Liikolan pääsiäisrieha

Samuli Simula
SYSMÄ
 
Perinteikäs pääsiäistapahtuma Liikolassa keräsi osallistujat seurantalolle.
 
Keväisessä auringonvalossa seurantalon kokonaan uusittu ulkoseinän rappaus näyttää upealta. Pihan parkkipaikka on täynnä. Selkeästi on havaittavissa, että myös ns. kesäasukkaat ovat ottaneet tapahtuman omakseen. Vaikka monta kertaa suunnitteilla ollut pääsiäiskokko ei vieläkään pala niin tulta pidetään kuitenkin makkaranpaistopisteessä. Eiköhän silläkin savulla ja kipinällä ilkeimmät noidat lennä nurkista pois. 
 
Talkoissa leivinuunit ovat olleet lämpimänä ja buffetti notkuu suolaisia ja makeita herkkuja aina kotiin vietäväksi asti. Kyläläisille tämä päivä merkitsee yhdessä tekemistä ja tapaamista. 
 
Erä-Erikan islanninhevoset ovat paikalla viihdyttämässä pikkuväkeä. Lapset pääsevät kokeilemaan talutusratsastusta. Se on todella suosittu ja myös perheitä yhdistävä aktiviteetti. Hienoa on seurata talkoolaisten pyyteetöntä osallistumista tapahtumaan. Jokainen paikalle saapuva vieras huomioidaan ja saa lämpimän vastaanoton. Sisällä on muutama kirpputoripöytä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun tapahtumassa kirppistellään. 
 
Ratsastuksen jälkeen lasten onkin aika aloittaa juhlat kunnolla. Sisällä seurojentalossa heitetään eteisessä haalarit nurkkaan. Nyt juostaan hippaa ympäri salia nauraen ja kiljujen. Nämä ovat juuri niitä tärkeitä muistoja ja hetkiä, joita varttuneempana sitten haikeudella muistellaan ja tunnelmoidaan. Joillekin nämä muistot jättävät syvälle alitajuntaan lämpimimmät ja rakkaimmat tuntemukset kavereista, kasvamisesta ja kotiseudusta. Nämä tuoksut ja maut tekevät heistä tulevaisuuden potentiaalisia paluumuuttajia. Onhan todennäköistä, että useat heistä suuntaavat kuitenkin hakemaan koulutusta ja työkokemusta muualta. 
 
Tällä hetkellä seuran puheenjohtajana toimii Kristiina Sippola. Hän avaa hieman seuran ja tapahtuman historiaa.
 

  • Kaikki meidän tämän päivän myynti menee Liipolan nuorisoseuran hyväksi lyhentämättömänä. Olemme remontoineet juuri taloa ja rahaa palaa lisäksi koko ajan myös ylläpitokustannuksiin..
     
    Kristiinan mukaan tapahtumassa on aiempina vuosina ollut tarkoitus polttaa pääsiäiskokkoa. Se ei ole koskaan onnistunut. Esteenä on ollut metsäpalovaroitus ja sitten tuli korona. Kokosta päätettiin viimein luopua. Nyt sää olisi ollut polttamiseen aivan ihanteellinen.

Kuvassa: Erika Väkiparran (kuvassa keskellä) Islanninhevoset olivat lasten suosikkeja.

Sisu palkitsi urheilijoitaan

Ilkka Hörkkö
SYSMÄ

Sysmän Sisu palkitsi aktiivisia urheilijoita ja toimitsijoita viime torstaina jääkiekkokaukalolla. Seuran puolelta palkittiin vuoden 2023 urheilija ja vuoden joukkue, sekä julkistettiin Aarne ja Märta Koskelon säätiön stipendien saajat. Seura palkitsi kaksi aktiivista talkoolaista ja jaostot jakoivat vielä omia lajipalkintojaan.

Vuoden joukkueena palkittiin hyvin menestynyt ammuntajaoston pistoolijoukkue Ari Meinander, Antti Pesonen, Otto Suuronen, Antti Pahalahti ja Pasi Koivunen.

