Samuli Simula
HARTOLA-SYSMÄ
Illat hämärtyvät ja näkyvyys heikentyy.
Kuntien keskustan valaistus ei tuo päivän valoa takaisin. Nyt on hyvä aika muistuttaa turvallisuudesta. Käyttäkää heijastinta – ja mikä tärkeintä – sytyttäkää se kuuluisa maalaisjärki liikenteessä. Heijastimella varustetun jalankulkijan voi havainnoida täysin pimeässä olosuhteissa lähivaloilla jopa 150 metrin päästä ja pitkillä ajovaloilla 300 metrin päästä.
Nykyään on olemassa todella monenlaisia vaihtoehtoja perinteisen riippuvan heijastimen lisäksi. On heijastavia tarroja, vetoketjun vetimiä, jousi- ja stretch-heijastimia, heijastinliivejä ja vaatteita. Valikoimasta löytyy varmasti meille jokaiselle sopiva vaihtoehto.
Syksy on kaikkein pimeintä aikaa. Märkä, harmaa asfaltti piilottaa tummissa vaatteissa etenevän kulkijan maisemaan kuin maastopuku metsään. Tuohon kun lisätään vielä pieni tihkusade, niin piiloutuminen on taattu.
Oma kokemukseni sattui viikko takaperin, kun lähestyin Sysmäntietä kohti keskustaa Asikkalan suunnasta. Kello oli lähellä puolta yötä, enkä havannoinnut kylän raitilla lainkaan liikettä. Oli sumuista, pientä tihkusadetta ilmassa. Hotelli Uotin kohdalla ajattelin katsoa, onko terassilla kuitenkin väkeä. Juuri kun ajattelin kääntää katseeni sivuun, käänsin sen samantien eteen. Jarrutus – siinä köpötteli onnellisena iäkäs pariskunta käsi kädessä suojatietä eteenpäin. En tajua, mistä tyhjästä he siihen loikkasivat, mutta sen tiedän, että jos vilkaisuni olisi kestänyt 0,5 sekuntia pidempään sivulle niin se olisi voinut olla jo kohtalokas.
En ehtinyt edes säikähtää sillä niin nopea tilanne oli. 40km/h nopeudessa puolessa sekunnissa auto olisi kulkenut juuri sen nyt etäisyydeksi jääneen viiden metrin matkan. Pariskunnalla ei ollut heijastimia tms. ja vaatetus maastoutui maantien sävyihin.
En moiti heitä, mutta käytetään heijastimia ainakin syksyllä, kun on hämärää myös valaistussa keskustassa. Lumi luo talvella valkoisen taustan, joka helpottaa havainnointia.
Suojatiellä jalankulkijalla on kyllä etuoikeus, mutta henkensä uhalla ei kannata eteen hypätä.
Yksi hyvä neuvo, minkä aikoinani kuulin: Kun ylität katua ja havaitset ajoneuvon, joka lähestyy sinua. Jos et näe kuljettajan kasvoja ja silmiä, on hyvin todennäköistä, ettei kuljettajakaan näe sinua.
Kuvassa: Vaeltajan otsalamppu on suosittu mm. pyöräilijöiden keskuudessa.