Avainsana: eläimet

Julkaistu

Suurpetokatsaus

Reetta Keisalmi
SYSMÄ, HARTOLA

Suurpetotilanne ja erityisesti sudet ovat viime aikoina puhuttaneet paljon, mutta millainen on tilanne Sysmässä ja Hartolassa petojen suhteen?

-Petotilanne Sysmän ja Hartolan seudulla on tällä hetkellä rauhallinen ja hyvin hallinnassa, Juha Kytölä kertoo Sysmän riistanhoitoyhdistyksestä.

Alueella tehdään runsaasti havaintoja erityisesti karhuista ja ilveksistä. Markku Lepistö Sysmästä ja Eero Nurminen Hartolasta kertovat havaintomääristä. Kunnissa kertyy karhuhavaintoja vuosittain arviolta vajaa 50 ja ilveshavaintoja vähintään 60, mahdollisesti enemmänkin. Näissä havainnoissa saattaa toki olla päällekkäisyyksiä. Sekä karhu- että ilveskannat ovat alueella kasvussa. Ilves on monille jo niin tuttu näky, ettei kaikkia havaintoja enää ilmoiteta eteenpäin.

Susihavainnot ovat sen sijaan harvinaisia. Sysmän alueella niitä oli viime vuosina kuusi, ja Hartolassa neljä yksilöä. Pohjois-Hartolassa sudet liikkuvat ajoittain alueella, joka ulottuu jo pohjoisen reviirin laidalle, mutta pysyvää kantaa ei ole muodostunut. Susille Sysmän ja Hartolan seutu ei kuitenkaan ole otollisinta elinaluetta, sillä ravintoa ei ole riittävästi pysyvän kannan muodostumiseen. Villisikoja esiintyy jonkin verran erityisesti Sysmän ja Hartolan rajaseudulla, mutta kyse on yksittäisistä eläimistä, ei suurista laumoista. Lisäksi molemmissa kunnissa on tehty muutama ahmahavainto.

Petojen ei katsota aiheuttavan vaaraa ihmisille, vaikka esimerkiksi ilvesten vierailut mökkipihoilla ovat melko yleisiä. Myöskään liikenteessä ei ole ollut viime aikoina petoihin liittyviä vaaratilanteita. Karhuista aiheutuu ajoittain haittaa lähinnä maanviljelijöille revittyjen paalien ja mehiläistarhaajille tuhottujen pesien muodossa.

Asukkaita kehotetaan suhtautumaan petohavaintoihin rauhallisesti. Eläimen kohdatessa paras toimintatapa on pysyä rauhallisena ja antaa pedolle tilaa poistua. Kaikki petohavainnot olisi hyvä ilmoittaa alueen petoyhdyshenkilölle, vaikka havainnot tuntuisivat arkipäiväisiltä. Havaintojen kirjaaminen auttaa seuraamaan petokantojen kehitystä ja ennakoimaan mahdollisia ongelmia.

Kytölän mukaan tilanne on tällä hetkellä tasainen, mutta tulevaisuudessa petokantojen hallintaan toivotaan lisää keinoja. Ilveskannan osalta nähdään tarvetta metsästyksen aloittamiselle, jotta kannan kasvu ei johtaisi ongelmiin. Yleisviesti asukkaille on selkeä: petotilanne on hallinnassa, eikä aihetta huoleen ole.

Kuvassa: Ilves on monelle tuttu näky nykyisin.

Toimi näin, jos kohtaat pedon

  • Pysy rauhallisena. Suurin osa pedoista väistää ihmistä ja poistuu itsestään.
  • Älä lähesty eläintä tai yritä kuvata sitä läheltä.
  • Anna pedolle tilaa poistua ja siirry rauhallisesti kauemmas.
  • Ilmoita havainnosta petoyhdyshenkilölle, vaikka havainto tuntuisi arkipäiväiseltä.
  • Villisikakolarin sattuessa pysy ajoneuvon sisällä ja ota yhteys hätäkeskukseen.
Julkaistu

Kirsu löytää homeen

Samuli Simula
HARTOLA-SYSMÄ

  • Koiran koulutus aloitetaan pentuna. Alussa etsintää harjoitetaan ruoalla tai lelulla. Lopulta opetetaan noin kaksikymmentäviisi erilaista kosteusindikaattori lajia. Käytössäni on maljoja, jotka on tilattu laboratorioista. Ne on tutkittuja varmoja näytteitä, jotka koira yhdistää lopulta oikeisiin vaurioihin. Koulutusaika kokonaisuudessaan kestää noin noin tuhat tuntia, kertoo Korpihongan Homekoiran Essi Tulla.

Koira on tällä hetkellä markkinoiden ainoa apu löytää piileviä vikoja ja vaurioita rakennuksista rikkomatta pintoja. Essi suorittaa tarkastukset aina kolmen koiran kanssa. Ne tutkivat tarkastettavan kohteen yksitellen ja mikäli kaikki kolme ”merkkaavat” saman kohdan, niin tutkintaa jatketaan toisin menetelmin.

