Avainsana: Hartola

Julkaistu

Unelmien iltapäivä

Helena Mäkinen
HARTOLA

Hartolan kirkkopuisto oli 6.6. jo perinteeksi muodostuneen Yhteisvastuutapahtuman näyttämönä. Kuinka ollakaan, sää oli erinomainen, aurinkoinen ja leppoisa. Diakonissa Kirsi Männistö kiiruhti paikasta toiseen neuvomassa, hakemassa lisää hilloa ja juttelemassa paikalle saapuvien kanssa.

Tämän vuoden YV:n tuloilla mahdollistetaan nuorten unelmia. Männistö kertoi, että kotimaan kohteena ovat Suomen partiolaiset.

  • Seurakuntaan jää tuotosta 30 % ja se lahjoitetaan Tainionvirran Taimenien toimintaan. Meillä on täällä vesipajatso, kirjainsuunnistus, petankkia ja yhteislaulua. Tarjolla on makkaraa, vohveleita, kahvia ja mehua.

Diakoniatyön saralta Männistö kertoi, että paineita kasvattavat hallituksen tekemät ja suunnittelemat leikkaukset.

  • Esimerkiksi toimeentulotuen uudistus kokonaisuudessaan lisää avuntarvitsijoiden määrää. Ihmisillä on oikeasti hätä. Ahdistus ja huoli lisääntyy. Ne, jotka vielä ovat pärjänneet, joutuvat yhä ahtaammalle. Tilanne on sama ympäri maata. Heikolla taloustilanteella on iso merkitys hyvinvointiin, terveyteen ja sosiaalisiin suhteisiin. Säästötoimista keskusteltaessa sanotaan, että kaikkien pitää nyt osallistua, mutta miksi juuri kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta pitää kiristää vielä lisää? Näillä päätöksillä on isoja ja pitkäkestoisia vaikutuksia.

Männistöä huolestuttavat myös työelämään liittyvät asiat.

  • Työllistyminen on tärkeää ja mahdollisimman moni pyritään saamaan työhön. Mutta nyt rangaistaan osa-aikatyöntekijöitä. Jos teet vähänkin, sinulta poistetaan suojaosuudet, jolloin ei kannata ottaa mitään pientä työtä vastaan. Toisaalta osa-aikatyöntekijöitä patistetaan hakemaan kokoaikatyötä, vaikka se ei olisi mahdollista esim. terveydellisistä syistä. Jos taas työpaikkoja ei ole, ihmisiä rangaistaan siitä. Ihmisiä kohdellaan massana, joka vieroksuu töitä. Suurin osa on ihan muuta. Eriarvoinen kohtelu tuntuu pahalta.

Onneksi Männistö näkee työssään huolen ja hädän ohella myös myönteisiä asioita ja toivoa.

  • Hyvinkin pienellä avulla on iso merkitys. Ihmiset eivät odota, että diakoniatyö korjaisi kaiken. Tärkeää on, että joku ottaa heidät todesta ja kuuntelee. Pienelläkin avulla on suuri merkitys. Iloa tuovat myös vapaaehtoiset, jotka ovat työn tukena. Meillä on ihanasti ollut vapaaehtoisia, lisää mahtuu aina! Se on iso rikkaus, pystymme järjestämään monenlaisia juttuja, kun on tekijöitä.

Kuvassa: Tero Mäyrä (vas.), Tuomo Sinisalo, Kirsi Männistö, toimittaja-Helena, Leila ja Markku Siihola. Tiukan petankkikisan voittajaksi pinnisti ensikertalainen Tuomo Sinisalo, Siiholat toimivat hauskan kisan järjestäjinä.

Julkaistu

Suomalainen Messu

Helena Mäkinen
JOUTSA

Kansallisena Veteraanipäivänä oli Joutsan liikuntahallilla mahdollisuus päästä mukaan Lasse Heikkilän 27 vuotta sitten säveltämään Suomalaiseen Messuun. Alueen Helluntaiseurakunnat, Itä-Päijänteen vapaaseurakunta, Jyväskylän seurakunnan Joutsan ja Leivonmäen lähikirkkoalue ja Tainionvirran seurakunta olivat yhdessä tilanneet Heikkilän teoksen ja mukana oli myös paikallisista voimista koottu yli 30:n hengen kuoro, jota johti Jaak Luts.

