Avainsana: eläimet

Julkaistu

Lampaat hoitavat luontoa ja maisemaa tehokkaasti

Reetta Keisalmi
HARTOLA

Heinolalaisen Parikan tilan sadat lampaat eivät tuota pelkästään villaa, karitsoita ja lihaa. Kesäisin ne tekevät arvokasta luonnonhoitotyötä eri puolilla Heinolaa sekä Hartolaa.

Parikan tilalla on noin 300 uuhta, ja se toimii valkoisen suomenlampaan jalostuslampolana. Lisäksi tilalla kasvatetaan Findorset-risteytysuuhia lihantuotantoon. Peltoa on käytössä noin 300 hehtaaria, josta merkittävä osa on luonnonlaitumia.

Kesäisin lampaat hajaantuvat noin 20 eri laidunkohteelle. Hartolassa laidunalueita sijaitsee muun muassa Ruskosalossa, Vehkasalossa ja Selänkylässä. Suurin osa tilan laiduntavista uuhista on tiineitä.

Luonnonlaidunnuksen merkitys ulottuu kuitenkin paljon laajemmalle.

– Luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta laidunnus on erittäin tärkeää. Jos alueella on vielä siemenpankkia jäljellä, harvinaisempia niittykasveja voi alkaa nousta näkyviin jo vuoden tai parin kuluessa laidunnuksen aloittamisesta, Parikan tilan emäntä Pia Parikka kertoo.

Suomessa luonnonlaitumet ovat yksi uhanalaisimmista luontotyypeistä. Moni perinteinen niitty- ja laidunympäristö on kasvanut umpeen, kun laidunnus on vähentynyt. Lampaat pitävät kasvillisuutta kurissa ja auttavat säilyttämään avoimia ympäristöjä, joissa monet niittykasvi- ja hyönteislajit viihtyvät.

– Keskimäärin samalla kohteella laidunnetaan noin kymmenen vuotta. Osa alueista vaihtuu vuosien mittaan, kun joistakin kohteista luovutaan ja uusia tulee mukaan.

Valtaosa laidunalueista sijaitsee Metsähallituksen mailla ja kuuluu erilaisiin ympäristösopimuksiin. Mukana on kuitenkin myös yksityisten maanomistajien alueita. Parikan mukaan kiinnostus niin sanottuun vuokralammastoimintaan on kasvussa.

– Yhä useampi maanomistaja haluaa lampaita mailleen maisemanhoitajiksi. Eläimet voivat auttaa pitämään alueita avoimina ilman koneellista raivausta, ja samalla ne edistävät luonnon monimuotoisuutta. Laidunnuksen tavoitteena on köyhdyttää maaperää. Kun ravinteita on vähemmän, niittykasvillisuus menestyy paremmin ja monimuotoisuus lisääntyy. Lampaat soveltuvatkin tehtävään hyvin, Parikka toteaa.

Parhaimmillaan laidunnuksen vaikutukset näkyvät nopeasti. Pitkän laidunnushistorian omaavilla alueilla kasvillisuus alkaa vähitellen palautua kohti alkuperäistä tilaansa, ja samalla myös monet perinteisten maatalousympäristöjen lajit saavat uuden mahdollisuuden.

– Laidunnuksen myötä kohteet palaavat vähitellen luonnolliseen loistoonsa, Parikka toteaa.

Kuvassa: Lampaat hoitavat luonnonlaitumia tehokkaasti. Työn ohella on hyvä pitää välillä lepotaukoja. 

Julkaistu

Villisikoja liikkeellä Onkiniemellä

Reetta Keisalmi
SYSMÄ

Paikallisten keskuudessa liikkuneet puheet villisikalaumoista ovat herättäneet huolta Sysmän Onkiniemellä. Toimitukseen yhteyttä ottanut lukija kertoo kuulleensa villisikahavainnoista Onkiniemen alueella ja pohtineensa, kuinka vakavasti asiaan pitäisi suhtautua.

– Kyllä siinä vähän säikähti. Mietin jo, uskaltaako koirien kanssa enää lähteä normaalisti lenkille, toimitukseen yhteydessä ollut lukija pohtii.

Onkiniemellä tilaa pitävä Tarmo Oksanen kertoo, että hänen viimeisimmät villisikahavaintonsa ovat viime syksyltä. Hänen mukaansa alueella on viime aikoina liikkunut enemmän karhuja kuin villisikoja.