Vuoden urheilijaksi valittiin Anneli Mörä-Leino. Hän voitti mm. Suomen mestaruuden yksinsoudun keskimatkan N60-sarjassa Pirkan Soudussa viime kesänä. Mörä-Leino oli vastaanottamassa tunnustuspalkintoaan. Hän kertoi Tampereella heinäkuussa järjestetyssä kilpailussa vallinneesta sateesta ja kovasta tuulesta. Tämän vuoksi kilpailtava matka lyhennettiin noin puoleen. Soutaja oli otettu Sisun tekemästä valinnasta ja hän kertoi iloisen monisanaisesti harrastuksestaan. Mörä-Leino nauroi, kuinka menestyksestä innostuneena kotiin on nyt hommattu palkintokaappikin.

Muut palkitut: Koskeloiden säätiön stipendit saivat Katri Saavalainen hiihto, Hanna Toivonen hiihto ja Tuuli Salonen yleisurheilu.

Aktiivisina talkoolaisina palkittiin niin Hippo-kisoissa, Avanti Challengessa kuin Tour de Sysmä -tapahtumissa mukana olleet Juha Rantahakala ja Juha-Matti Honkanen.

Jaostot palkitsivat aktiivisia urheilijoita Urheilu-Valosen lahjakorteilla seuraavasti: Timi Nieminen lentopallo, Ninni Rimpioja pesäpallo (lisäksi pesäpallojaosto luovutti liikuntapaikkojen hoitaja Mikko Saloselle kiitosmitalin erinomaisesta kentän hoidosta), Reijo Leino soutu, Pirkko Rantahakala pyöräily (ketjuhuolto), Niklas Jokinen jalkapallo, Kalle Hiltunen jalkapallo, Onni Mannila yleisurheilu, Isla Siniranta yleisurheilu ja Aatu Saarinen yleisurheilu.

Tsempparipalkintoina jaettiin vielä uimalippuja uimahalliin seuraaville: Eetu Toivonen pesäpallo, Mea Nieminen yleisurheilu, Silja Iivonen yleisurheilu, Ella Nurminen hiihto, Elias Uusitalo hiihto, Minttu Saarinen yleisurheilu, Väinö Virman yleisurheilu, Taika Kettu yleisurheilu, Vanamo Sinisalo lasten liikunta ja Artem Telizhenko jääkiekko.

Kuvassa: Vuoden urheilijana palkittu Anneli Mörä-Leino.

Joulupukin keikkamuistoja

Kyösti Piippo
SYSMÄ

Kaikki toki tietävät, että se yksi ja ainoa aito joulupukki asuu Suomessa Korvatunturilla. Monet tahot ovat yrittäneet horjuttaa tätä tietoa väittämällä, että joulupukki asuu jossakin muualla – heidän maaperällään.

Tosiasia on, että joulupukin klooneja ja apulaisia on tuhansittain maailman eri puolilla ihan työteknisten järjestelyjen vuoksi. Jouluaattona hommat eivät muutoin hoidu.

Myös allekirjoittanut on toiminut joulupukin apulaisena 70- ja 80 -luvuilla lukuisia kertoja, aattoillan keikkoja kertyi parhaimmillaan 5 – 8 kappaletta.

Yleensä kaikki asiat sujuivat mallikkaasti tilaajan kanssa sovitulla tavalla, mutta muutama poikkeus mahtuu mukaan.

Jätkän humppa
Eräässä perheessä oli kaksi alle kouluikäistä poikaa. Olin saanut ennakkotiedon, että pojat osaavat laulaa. Näin heti tultuani, että joulupukin tulo jännitti, suorastaan pelotti poikia. Lahjat jaettiin, jutut kerrottiin ja sitten joulupukki pyysi poikia laulamaan. Käsi kädessä kaverukset menivät joulukuusen eteen ja sitten kajahti:”Hei hei, sä jätkän oma kulta, hei hei, sun lempesi on tulta..”. Jännitys sytytti pojat laulamaan sen ajan hittihumppaa. Pukin ja vanhempien pokka piti, yksi säkeistö humppaa kuultiin ja lopulta myös se ”Joulupuu on rakennettu”.