Messu vei kuulijat aikamatkalle maamme itsenäisyyden vuosiin. Alku oli raskas ja kansa jakaantunut: niin lehdistö, urheiluseurat kuin koko yhteiskunta oli jakaantunut kahteen leiriin. Ainoa yhdistävä tekijä oli kirkko, joka toimi sovinnon tuojana. Synnintunnustuslaulu kertoi kipeistä tunnoista. Mutta anteeksianto oli mahdollinen.

”… kaikki synnit on anteeksi annettu Jeesuksen ristin tähden.”

Heikkilä totesi, että kansan lopulliseen yhdistymiseen tarvittiin kuitenkin sota. Sen lopputulos oli ihme: Suomi säilytti itsenäisyytensä. Sodan seurauksena yli 400 000 suomalaista joutui jättämään kotinsa. Evakkojen osaa kuvaava laulu kertoi karjalaisen kansan sydänten särkymisestä, kun kaikki piti jättää ja asettua muiden nurkkiin.

Sotien jälkeen maamme huomattiin, sotakorvaukset maksettiin, sisulla selvittiin. Olympialaiset pidettiin. Talous alkoi parantua. Sodassa oli moni lapsi menettänyt isänsä ja moni lapsi koki isättömyyttä myös siksi, että isät joutuivat tekemään liikaa työtä. Osa terapoi sotatraumojaan alkoholilla. Isän syliä kaivattiin.

Ennen väliaikaa kuultiin Jätkäralli, joka oli viulun ja haitarin kaksintaistoa, kumpikaan ei pudonnut tukilta. Messun musiikissa oli mainio kansantanssillinen rytmi, joka sai yleisön mukaan.

Maamme tietä nykypäivään kerrattiin vielä Neuvostoliiton naapurina idän ja lännen välissä, tuli 2-kanavainen TV, öljykriisi romahdutti viennin, moni muutti Ruotsiin töiden perässä. Pankeista sai lainaa ja rahan arvo romahti. Siihen väliin laulettiin kuitenkin kiitoslaulu.

”Niin runsasta leipää syömme, /niin raikkaat on lähteet maan./ On siunattu jälkiä työmme/ Paljosta hyvä on antaa.”

Suomen rikkautena ovat murteet. Räväkkä Uskontunnustus laulettiin pohojalaasin sanoin.

Nyt on taas moni taloudellisesti tiukoilla. Lama, köyhyys ja yksinäisyys tuottavat huolta ja murhetta, mutta meillä on rukoukset kuuleva Jumala. Heikkilä muistutti, että kun uskomme Jeesukseen, olemme matkalla kotiin. Siellä ei tunneta hyvästi-sanaa.

Kuvassa: Messussa kuljettiin Suomen historian vuosia läpi mutta myös eteläisestä Suomesta Lappiin asti.

Julkaistu

Kaivattu pysähdys kevään kynnyksellä

Emma Toiskallio
SYSMÄ/HARTOLA

Kevätauringon kurkistaessa pilvien takaa ja ensimmäisten leskenlehtien ilmestyessä tienpenkalle moni meistä huokaisee helpotuksesta: pitkä talvi on viimein takana. Pääsiäinen on monille suomalaisille ensimmäinen todellinen kevään juhla – ei vain kalenterissa, vaan myös sydämessä.

Pääsiäisessä on jotakin lempeän hidasta, eikä se vaadi suuria suunnitelmia tai kalliita matkoja. Sen ydin löytyy usein pienistä asioista: yhdessä koristelluista munista, pajunkissoista maljakossa tai rauhallisesta aamiaisesta ilman kiirettä. Monessa perheessä pääsiäinen on tilaisuus olla yhdessä, ulkoilla ja valmistautua kevääseen.