– Hirvikumuntiellä on ollut karhuhavaintoja ja niistä on tullut viime aikoina useita ilmoituksia. Viimeiset villisikahavaintoni ovat viime syksyltä, Oksanen toteaa.
Villisiat ovat kuitenkin liikkuneet lähialueilla aiemmin. Heinolan puolella Pääsinniemellä eläimet ovat Oksasen mukaan käyneet useana vuonna tilojen pihoilla ja kääntäneet nurmikoita ravintoa etsiessään.

Riistanhoitoyhdistyksen Markku Lepistön mukaan villisikalaumat liikkuvat paljon, joten havainnot voivat muuttua nopeasti.

– Jos tällä viikolla on nähty villisikoja, ne voivat jo parin päivän päästä olla kymmenien kilometrien päässä. Onkiniemellä ei ole havaittu vakituista laumaa, joten sinänsä tilanteesta ei tarvitse olla huolissaan, Lepistö kertoo.

Jos villisian kohtaa luonnossa, tärkeintä on pysyä rauhallisena ja antaa eläimelle tilaa poistua. Eläintä ei pidä lähestyä tai yrittää ajaa pois. Alueilla, joilla villisikahavaintoja on tehty, koirat kannattaa pitää kytkettyinä, sillä irtokoira voi saada eläimen puolustautumaan.

Varovaisuutta tarvitaan myös liikenteessä etenkin hämärän aikaan ja törmäys voi aiheuttaa merkittäviä vahinkoja. Jos villisian kanssa joutuu kolariin, tilanteessa toimitaan samalla tavoin kuin hirvieläinkolareissa: tapahtumasta ilmoitetaan hätäkeskukseen tai riistanhoitoyhdistykselle, eikä loukkaantunutta eläintä pidä missään tapauksessa lähestyä itse. Villisiat ovat erityisen aggressiivisia loukkaantuneina ja voivat hyökätä ihmisen päälle.

Yksittäiset havainnot eivät vielä tarkoita, että alueelle olisi muodostunut pysyvä villisikakanta. Havainnoista kannattaa kuitenkin ilmoittaa aina riistanhoitoyhdistykseen, jotta tilanteen kehittymistä voidaan seurata paremmin.

Julkaistu

Suurpetokatsaus

Reetta Keisalmi
SYSMÄ, HARTOLA

Suurpetotilanne ja erityisesti sudet ovat viime aikoina puhuttaneet paljon, mutta millainen on tilanne Sysmässä ja Hartolassa petojen suhteen?

-Petotilanne Sysmän ja Hartolan seudulla on tällä hetkellä rauhallinen ja hyvin hallinnassa, Juha Kytölä kertoo Sysmän riistanhoitoyhdistyksestä.

Alueella tehdään runsaasti havaintoja erityisesti karhuista ja ilveksistä. Markku Lepistö Sysmästä ja Eero Nurminen Hartolasta kertovat havaintomääristä. Kunnissa kertyy karhuhavaintoja vuosittain arviolta vajaa 50 ja ilveshavaintoja vähintään 60, mahdollisesti enemmänkin. Näissä havainnoissa saattaa toki olla päällekkäisyyksiä. Sekä karhu- että ilveskannat ovat alueella kasvussa. Ilves on monille jo niin tuttu näky, ettei kaikkia havaintoja enää ilmoiteta eteenpäin.

Susihavainnot ovat sen sijaan harvinaisia. Sysmän alueella niitä oli viime vuosina kuusi, ja Hartolassa neljä yksilöä. Pohjois-Hartolassa sudet liikkuvat ajoittain alueella, joka ulottuu jo pohjoisen reviirin laidalle, mutta pysyvää kantaa ei ole muodostunut. Susille Sysmän ja Hartolan seutu ei kuitenkaan ole otollisinta elinaluetta, sillä ravintoa ei ole riittävästi pysyvän kannan muodostumiseen. Villisikoja esiintyy jonkin verran erityisesti Sysmän ja Hartolan rajaseudulla, mutta kyse on yksittäisistä eläimistä, ei suurista laumoista. Lisäksi molemmissa kunnissa on tehty muutama ahmahavainto.

Petojen ei katsota aiheuttavan vaaraa ihmisille, vaikka esimerkiksi ilvesten vierailut mökkipihoilla ovat melko yleisiä. Myöskään liikenteessä ei ole ollut viime aikoina petoihin liittyviä vaaratilanteita. Karhuista aiheutuu ajoittain haittaa lähinnä maanviljelijöille revittyjen paalien ja mehiläistarhaajille tuhottujen pesien muodossa.

