Avainsana: harrastukset

Julkaistu

Piirin kuvernööri Sysmän Rotaryklubin vieraana

Kyösti Piippo
SYSMÄ

Sysmän Rotaryklubilla on monien muiden paikkakunnan yhdistysten tavoin ongelmana jäsenten ikääntyminen. Rotarit ikääntyvät ja se näkyy tärkeiden viikkokokousten osanoton hiipumisena.

Viime keskiviikkona väkeä kuitenkin riitti, kun piirin kuvernööri Simo Hautala teki vuosivierailunsa Uotiin ja rotarit tulivat paikalle aviopuolisoiden kanssa.
Kuvernööri Hautalan kotiklubi on Vanajaveden klubi ja rotari hänestä tuli v. 2009. Siviilissä Hautalalla on takanaan 30 vuotta kestänyt upseerin ura ja nyt eläkeläisenä hän toimii Panssarimuseon johtajana.

Hautala kertasi muutamia lukuja rotareista. Järjestön perusti amerikkalainen Paul Harris vuonna 1911 ja nyt 200:ssa maassa on 35.000 klubia ja maailmassa on yhteensä n. 1,5 miljoonaa rotaria.Suomeen rotaryaate rantautui v. 1926. Sysmän Rotaryklubi perustettiin 30.11.1967.

Sysmän Rotaryklubista kuvernöörillä oli pelkkää hyvää sanottavanaan.

  • Teillä on aktiivinen klubi, joka otti ensimmäisenä jäseniksi myös naisia piirin alueella. Nuorisovaihdossa teillä on vankat perinteet ja koronan takia pieni tauko on taas loppumassa, koska kesävaihtoon on lähdössä nuoria. Teillä on sahtisaluunan muodossa erinomainen aktiviteetti nuorisovaihdon kustannusten kattamiseksi.

Vaikka Sysmän klubin kokonaisjäsenmäärä on hyvä, nuorten saaminen mukaan toimintaan on pienoinen ongelma. Yhtä ratkaisua ei siihen osannut antaa kuvernöörikään.

Rotarysäätiön toiminnan pitkäaikainen projekti poliota vastaan jatkuu ja yhtenä vahvana teemana tänä vuonna on konfliktien esto, rauhan saavuttaminen.

  • Ukraina taistelee koko läntisen maailman puolesta ja sitä taistelua meidän täytyy tukea, tähdensi piirikuvernööri.

Hautala painotti, että klubi on rotaryn perusyksikkö ja tapaamisissa on samanhenkisen rotarien hyvä olla.

  • Viikkokokoukset lisäävät turvallisuutta ja yhteisöllisyyttä.

Kuvernöörin virkakauden omat teemat ovat koulutus ja viestintä.

Kuvassa: Rotarypiirin 1390 kuvernööri Simo Hautala (vas.) ja apulaiskuvernööri Jorma Laine vierailivat Sysmän klubissa, Isäntinä toimivat presidentti Esa Oikarainen (oik.) ja sihteeri Juhani Kuisma.

Julkaistu

Syksyn hirvijahti alkoi

Kyösti Piippo
SYSMÄ

Hirvi on tällä alueella tärkein riistaeläin niin lihantuoton kuin jahtiporukoiden sosiaalisen toiminankin kannalta. Kylän yhteiset hirvipeijaiset syksyisin ovat maanvuokraajien ja kyläläisten tärkein yhteinen tapahtuma.

Hirvestä metsästäjät saavatkin paljon aineellista hyvää, sillä täysikasvuinen uros painaa reilusti päälle neljänsadan kilon ja elopainosta karkeasti arvioituna noin puolet on lihaa. Siihen määrään saa kaataa aika monta jänistä, pyistä puhumattakaan.

