig.

Työntekijöitä HartControlilla on tällä hetkellä noin kymmenen, suuren osan tehdessä etätöitä.

Kuvassa: Hartolan vuoden yrittäjät Markku Rolig (vas.) ja Oskari Pajunen. Kuva: Kai Virtanen.

Oskari Pajunen johdottamassa ohjauskoteloa. Kuva Ilkka Hörkkö.