Nahkasaappaat
Eräässä toisessa paikassa perheen 7 -vuotias poika oli tarkkanäköinen. Olin hankkinut alkutalvesta pitkävartiset, kippurakärkiset nahkasaappaat ja ne sopivat loistavasti joulupukin asusteisiin. Aattoillan keikka meni kaikkineen ihan hyvin, joulupukki oli haluttu vieras. Pukki sai ruokakutsun joulupäiväksi perheeseen ja kutsua noudatin. Välittömästi sisälle astuessani kirkas pojan ääni ilmoitti, että joulupukilla oli eilen illalla ihan samanlaiset saappaat! Katseita vaihdettiin vanhempien kanssa, mutta juttua ei jatkettu. Ilmeisesti usko joulupukkiin säilyi edelleen perheen nuorimmalla.
Kyllähän minäkin ihmettelin pikkupoikana, että joulupukilla oli samanlaiset koirannahkarukkaset kuin isällä, mutta ajatus ei johtanut minunkaan kohdallani sen pidemmälle.

Ikävä keikka
Erääseen perheeseen menin sisälle yhtä aikaa poliisipartion kanssa. Isän viinan juonti oli synnyttänyt agressivista käyttäytymistä ja äidin oli pakko soittaa poliisit avuksi. Sillä reissulla ei joulumieli noussut päällimmäiseksi, lahjat jaettiin hiljaisuuden vallitessa. Onneksi näitä tapauksia ei kohdalleni juurikaan sattunut.

Taikuuden tiistai innostaa lapsia

Samuli Simula
SYSMÄ

Taikuri Karille kaksitoista vuotinen ura on opettanut, että elämän taika asuu erityisesti lapsissa. Vapaan spontaani, vaativa ja armottoman rehellinen yleisö.

  • Onko olemassa esiintyjälle palkitsevampaa katsomoa, kuin naurusta kiemurteleva lapsijoukko, Kari pohtii. 

Taikuuden tiistain päiväkodissa mahdollistaa Sysmän kunta ja Lastenkulttuurikeskus Efekti. Sysmän Yhteiskoulun vastaava apulaisjohtaja Mari Salminen:

  • Kuluvalle vuodelle me saimme yhteensä neljä esitystä kouluun ja päiväkotiin Efektin kautta. Mari painottaa taikurin esityksestä.

Karilla pääosassa ei ole pelkkä taikuus, vaan tämä on samalla päiväkotilaisten ystävällisyyden oppitunti.

Efektin kautta Kari on periksi antamatta hakenut keikkoja kuusi vuotta. – Viimein tärppäsi ja pieni kiertue on nyt alussa, taikuri toteaa tyytyväisenä.

  • Lähetän päiväkoteihin jälkeenpäin materiaalia, jonka avulla esityksen oppeja voidaan vielä käydä lasten kanssa jälkikäteen läpi ja muistella mitä se taikuri sanoi. Kiusaamisesta esityksessä ei puhuta sanallakaan, vaikka se on vahvasti mukana käsikirjoituksessa, avaa Kari.

Kari on piilottanut opetukset lorun muodossa taikashow sisään.

  • Opi tuntemaan muut ja leikitään yhdessä leikki uus. Leiki sääntöjen mukaan ja mieltä ei pahoita kukaan. Jos leikkiä tahtoo, niin kaikki mukaan mahtuu. 

Itse esitys on menestys. Tarinoiden monipuolisuus tempaisee mukaan niin lapset, kuin aikuisetkin. Sali räjähtää riemusta, kun Väinö-pupu loikkaa hatusta esiin. Käsinukke herää oikeasti eloon Karin taikasormissa. Väinö on ihanan ilkikurinen hahmo. Pupu popsii salaa aina yhden taikaliinan, kun taikuri Karin huomio kääntyy Väinöstä yleisöön. Lapsille tämä on jo liiankin hauskaa ja he eivätkä malta enää istua paikoillaan. Tottakai Väinö palauttaa taikurin liinat. Eihän Väinö niitä oikeasti syönyt vaikka hetken jo luulin niin käyneen. 