Kiersimme torstaina kuulostelemassa, millaisilla fiiliksillä kohti pyhäpäiviä oltiin menossa ja millaisia suunnitelmia ihmisillä oli. Aloitimme kierroksen Hartolasta, päädyimme lopuksi Sysmään ja tällaisen vastaussaaliin saimme!

  • Kevät on ihana! Ihan vaan pihaa siivoillaan ja nautitaan ulkoilusta.
  • Poikkeuksellisesti olemme kotona. Tämä on ensimmäinen kerta pitkiin aikoihin, sillä yleensä vietämme tämän ajan vuodesta ulkomailla.
  • Mämmiä ja pääsiäisherkkuja aion kotosalla herkutella. Ehkä tapaan kavereita.
  • Töitä ja töitä, suklaata, jos kukaan ehtii kauppaan.
    Tapaamamme pieni neiti sen sijan vietti jo vanhempainvapaata lomaa mummilassa. Se oli hänestä mukavaa, sillä hän aikoi itse päättää mitä tekee.
  • Pizzaa, suklaata ja kalaa, hän uumoili tulevaa ruokalistaa.

Kaikki eivät olleet yhtä valoisalla mielellä.

  • Töitä, mikä ei ole erityisen hauskaa. Pidin viimeksi lomaa vuonna 2011.
  • En vietä pääsiäistä, joten tämä ei eroa arjesta.

Pääsääntöisesti mieliala oli kuitenkin korkealla.

  • Voi! Minulla on tiedossa polttopuutalkoot ja rivitalon avajaiset. Tapaan sukulaisia ja paistamme lettuja ja makkaraa. Odotan tätä innolla.
  • Aion piilottaa lapsille satakunta suklaamunaa etsittäväksi. Nämä ovat niitä hetkiä, joita on ihana yhdessä muistella myöhemmin.

Pääsiäinen lienee toimivan jonkinlaisena rajapyykkinä. Jätämme taakse talven väsymyksen ja katsomme kohti uutta kasvua. Gallupvastaukset muistuttavat, ettei kevään juhla vaadi suuria tekoja – joskus yksi ulkoiluhetki, askartelu lasten kanssa tai hetki hiljaisuudessa riittää.

Enää on kivenheitto Vappuun, eikä äitienpäiväkään ole kaukana. Palmusunnuntaina toimittajalle virvottiin oksalla, jota koristi serpentiini. Mikä mainio oivallus yhdistää teemoja. Onhan kevät on todellista juhlanaikaa.

Julkaistu

Liikunnan iloa, kädentaitoja, puutarhaunelmia

Helena Mäkinen
HARTOLA



Itä-Hämeen Opistolla 12.-13.4. järjestetyn kansalaisopiston kevätnäyttelyn tapahtumapaikkana oli tällä kertaa Opiston liikuntasali. Anni-Sirkku Askola-Piispasen lavis-tuntien tuloksena nähtiin kansainvälisen senioritanssin rytmikkäitä ja taitoa vaativia pyörähtelyjä mm. Pojovalsen, Punainen Unikko, Tango ja EViva Espanja. Välillä tanssijat hakivat stetsonit päähänsä ja nähtiin rivitanssia ja viimeiseen Maria Merenque-tanssiin pyydettiin yleisö mukaan.

Seinillä oli silmän ilona taidetta, jota oli maalattu Marjo Akkasen Luovuus liikkeelle –taidepajassa ja Piirustus- ja maalausryhmässä.

Nyplättyjä pitsejä ja pellavaliinoja oli syntynyt Outi Junnilan opastuksella Sysmässä, ompelutöitä oli Hartolasta ja Pertunmaalta Katri Loposen käsityöryhmistä.

Kukkakerhon kasvattamia taimia, herneenversoja, samettiruusuja ja pääsiäisasetelmia oli ihailtavina monien upeiden valokuvien ohella erillisessä puutarhamajassa.

Posliininmaalausta esitteli Tiina Saarinen. Hän maalasi mukiin sormikukkia ja kertoi, että Sysmän ryhmässä olisi tilaa maalareille. Nykyisin posliininmaalauksessa käytettävät öljyt ovat ihan tuoksuttomia, toisin kuin takavuosina. Materiaalit ovat vesiliukoisia, eli tuhrut voi pyyhkäistä pois ja aloittaa alusta. Työskentely on muuttunut helpommaksi. Värit saadaan poltossa pysyviksi.