Useimmat hirviseurueet aloittivat metsästyskauden viime viikonvaihteessa. Sysmän Riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtajan Kari Niittymäen mukaan hirvenmetsästys alkoi Lapissa, Pohjanmaalla ja Kainuussa jo melkein kaksi viikkoa sitten. Meidän seudulla ja muualla Suomessa metsästys alkoi lokakuun toisena lauantaina, siis viime viikonvaihteessa.

Melkoinen määrä hirvimiehiä (ja naisia) syöksyi Sysmän metsiin, sillä paikkakunnalla on kaikkiaan 18 hirviseuruetta, joista kertyy jahtiin parisataa metsästäjää.

Sysmään on myönnetty 136 kaatolupaa ja tuolla lupamäärällä voisi kaataa kaikkiaan 180 hirveä, jos vasoja ja isoja hirviä kaadetaan sama määrä.

  • Kaatoluvista on nyt jaettu 109 ja jakamatta on 27 ns. pankkilupaa. Pankkiluvat jaetaan marraskuun puolivälissä ja niiden avulla estetään hirvitihentyminen eri puolille Sysmää. Tavoittelemme näin hirvikannan tasaisuutta koko pitäjän alueella. Riistanhoitoyhdistyksen vuosikokouksessa asettamamme tavoite 2,8 hirveä/1000 ha metsästyskauden jälkeen on toteutunut varsin hyvin, kertoo Kari Niittymäki.

Karin omaan hirviporukkaan Etelä-Sysmän Erään kuuluu 10 miestä ja yksi nainen ja kaatolupia on seuralle myönnetty kaksi aikuista hirveä ja kaksi vasaa.

Metsästyskausi alkoi 10.8. kyyhkysjahdilla ja sorsastuksella 20.8. mikä jatkuu vuoden loppuun saakka. Metsäkanalintujen jahti alkoi 10.9 ja päättyy 10.11. Jänisjahtia voi harrastaa puoli vuotta 1.9. alkaen.

  • Näin syksyllä monet metsästäjät tekevät arvokasta riistanhoitotyötä pienpetoja hävittämällä. Saaliina on useimmiten supikoira. Isommista pedoista alueellamme esiintyy ilves, jonka kaatoon saimme Sysmään yhden luvan.

Kari Niittymäen mukaan karhukanta on lisääntynyt huomattavasti. Riistakameroissa karhu on esiintynyt Sysmän joka puolella ja näköhavaintojakin on runsaasti. Ensi vuonna riistanhoitoyhdistyksellä on tarkoitus hakea yksi karhun kaatolupa yhdessä naapuriyhdistysten kanssa.

Kuvassa: Yrjö Hopeasaaren hirviporukka jahtiin lähdössä. Kuva Lähilehden arkistosta viime syksyltä.

Julkaistu

Pintapyynnin uranuurtaja Hartolassa

Helena Mäkinen
HARTOLA

Veikko Viitaniemen pihapiirissä vastaantulokomiteaa johtaa Urkki, komea pystykorva. Sen vanavedessä pyyhältää neljä pentua, joiden emo Raiku loikoilee matkan päässä. Hanhet taapertavat pihamaalla kaikessa rauhassa. Talon isännän kanssa on tarkoitus keskustella pintapyynnistä, joka on Raikun lempilaji.

Koirakatras teettää töitä.

– 3-4 kertaa päivässä keitän niille neljän litran kattilallisen ruokaa. Ne syövät paljon, mutta on niitä kiva seurata. Päivän ne ovat pihassa vapaana, mutta kun ne huomaavat, että menen sisälle, koko kakaralauma pölähtää sinne perässäni!

Viitaniemi kertoo pintapyynnistä, josta on jahtimuotona puhuttu muutaman vuoden ajan.

– Kun päästän Raikun illan hämyssä pellonreunassa irti, se kiertää koko peltoaukean. Jos siellä on supeja tai mäyriä, se ottaa vainun, lähtee seuraamaan jälkeä, pysäyttää ja alkaa haukkua.