Asukkaita kehotetaan suhtautumaan petohavaintoihin rauhallisesti. Eläimen kohdatessa paras toimintatapa on pysyä rauhallisena ja antaa pedolle tilaa poistua. Kaikki petohavainnot olisi hyvä ilmoittaa alueen petoyhdyshenkilölle, vaikka havainnot tuntuisivat arkipäiväisiltä. Havaintojen kirjaaminen auttaa seuraamaan petokantojen kehitystä ja ennakoimaan mahdollisia ongelmia.

Kytölän mukaan tilanne on tällä hetkellä tasainen, mutta tulevaisuudessa petokantojen hallintaan toivotaan lisää keinoja. Ilveskannan osalta nähdään tarvetta metsästyksen aloittamiselle, jotta kannan kasvu ei johtaisi ongelmiin. Yleisviesti asukkaille on selkeä: petotilanne on hallinnassa, eikä aihetta huoleen ole.

Kuvassa: Ilves on monelle tuttu näky nykyisin.

Toimi näin, jos kohtaat pedon

  • Pysy rauhallisena. Suurin osa pedoista väistää ihmistä ja poistuu itsestään.
  • Älä lähesty eläintä tai yritä kuvata sitä läheltä.
  • Anna pedolle tilaa poistua ja siirry rauhallisesti kauemmas.
  • Ilmoita havainnosta petoyhdyshenkilölle, vaikka havainto tuntuisi arkipäiväiseltä.
  • Villisikakolarin sattuessa pysy ajoneuvon sisällä ja ota yhteys hätäkeskukseen.
Julkaistu

Kirsu löytää homeen

Samuli Simula
HARTOLA-SYSMÄ

  • Koiran koulutus aloitetaan pentuna. Alussa etsintää harjoitetaan ruoalla tai lelulla. Lopulta opetetaan noin kaksikymmentäviisi erilaista kosteusindikaattori lajia. Käytössäni on maljoja, jotka on tilattu laboratorioista. Ne on tutkittuja varmoja näytteitä, jotka koira yhdistää lopulta oikeisiin vaurioihin. Koulutusaika kokonaisuudessaan kestää noin noin tuhat tuntia, kertoo Korpihongan Homekoiran Essi Tulla.

Koira on tällä hetkellä markkinoiden ainoa apu löytää piileviä vikoja ja vaurioita rakennuksista rikkomatta pintoja. Essi suorittaa tarkastukset aina kolmen koiran kanssa. Ne tutkivat tarkastettavan kohteen yksitellen ja mikäli kaikki kolme ”merkkaavat” saman kohdan, niin tutkintaa jatketaan toisin menetelmin.

  • Minulla on kaksi labradorinnoutajaa, Ilo 5v., Vimma 3v. ja sitten on vielä parsonrussellinterrieri Valo 3v. Tarkoituksella yksi vähän pienempi koira, joka mahtuu tarvittaessa ahtaampiin paikkoihin kuin noutajat, mainitsee Essi työkavereistaan.

Essi on kouluttautunut Jyväskylän ammattikorkeakoulussa rakennuspuolen insinööriksi 2014. Kannuksessa hän kävi homekoiraohjaajan linjan 2022. Hän on työskennellyt vahinkosaneerauskohteissa ja hänellä on korjausrakentamisen kokemusta yli kolmetoista vuotta.

  • Minun työparina toimii usein myös rakennusterveystarkastaja Juha Kokkinen, joka avaa koirien merkitsemät kohdat rakenteissa ja aina on löydetty syy, miksi koirat ovat kohdan ilmaisseet, kertoo Essi.

Koirien käynti keskimäärin omakotitalokohteessa maksaa noin 400-550 euroa ja laajempaan jatkotutkimukseen menee n. 1500-3000 euroa. Essin kautta löytyy yhteistyökumppani myös lakiasioissa ajatuksena, että asiakas saa täyden palvelun alusta loppuun saakka.

  • Huolestuttavaa tilanteessa on se, että yli 80% minun kohteista on asuntokauppareklamaatioita. Yleensä kohteissa on tehty asuntokaupan kuntotarkastus, mutta se on tehty vähän pintapuolisesti. Usein noin vuoden päästä muutosta havahdutaan, että kohteessa voisi olla vaurioita. Havaitaan hajuhaittoja tai saadaan terveydellisiä oireita. Ollaan tavallista enemmän kipeänä, ääni pettää, jatkuvaa päänsärkyä tai saadaan silmäoireita, opastaa Essi.