  • Minulla on kaksi labradorinnoutajaa, Ilo 5v., Vimma 3v. ja sitten on vielä parsonrussellinterrieri Valo 3v. Tarkoituksella yksi vähän pienempi koira, joka mahtuu tarvittaessa ahtaampiin paikkoihin kuin noutajat, mainitsee Essi työkavereistaan.

Essi on kouluttautunut Jyväskylän ammattikorkeakoulussa rakennuspuolen insinööriksi 2014. Kannuksessa hän kävi homekoiraohjaajan linjan 2022. Hän on työskennellyt vahinkosaneerauskohteissa ja hänellä on korjausrakentamisen kokemusta yli kolmetoista vuotta.

  • Minun työparina toimii usein myös rakennusterveystarkastaja Juha Kokkinen, joka avaa koirien merkitsemät kohdat rakenteissa ja aina on löydetty syy, miksi koirat ovat kohdan ilmaisseet, kertoo Essi.

Koirien käynti keskimäärin omakotitalokohteessa maksaa noin 400-550 euroa ja laajempaan jatkotutkimukseen menee n. 1500-3000 euroa. Essin kautta löytyy yhteistyökumppani myös lakiasioissa ajatuksena, että asiakas saa täyden palvelun alusta loppuun saakka.

  • Huolestuttavaa tilanteessa on se, että yli 80% minun kohteista on asuntokauppareklamaatioita. Yleensä kohteissa on tehty asuntokaupan kuntotarkastus, mutta se on tehty vähän pintapuolisesti. Usein noin vuoden päästä muutosta havahdutaan, että kohteessa voisi olla vaurioita. Havaitaan hajuhaittoja tai saadaan terveydellisiä oireita. Ollaan tavallista enemmän kipeänä, ääni pettää, jatkuvaa päänsärkyä tai saadaan silmäoireita, opastaa Essi.

Asuntokauppojen kuntotarkastajien taso Essin mukaan on todella vaihteleva.

  • Itse luotan vain raporttiin, jossa kohteesta on otettu asiaankuuluvasti mikrobinäytteet, lopettaa Essi.

Kuvassa: Vimma, Ilo, Valo ja Essi liikkuvat nyt usein Hartola-Sysmä -alueella. Kuva Essi Tulla.

Julkaistu

Pintapyynnin uranuurtaja Hartolassa

Helena Mäkinen
HARTOLA

Veikko Viitaniemen pihapiirissä vastaantulokomiteaa johtaa Urkki, komea pystykorva. Sen vanavedessä pyyhältää neljä pentua, joiden emo Raiku loikoilee matkan päässä. Hanhet taapertavat pihamaalla kaikessa rauhassa. Talon isännän kanssa on tarkoitus keskustella pintapyynnistä, joka on Raikun lempilaji.

Koirakatras teettää töitä.

– 3-4 kertaa päivässä keitän niille neljän litran kattilallisen ruokaa. Ne syövät paljon, mutta on niitä kiva seurata. Päivän ne ovat pihassa vapaana, mutta kun ne huomaavat, että menen sisälle, koko kakaralauma pölähtää sinne perässäni!

Viitaniemi kertoo pintapyynnistä, josta on jahtimuotona puhuttu muutaman vuoden ajan.

– Kun päästän Raikun illan hämyssä pellonreunassa irti, se kiertää koko peltoaukean. Jos siellä on supeja tai mäyriä, se ottaa vainun, lähtee seuraamaan jälkeä, pysäyttää ja alkaa haukkua.

Raiku etsii nimenomaan pienpetoja. Supi, mäyrä, minkki, kettu ja näätä saavat sen valpastumaan. Miten vahingollinen mäyrä on?

– Se on supin veroinen tuholainen. Olen kolmen vuoden aikana ampunut niitä tästä ympäristöstä toistasataa. Supeja ammun vuosittain 60-70.

– Mäyrällä on huono näkö, mutta hyvä kuulo ja hajuaisti. Jos niitä on metsässä, ne löytävät jokaisen metsäkanalinnun pesän, koska linnut hautovat kolmisen viikkoa.

Moni sanoo Viitaniemelle, että mäyriä on vähän. Mutta harva näkee pienpetoja, koska ne liikkuvat pääasiassa öisin. Paras jahtipäivä on sunnuntai.

– Ne mäyrät ja supit, jotka ovat vähän tottuneet ihmisiin, saattavat tulla sunnuntaina hiljentyneiden mökkien pihoihin jo iltapäivällä tarkistamaan, löytyisikö kompostista tai muualta ruokaa.

Viitaniemi tuumii, että pintapyynti olisi nuorille hyvä metsästysmuoto, koska sitä voi harrastaa vuoden ympäri.

– Supi ja minkki ovat vieraspetoja, niillä ei ole rauhoitusaikaa, muiden metsästysaika alkaa 1.8. ja päättyy 31.3.

