Avainsana: näyttely

Julkaistu

ITtE-taide yllyttää tekemään ihan itte

Helena Mäkinen
SYSMÄ

Sysmän vanhan paloaseman funkkistyylinen rakennus saa satunnaisen ohikulkijan miettimään retroajatuksia ja kaiken katoavaisuutta. Mutta jos uskallat astua sisälle – varsinkin ensimmäistä kertaa – ällistyt takuuvarmasti. ITtE-näyttely kuljettaa sinut mielikuvien, huumorin ja loistavien ideoiden maailmaan. Mielen pohjalla kutkuttaa ajatus: pitäisiköhän kokeilla?

Ite-taiteesta virikkeitä saaneet näyttelyt alkoivat Sysmässä vuonna 2010. Nimisysmäläistyi ITtE-muotoon ja paikaksi on jo vakiintunut vanha paloasema. Tällä kertaa esillä on yhdentoista taiteilijan töitä, heistä puolet on Hartolasta.

ITtE-taiteen tarkoitus on innostaa katsojaa etsimään oman luovuutensa lähteitä ja tarttumaan mielen päällä pyöriviin ajatuksiin, kuviin, sanoihin, maisemiin… Luovuus kepittää harmaan, kulutukseen keskittyvän arjen, ja tuo iloa elämään.

Kuvassa: Pekka Saarisen ratasharjalintujen nokkapokkaa.


ITtE-näyttelyn 2026 taiteilijat: Silvi Kaarakainen, Leila Heikkinen, Soili Pakarinen, Pekka Saarinen, Tiina Kekäläinen, Roxanne Karppi, Päivi Lind, Silja Nikki, Siveltäjät, Erkki Laaksonen, Ulrich Keller ja Telle Talvitieva.
Näyttely on avoinna 16.8. saakka ke-su 12–15 osoitteessa Sysmäntie 18.


Roxanne Karpin satumetsä kutsuu kulkemaan.

Muna vai kana? on hyvä esimerkki Telle Talvitievan huumorista.
Julkaistu

Pilkahduksia omaishoitajien 24/7-arjesta

Helena Mäkinen
HARTOLA, SYSMÄ

Omaishoitajien viikkoa vietetään tänä vuonna 25.11.-1.12. Viikon aikana kannattaa tutustua puhuttelevaan valokuvanäyttelyyn Hartolan kirjastossa 8.12. saakka ja Sysmän kirjastossa 20.12. saakka.

Näyttelyn valokuvat ovat Linnea Suutarisen ikuistamia. Kuvat kertovat omaishoitoperheiden arjesta enemmän kuin tuhat sanaa. Ne herättävät monenlaisia tunteita ja ajatuksia myös meissä, joilla ei juuri nyt ole elämässä vastaava tilanne. Kuka tahansa meistä voi joutua hoidettavaksi tai hoitajaksi jossain elämän vaiheessa.

Valokuvanäyttelyn kuvat kertovat siitä valtavasta merkityksestä, joka omaishoitajien työllä on sekä niille, joita he hoitavat että myös koko yhteiskunnalle. Heidän työtään arvostetaan lähinnä vain juhlapuheissa. Rahallinen korvaus niillekin, jotka ovat tehneet omaishoidon tuesta sopimuksen hyvinvointialueen kanssa, on mitättömän pieni, jos lasketaan, mitä avuntarvitsijoiden laitoshoito maksaisi. Ja moni hoitaa omaistaan ilman sopimuksen antamaa tukea. Mutta omaishoitajalle tärkeintä on hoitaa omaa läheistä, joka ei ilman apua selviäisi arjestaan.

Näyttelyn ovat toteuttaneet yhteistyössä Päijät-Hämeen hyvinvointialue ja Päijät-Hämeen Omaishoitajat ry.

Julkaistu

Matkani Valoon

Samuli Simula
SYSMÄ
 
Nina Kellokosken Matkani Valoon valokuvanäyttely on esillä Sysmän kirjastossa vuoden loppuun. Näyttelyn lisäksi Nina on rakentanut elämyksellisen Tunnemuisti -nurkkauksen. Siellä jokainen kävijä voi itse kokeilla valokuvien ja esineiden välittämää henkilökohtaista tunnesidettä.
 
Nina on opiskellut kognitiiviseksi lyhytterapeutiksi, Mindfulness-ohjaajaksi ja urheilun psyykkiseksi valmentajaksi. Ammatiltaan hän on valokuvaaja.
 
Nina oli tutustunut valokuvaterapiaan alan pioneerin Lauri Mannermaan kursseilla jo ennen vuosituhannen vaihdetta. Kun Ninan äiti kuoli 2016, hän koki, että alkava surutyö on käsiteltävä valokuvan kautta. Nina kuvasi yksityiskohtaisesti valokuvapäiväkirjaa poismenon jälkeisestä ajasta ja matkastaan surun seurassa. Siihen kuului myös kuolinpesän, samalla lapsuudenkodin, tyhjennys. Nina jätti lopulta tyhjennettyyn asuntoon ainostaan eteisen peilin.
 

  • Äidin kuva on peilissä ja uskalsin katsoa peiliin, lukee Nina kirjastaan.
     
    Kun koko kuolinpesä on tyhjennetty katoaa samalla menetetyn ihmisen ja kodin elämä. Valokuvissa ihmiset, tarinat ja muistot säilyvät kuitenkin ikuisesti vahvana jopa tuoksuineen ja äänineen. Kun Nina kävi valokuvapäiväkirjaansa läpi, alkoivat kuvat kertoa hänelle omaa tarinaansa ja näin niistä syntyi kirja ”Matkani Valoon”. Kirjan kuvista on nyt ripustettu näyttely Sysmän kirjastoon.
     
    Näyttely toimii loistavana keskustelun avaajana omaan elämäämme. Kun suljetaan pois Ninan kirjoittama kuvien tarina, niin jokainen katsoja voi kohdata näyn omassa maailmassaan. Toisille kokemus voi olla hyvin ohut ja merkityksetön, kun taas toinen voi kokea saman kuvan niin voimakkaasti, että pääsee käsiksi omiin tunnemuistoihin.  
     
    Ninan suuri unelma täyttyi, kun hän perusti mielen hyvinvointiin keskittyvän yrityksensä Valovoimaamon. Valokuvaterapeuttinen työskentely on vuorovaikutusta valokuvan avulla. Valokuvan avulla sukelletaan oman tarinamme historiaan tai tulevaisuuteen. Kuvien avulla muistetaan unohdettuja sisäisiä asioita ja luodaan niille tunnekokemusta visuaalisella muistijäljellä. Jokainen osallistuja voi itse päättää kuinka syvälle uskaltaa elämäänsä sukeltaa.
     
    Nina rohkaisee meitä kaikkia käyttämään elämämme kuvia voimavarojen vahvistamiseen ja elämäntarinan selkeyttämiseen. Näyttelyn opastuksella pääset jo hyvään alkuun.

Kuvassa: Ulla-nukke on Ninan omakuva. Se kuvaa omaa eheytymistä kokonaiseksi.