Raiku etsii nimenomaan pienpetoja. Supi, mäyrä, minkki, kettu ja näätä saavat sen valpastumaan. Miten vahingollinen mäyrä on?

– Se on supin veroinen tuholainen. Olen kolmen vuoden aikana ampunut niitä tästä ympäristöstä toistasataa. Supeja ammun vuosittain 60-70.

– Mäyrällä on huono näkö, mutta hyvä kuulo ja hajuaisti. Jos niitä on metsässä, ne löytävät jokaisen metsäkanalinnun pesän, koska linnut hautovat kolmisen viikkoa.

Moni sanoo Viitaniemelle, että mäyriä on vähän. Mutta harva näkee pienpetoja, koska ne liikkuvat pääasiassa öisin. Paras jahtipäivä on sunnuntai.

– Ne mäyrät ja supit, jotka ovat vähän tottuneet ihmisiin, saattavat tulla sunnuntaina hiljentyneiden mökkien pihoihin jo iltapäivällä tarkistamaan, löytyisikö kompostista tai muualta ruokaa.

Viitaniemi tuumii, että pintapyynti olisi nuorille hyvä metsästysmuoto, koska sitä voi harrastaa vuoden ympäri.

– Supi ja minkki ovat vieraspetoja, niillä ei ole rauhoitusaikaa, muiden metsästysaika alkaa 1.8. ja päättyy 31.3.

Loukkupyyntiä Viitaniemi pitää melko tehottomana pintapyyntiin verrattuna.

– Loukulla saa muutaman supin vuodessa, mutta Raikun haukusta olen 3,5 vuoden aikana ampunut lähes 300 pienpetoa. Niitä on nyt tässä 5 kilometrin säteellä hyvin vähän.

Mikä merkitys pienpetojen pyynnillä on luonnolle?

– Metsästysseuran miehet tekevät riistakolmiolaskentaa. He sanovat että tässä ympäristössä on hyvin metsäkanalintuja. Kun alan syksyisin kulkea metsässä, siellä on paljon pyy-, teeri- ja metsopoikueita. Myös rusakko- ja jäniskanta kasvaa.

Kuvassa: Neljää yhdeksän viikon ikäisiä veitikkaa on vaikeaa saada kuvaan yhtä aikaa. Yksi pennuista jää Viitaniemelle, mutta kolme riistaveristä pintapyytäjän pentua on vielä kotia vailla. Metsästäjä-lehdessä (5/2023) on kerrottu pentueesta sivulla 23.

Julkaistu

Tainionvirran Taimenet notskilla

Ilkka Hörkkö
HARTOLA

Partiolippukunta Tainionvirran Taimenet järjesti kaiken kansan notski-illan viime viikon maanantaina Sysmässä ja tiistaina Hartolassa. Luvassa nuotiolla oli lettujen ja vaahtokarkkien paistamista sekä pieniä tehtäviä. Samalla voi tutustua paikalliseen partiotoimintaan.

Sysmässä tapahtuma järjestettiin Campingilla ja mukana kerrottiin olleen niin partiolaisia kuin ei-vielä-partiolaisiakin.

Hartolassa kokoonnuttiin hienossa elokuun illassa elämyspuisto Olohuoneella. Letunpaiston ohessa saattoi kokeilla muun muassa palapeliä ja huojuvan tornin rakentamista. Hartolassa Sudenpentujen ja Seikkailijoiden ryhmää vetävä Mari Lehtosaari-Miller kertoo partiolaisten viikkotoiminnan olevan kesällä tauolla. Notski-ilta on hänen mukaansa markkinointia, jolla yritetään saada uusia lapsia kokeilemaan partiotoimintaa.