Asuntokauppojen kuntotarkastajien taso Essin mukaan on todella vaihteleva.

  • Itse luotan vain raporttiin, jossa kohteesta on otettu asiaankuuluvasti mikrobinäytteet, lopettaa Essi.

Kuvassa: Vimma, Ilo, Valo ja Essi liikkuvat nyt usein Hartola-Sysmä -alueella. Kuva Essi Tulla.

Julkaistu

Pintapyynnin uranuurtaja Hartolassa

Helena Mäkinen
HARTOLA

Veikko Viitaniemen pihapiirissä vastaantulokomiteaa johtaa Urkki, komea pystykorva. Sen vanavedessä pyyhältää neljä pentua, joiden emo Raiku loikoilee matkan päässä. Hanhet taapertavat pihamaalla kaikessa rauhassa. Talon isännän kanssa on tarkoitus keskustella pintapyynnistä, joka on Raikun lempilaji.

Koirakatras teettää töitä.

– 3-4 kertaa päivässä keitän niille neljän litran kattilallisen ruokaa. Ne syövät paljon, mutta on niitä kiva seurata. Päivän ne ovat pihassa vapaana, mutta kun ne huomaavat, että menen sisälle, koko kakaralauma pölähtää sinne perässäni!

Viitaniemi kertoo pintapyynnistä, josta on jahtimuotona puhuttu muutaman vuoden ajan.

– Kun päästän Raikun illan hämyssä pellonreunassa irti, se kiertää koko peltoaukean. Jos siellä on supeja tai mäyriä, se ottaa vainun, lähtee seuraamaan jälkeä, pysäyttää ja alkaa haukkua.

Raiku etsii nimenomaan pienpetoja. Supi, mäyrä, minkki, kettu ja näätä saavat sen valpastumaan. Miten vahingollinen mäyrä on?

– Se on supin veroinen tuholainen. Olen kolmen vuoden aikana ampunut niitä tästä ympäristöstä toistasataa. Supeja ammun vuosittain 60-70.

– Mäyrällä on huono näkö, mutta hyvä kuulo ja hajuaisti. Jos niitä on metsässä, ne löytävät jokaisen metsäkanalinnun pesän, koska linnut hautovat kolmisen viikkoa.

Moni sanoo Viitaniemelle, että mäyriä on vähän. Mutta harva näkee pienpetoja, koska ne liikkuvat pääasiassa öisin. Paras jahtipäivä on sunnuntai.

– Ne mäyrät ja supit, jotka ovat vähän tottuneet ihmisiin, saattavat tulla sunnuntaina hiljentyneiden mökkien pihoihin jo iltapäivällä tarkistamaan, löytyisikö kompostista tai muualta ruokaa.

Viitaniemi tuumii, että pintapyynti olisi nuorille hyvä metsästysmuoto, koska sitä voi harrastaa vuoden ympäri.

– Supi ja minkki ovat vieraspetoja, niillä ei ole rauhoitusaikaa, muiden metsästysaika alkaa 1.8. ja päättyy 31.3.

Loukkupyyntiä Viitaniemi pitää melko tehottomana pintapyyntiin verrattuna.

– Loukulla saa muutaman supin vuodessa, mutta Raikun haukusta olen 3,5 vuoden aikana ampunut lähes 300 pienpetoa. Niitä on nyt tässä 5 kilometrin säteellä hyvin vähän.

Mikä merkitys pienpetojen pyynnillä on luonnolle?

– Metsästysseuran miehet tekevät riistakolmiolaskentaa. He sanovat että tässä ympäristössä on hyvin metsäkanalintuja. Kun alan syksyisin kulkea metsässä, siellä on paljon pyy-, teeri- ja metsopoikueita. Myös rusakko- ja jäniskanta kasvaa.

Kuvassa: Neljää yhdeksän viikon ikäisiä veitikkaa on vaikeaa saada kuvaan yhtä aikaa. Yksi pennuista jää Viitaniemelle, mutta kolme riistaveristä pintapyytäjän pentua on vielä kotia vailla. Metsästäjä-lehdessä (5/2023) on kerrottu pentueesta sivulla 23.