Esillä oli myös värikkäitä villapuseroita ja taidokkaita ikoneita. Ja mitähän kaikkea jäi huomaamatta?

Kuvassa: Arvo Eskolan (97 v.) tuohi- ja visatöistä pieni näyte Outi Junnilan pellavaliinojen päällä.

Inga Huillan ilmeikäs teos.
Kukkapiirin taimet voi kohta istuttaa puutarhaan.
Julkaistu

Tulevaisuusajattelu, mitä se on?

Emma Toiskallio
SYSMÄ, HARTOLA

Kuvitellaan, että sinulla on viisivuotias lapsi. Katselet hänen temmellystään kotipihalla ja yllättäen oivallat, kuinka kymmenen vuotta on oikeastaan aika lyhyt ajanjakso. Tuolloin samainen piltti viettää jo rippijuhlia ja pihamaalle kokoontuu sekalainen joukko sukulaisia ja ystäviä. Tänään pihasi on kuitenkin vielä rakennustöiden jäljiltä tylsä ja harmaa, ja muistuttaa näyteikkunaa uuden asuinalueen keskellä. Haaveilet varjostavista puista, näkymää rajaavista aidoista ja pehmeästä pihanurmesta. Juhlateltoista ja kauniista puheista.

Päiväuniaikaan kirjaat paperin vasempaan laitaan nykyhetken ja oikeaan juhla-ajankohdan. Ääripäiden väliin tulee laatikot jokaiselle kasvukaudelle. Puut vaativat aikaa eniten, joten ne on istutettava ensimmäisenä. Toisaalta rahaa pihatöihin ensimmäisinä vuosina ei ole vielä paljoa. Kirjaat ylös tarvittavia asioita, kuten maa-aineksia, ja huomioit myös uhkia, jotka saattavat tarvita korjausliikkeitä. Kasvukausilaatikko – laatikolta pääset juhlavuoteen, eli skenaarioosi. Kauniiseen puutarhaan, jossa järjestää tärkeä päivä.

Tässä on kuvaus henkilökohtaisesta tulevaisuusajattelusta, mutta samaa rakennetta voidaan hyödyntää yhteiskunnallisiin ja jopa globaaleihin kysymyksiin. On kuitenkin muistettava, että skenaario on skenaario, eikä se aina pidä paikkaansa. Entä jos lapsi ilmoittaakin, ettei aio osallistua koko rippikouluun? Skenaario on siis ikään kuin luonnos odotettavissa olevasta tapahtumakulusta.

Miksi sitten luoda skenaarioita ja aikajanaa? Toki se voi olla suuntaa antava muistio, jonka myötä oivallat viiden vuoden kuluttua olevan angervojen hankinta-aika. Tulevaisuusajattelun idea piilee edellä kuvatuissa kasvulaatikoissa, joiden tulisi antaa versoa vapaasti. Argumentit, kuten rahan tai pörriäisten puute, eivät saa olla este ideoinnille. Päinvastoin syntyy kysymys: entä jos?

Entä jos koko kortteli sitoutuisi olemaan puutarha-alue kymmenen vuoden kuluttua?

Entä jos meillä olisi puutarhayhdistys?

Entä jos yhdistys saisi tukea sadeveden keräysjärjestelmälle, joka automatisoisi alueen kastelutarpeen?

Alkuperäisen skenaarion pääkysymys voi olla varsin arkipäiväinen. Pohtimalla välivaiheen kasvulaatikoita on kuitenkin mahdollisuus päätyä entistä merkittävämpiin kysymyksiin ja oivalluksiin – jopa sellaisiin, jotka antavat elämälle tyystin uuden suunnan.

Kunhan malttaa antaa ajattelulle vapauden versoa.

Kuvassa: Myös Sysmän lukio on huomioinut tulevaisuustaitojen tärkeyden ja opettaa niitä uudella Päijänne-linjalla.