-Kesällä on viikoittaisesta toiminnasta taukoa, mutta oman lippukunnan leiri järjestettiin Olavinrannassa. Nyt elokuun lopulla alkavat viikoittaiset kokoontumiset. Tarkoitus on ainakin aluksi touhuilla mahdollisimman paljon ulkona. Kaikenlaista on ohjelmassa: leivontaa, lintujen tuntemusta, lemmikkiteemaa ja metsäretkeilyä, selviytymistaitoja, auttamista, toisten huomioimista – sitähän se partio on. Ensiaputaidot ovat tärkeitä, Sudenpennuilla aloitetaan ihan laastarin laittamisesta. Viime vuonna meillä oli yöretkikin. Seurakunnan mailla on aika alkeellinen hirsikämppä, mutta voi siellä yöpyä talvellakin, Lehtosaari-Miller kertoo.

Vastuukysymysten vuoksi partiolaistenkin retkeily on hieman erilaista kuin joskus aikaisemmin.

-Itse olen ollut partiossa jo ihan lapsena, välillä oli pitkään taukoa ja nyt olen taas mukana.

Tainionvirran Taimenet kokoontuvat Sysmässä Järjestötalolla maanantaisin kello 17.00-18.30. 7-9 -vuotiaat Sudenpennut ja 10-12 -vuotiaat Seikkailijat kokoontuvat samaan aikaan.

Hartolassa kokoonnutaan tiistaisin seurakunnan tiloissa. Sudenpennut ovat koolla kello 16.00-17.00. Kello 17.00 aloittavat Seikkailijat sekä 12-14 vuotiaat Tarpojat. Lehtosaari-Miller kertoo, että mukaan mahtuu hyvin. Niin vanhoja kuin uusia jäseniä toivotaan mukaan partioon.

-Ehdottomasti myös aikuisia kaivataan toimintaan mukaan, hän korostaa.

Kuvassa: Partiolaisten ohjaajia Hartolan notski-illassa: Mari Lehtosaari-Miller, Aada Mäyrä, Julia Mäyrä ja Mira Sulka.

Julkaistu

Satulintuja ja muuta mosaiikkitaidetta

Mika Sankari,
HARTOLA

Vuoden ensimmäinen mosaiikkikurssi järjestettiin viime viikonlopun aikana Tuomisen liiketalossa entisen vaatekaupan tähän tarkoitukseen hyvin sopineissa, isoissa tiloissa. Syksyllä järjestetään uusi kurssi, sillä tulijoita on paljon. Kevään mosaiikkikurssi toteutui entistä suuremmassa mittakaavassa ja paikalla olikin parisenkymmentä innokasta tekijää.

Kurssin ohjaajana jälleen toiminut Ritva Svärd oli tuonut paikalle runsaasti tarvikkeita esimerkiksi aurinkosiepparien ja värikkäiden lintujen askartelemista varten. Vain mielikuvitus asettaa tekijöille rajoitteita, sillä paistinpannutkin kelpasivat työstettäviksi rikkoutuneiden lasilyhtyjen tapaan.

Larissa Rantanen teki näyttävän “kesäpöydän”.

Aurinkosiepparit syntyivät viikonlopun aikana Pesosen Tertun malliin.

-Hyvät tuli heti ensimmäisellä kerralla.

Portugalin matkan tuliaisina Pirkko Pääkkösellä oli hyvä pohja, jonka päälle rakentaa mosaiikkityö.

Kukkaruukku ja lintu saivat uuden elämän Seppälän Leenan käsissä monien muiden ohella.

-Olen ensimmäistä kertaa tällä kurssilla, mutta aiemmin olen osallistunut mm. betonityökurssille ja kutonut mattoja, hän kertoi.

Muitakin kursseja ja aktiviteetteja on luvassa.

-Pajutyökurssi järjestetään 8. toukokuuta Jokirannassa. Betonityökurssi on vuorossa kesäkuun lopussa. Kesäretki suuntautuu itäiseen Suomeen Lemille ja Lappeenrannan maisemiin, Raili Lehto kertoi.

Kuvassa: Monet kukkaruukut saatiin uuteen kukoistukseen.