Loukkupyyntiä Viitaniemi pitää melko tehottomana pintapyyntiin verrattuna.

– Loukulla saa muutaman supin vuodessa, mutta Raikun haukusta olen 3,5 vuoden aikana ampunut lähes 300 pienpetoa. Niitä on nyt tässä 5 kilometrin säteellä hyvin vähän.

Mikä merkitys pienpetojen pyynnillä on luonnolle?

– Metsästysseuran miehet tekevät riistakolmiolaskentaa. He sanovat että tässä ympäristössä on hyvin metsäkanalintuja. Kun alan syksyisin kulkea metsässä, siellä on paljon pyy-, teeri- ja metsopoikueita. Myös rusakko- ja jäniskanta kasvaa.

Kuvassa: Neljää yhdeksän viikon ikäisiä veitikkaa on vaikeaa saada kuvaan yhtä aikaa. Yksi pennuista jää Viitaniemelle, mutta kolme riistaveristä pintapyytäjän pentua on vielä kotia vailla. Metsästäjä-lehdessä (5/2023) on kerrottu pentueesta sivulla 23.

Julkaistu

Pieneläinhoitola Tassula

Pertunmaalainen Lenita Pitkälä toteutti pitkäaikaisen unelmansa ja perusti kotitilalleen pieneläinhoitola Tassulan. Eläinten hoitaminen on hänestä voimauttavaa. Arkeen kuuluvat erikoissairaanhoitajan työ Hartolassa ja perhe.

Perustit pieneläinhoitolan tänä syksynä. Miten päädyit ratkaisuun?
-Olen aina tykännyt eläimistä. Tällä hetkellä meillä on lemmikkeinä kolme koiraa, kolme kissaa, kani ja marsu. Kotona olisi tyhjää ilman eläimiä. Olen tehnyt vapaaehtoistyötä paikallisessa eläinsuojeluyhdistyksessä, löytöeläinpuolella.
-Oma pieneläinhoitola on ollut unelmani jo pitkään. Unelman toteutuminen on mieheni Teijon ansiota. Hän rakensi tarvittavat tilat: rakennuksen ja ulkotarhat. Olen hänelle hyvin kiitollinen avusta.

Millainen hoitola on kyseessä?
-Meillä on viisi koirapaikkaa ja viisi kissapaikkaa. Halusin hoitolasta pienen, koska haluan että minulla on aikaa rapsutella hoitoon tulevia eläimiä. Tämä on tämmöinen kodinomainen hoitopaikka, jossa eläinten kanssa seurustellaan.
-Ajatuksena on myös, että jos joku tarvitsee lemmikilleen äkillisesti hoitoa, voisimme hakea eläimen asiakkaan kotoa. Tämä toteutuu toivottavasti joskus tulevaisuudessa.

Miten eläimet jäävät vieraaseen paikkaan?
-Yleensä eläimet sopeutuvat muutamassa tunnissa. Koirilla jääminen riippuu hieman myös rodusta. Aluksi eläimet voivat olla epäluuloisia, mutta aika nopeasti ne huomaavat että ei täällä ole mitään hätää. Tutustun eläimiin istuskelemalla lattialla. Siinä katsellaan ja kuunnellaan, kunnes todetaan että kaikki on hyvin.
-Jos lemmikin tuo hoitoon, omistajan kannattaa ottaa mukaan tuttu kantokoppa tai peti.

Olet kotoisin Pohjan kunnasta, nykyisestä Raaseporista. Miten olet viihtynyt Pertunmaalla?
-Loistavasti, olen kotiutunut tänne enkä lähtisi pois. Olen aina tykännyt asua maalla. Opiskeluaikana asuin puolisen vuotta Lohjalla, mutta se riitti kaupunkielämästä. Maalla on tilaa olla ulkona ja pitää eläimiä.
-Meillä on mökki saaressa Hirvensalmella. Siellä vietämme kesäisin aikaa perheen kanssa kalastaen, uiden ja saunoen.

Mitkä ovat ensimmäiset muistosi eläimistä?
-Kun olin 4-vuotias, meille otettiin sekarotuinen koira nimeltä Emma. Sen jälkeen meille tuli myös karjalankarhukoira Kimi. Muistan, että Kimi karkasi usein hirven perään ja etsimme sitä välillä itku silmässä. Se oli aina iloinen hetki, kun Kimi löytyi metsästä etsintöjen jälkeen.

Teillä kissat, koirat, kani ja marsu liikkuvat irrallaan ja pärjäävät keskenään mainiosti. Miten tähän tilanteeseen pääsee?
-Eläimelle pitää näyttää jo pentuna, että ihmiseen voi luottaa. Kun meille on tullut uusi pentu, olen pitänyt sen aina mukana. Se on saanut rauhassa tutustua ihmisiin ja muihin eläimiin.
-Eläinten kanssa tarvitaan läsnäoloa ja rapsutuksia, mutta myös topakkuutta. Koiran ei pidä antaa mennä valloillaan pitkin poikin. AO-O