Taidetta Sysmän maaseudulta

Nikkaroisissa asuva taide – ja käsityöyrittäjä Tarja Lampinen kertoo luonnon ja perinnemaisemien toimivan inspiraationa maalauksille. Vuonna -97 perustetun yrityksen toimintaa olikin luontevaa jatkaa, kun Lampinen vuonna 2005 muutti takaisin lapsuudenmaisemiinsa – paikkaan, joka on pullollaan inspiraation aiheita. – Ja muutenkin, täällä on hyvä elää, Lampinen toteaa.

Lampisen tauluissa kuvataan maisemien lisäksi rakennuksia, eläimiä ja lapsia. Maalaustekniikan hän kertoo hioutuneen vuosien varrella. Taulut maalataan akryyli-, spray– ja kohomaaleilla, jotta pinnasta tulee elävä. Työ käsitellään lopuksi fiksatiivilla, joka varmistaa pinnan säilymisen hyvänä.

– Toisinaan saatan testata tauluja ulkona auringossa pidempiäkin aikoja. Taulun pinnan on oltava kestävä, sillä en halua värien haalistuvan. Maalauksen tulee kestää vuodesta toiseen.

Taidesuunnakseen Lampinen päättelee realistisuuden naivismin keinoin.

– Maalaan aiheet elävästä elämästä, joten ne ovat todellisia. Ilmaisutyyliini on sen sijaan hieman naivistinen (lapsekas, vilpitön -Wikipedia). Haluan luoda töistäni mielenmaailman ja muistojen kaltaisia, johon tyyli sopii hyvin.

Lampisen taidetta ostaville asiakkaille ei ole keski-ikää, sillä siihen on helppo samaistua. Eräs asiakasryhmä on kuitenkin isovanhemmat, jotka ostavat töitä lapsenlapsilleen.

– Se on tapa näyttää jälkipolville, millaista elämä oli vaikkapa mummon lapsuudessa. Taulu on arvokas lahja, joka kestää aikaa ja muistuttaa antajastaan silloinkin, kun tätä ei enää ole.

Esimerkiksi Tarja Lampisen taidetta –Facebook sivut ovat helppo väylä tutustua töihin, mutta pääsääntöisesti tauluja myydään näyttelyistä. Lampisen teokset ovat olleet ahkerasti esillä ympäri Suomen. Tällä hetkellä näyttelyitä on Heinolassa (Mennyt aika mielessäin 30.11 asti, Kädentaitajien elämyspuoti) ja Kouvolassa (Alla ihanan taivaan 31.12 asti, Kymen paviljonki). Ilman näyttelyitä taideyrittäminen ei onnistuisi.

–Taitelijayrittäjyydessä on omat haasteensa, mutta saan kuitenkin elää omannäköistäni elämää ja tehdä työtä, josta aidosti nautin, Lampinen summaa.

Tiedätkö mitä on steampunk?

Samuli Simula
HARTOLA

Hartolan yhtenäiskoulun käsitöitä ja kuvataidetta on esillä osoitteessa Keskustie 59 vielä hetken. Se kuuluu ehdottomasti kevään tapahtumiin merkinnällä: pakko nähdä.

  • Nuorten luovuutta on älyttömän tärkeää kehittää. Luovaa kirjoittamista, kuvataidetta ja käsitöitä pitäisi tarjota mahdollisimman paljon puhelimen räpläämisen tilalle. Tällä hetkellä Hartolassa on älyttömän hyvä kuvisopettaja, kaavaili Juha, yksi näyttelyn toteuttajista.

Juha Laattala on kuvataiteen harrastaja ja eläkkeelle jäänyt biologian opettaja. Ripustusta suunniteltaessa oppilaiden töiden korkea laatu yllätti täysin Juhan ja hänen puolisonsa Leenan.

Keskustan liiketilan ikkuna on täydellinen paikka näyttelylle. Teokset ovat kaikkien nähtävillä koko ajan. Ihan hetkessä näyttelyä ei kuitenkaan pystytetty. Sen runsaus haastoi varmasti vapaaehtoiset. Lopputulos tekee kunniaa koko kylälle. Eniten hämmästyttää tekniikoiden runsaus.

  • Pyrin opettamaan jokaiselle ikäryhmälle mahdollisimman paljon eri tekniikoita, että jokainen oppilas pääsisi loistamaan omalla persoonallisella osaamisellaan, näyttelystä kuvisopettaja Marja Rahikainen.

Marjan ajatus, että jokainen oppilas voi kokea onnistumista, toteutuu. Hän on selkeästi innoittanut oppilaat, ja taso on kokonaisuudessaan laadukasta. Onnistuminen on tärkeää myös oppilaiden minäkuvan kehittymiselle. Opettajana Marja  arvostelee jokaisen työn aina erikseen muodostaen näin lopullisen arvosanan lukuvuoden usean arvion kokonaisuudesta. Suuri painoarvo on tehtävän ennakkoon määritellyn tavoitteen saavuttamisella ja aktiivisella työskentelyllä. Töitä on näyttelyssä esillä jokaiselta luokalta. Marja opettaa 4:stä luokasta ylöspäin. Osa kasi- ja ysi-luokan mestariteoksista on päätynyt jo kotiin ja lahjoiksi ennen näyttelyä. 

  • Koulun koko väki lähettää valtavat kiitokset kaikille näyttelyn mahdollistaneille suuresta panostuksesta, kuuluvat Marjan terveiset.

Voin vain kuvitella, kun nykyiset oppilaat jatko-opintojen ja työelämän kokemusten jälkeen kurvaavat tulevaisuudessa takaisin Hartolan keskustaan. Siellä on yksi tärkeä osoite: Keskustie 59. Omien kouluaikojen värikkäät muistot ja hetket parrasvaloissa palaavat mieleen. Kurkistus sen hetken tasoon, ja onko perinne jatkunut. Näillä pienillä tunnemuistoilla syntyy juuri se kotiseuturakkaus, joka saa meidät palaamaan synnyinsijoillemme.

Kuvassa: Steampunk on höyrypunkkia. Se lähestyy höyry- ja kellokoneistojen aikakautta 1800-luvun näkökulmasta 2000-luvun fiktiivisessä alakulttuurissa.