Esityksen lopussa taikuri vielä kyselee lapsilta:

  • Mikä on hyvä valinta. Onko hyvä valita se, että jättää roskia ulos?
  • Ei, huutaa yleisö.
  • Onko hyvä valinta, että kerää roskia?
  • Joo, lapset yhteen ääneen.

Helppoa fiksuille lapsille.

  • Onko hyvä valinta se, että syö paljon hedelmiä ja kasviksia joka päivä vai se, että syö jäätelöä joka päivä?
  • Jäätelöä, jäätelöä!

Lasten riemu täyttää salin. Ihan kaikkeen ei edes taikuri pysty.

Pelicansin tutut JUNNUT

Ilkka Hörkkö
SYSMÄ

Lahden Pelicansissa pelaa tällä hetkellä useita sysmäläisiä 10 vuoden molemmin puolin olevia juniorikiekkoilijoita. Pelicans on ottanut koko Päijät-Hämeen juniorikiekkoilun siipiensä suojaan. U9-joukkueessa pelaavat Vilho Mäkelä ja Toivo Salonen, U11:ssä Onni Mannila ja Eino Salonen ja U12:ssa Eemeli Kantonen, Martti Peltola ja Vertti Uusi-Kytölä.
Harjoituksia on 2-3 kertaa viikossa ja viikonloppuisin pelejä. Harjoitukset pidetään Vääksyn ja Heinolan jäähalleissa. Vanhemmille tämä tietää melkoista kuljetusrumbaa.

Aivan kaikkiin harjoituksiin ei tietenkään päästä ja Sysmän tekojäälläkin pystyy mainiosti treenaamaan. Pelaajien isät Joni Kantonen ja Mikko Salonen ovat mukana yhdessä harjoittelevien U11- ja U12-joukkueiden valmennustiimissä. He kertovat joukkueiden harjoittelevan yhdessä, mutta kumpikin pelaa oman ikäluokkansa pelejä. U9 treenaa Vääksyssä kahdesti viikossa ja U11 & U12 kolmesti viikossa. Heidän treeninsä kiertävät kahden viikon välein Heinolan ja Vääksyn halleissa. Mikko Salosen mukaan U11-joukkueen Einolla on jo 5. vuosi menossa.
Pelejä on riittänyt ja pelimatkat suuntautuvat usein Tampereen seudulle.

-U12-joukkueella taisi olla marraskuussa yksi vapaa viikonloppu ja pelejä on joskus niin lauantaina kuin sunnuntaina. Tampereen suunnan lohkossa pelataan mm. Ilvestä, KooVeeta ja LeKiä vastaan. Muita pelipaikkoja Tampereen suunnalla on ollut ainakin Urjala, Ruovesi, Pirkkala ja Kangasala, kertoo Joni Kantonen.

Pojat pelaavat Pelicans pohjoisen joukkueessa, jossa muut pelaajat tulevat lähinnä Heinolasta ja Vääksystä. Lahdessa Pelicansilla on joukkueet Itä ja Länsi.
Peleissä ikäluokka U9 pelaa puolikkaalla kentällä pitkittäin 4 vastaan 4 peliä. Vanhemmissa ikäluokissa pelataan osittain pienpelejä, mutta U12 pelaa jo 70-prosenttisesti normaalia ison kentän peliä.

-Meillä on neljä vetäjää joukkueissa. Vastuuvalmentaja on Vääksystä. Lisäksi Pelicansin taitovalmentaja ja maalivahtivalmentaja käyvät toisinaan treeneissä. Ohjeet harjoitusten vetämiseen tulevat seurasta sähköpostilla, kertovat harjoituksia omalta osaltaan myös vetävät Kantonen ja Salonen.

He toivovat, että Pelicans toisi esimerkiksi jonkun treenipelin Sysmän tekojäällekin.
-Pelit on sujuneet hyvin. Ei ole U11:ssä juuri hävitty pienpelejä. Viimeksi kaatui Tappara, kehaisee Salonen.

Kuvassa: Pelicans-junnuista Sysmän tekojäällä vasemmalta Onni Mannila, Eino Salonen, Martti Peltola, Toivo Salonen ja Vilho Mäkelä.