Avainsana: lapset

Julkaistu

Musiikin siivin maailmalla – Lahti Big Band Sysmän Teatteritalolla

Jesse Hildén
SYSMÄ

Perjantaina Sysmän teatteritalolla kuultiin musiikin riemujuhlaa, kun Lahti Big Band kuljetti yleisöä maailmalla. Lasten konsertti koko perheelle oli Sysmän kirjakyläyhdistyksen järjestämä tapahtuma, jonne alaikäiset olivat tervetulleita ilmaiseksi. Aikuisiltakaan ei peritty kuin kymppi per turpa, ja siksi heittäytymällä paikan päälle saapuessamme olikin hieman yllättävää, että sali oli vain puolillaan. Kerrankin, kun meille maalaisille olisi tällaista tarjolla, moni vanhempi jättää kulttuurikasvatuksen suorittamatta.

Orkesteri ei tästä kuitenkaan hämääntynyt, vaan toivotti kuuntelijansa sydämellisesti tervetulleeksi kehoittaen yleisöä osallistumaan konserttiin aina tarpeen vaatiessa laulaen tahi tanssien. Konserttiin Big Band oli saanut mukaansa solisteiksi Hannu Lepolan ja Sari Sakkilan, jotka kappaleissa lauloivat Vuohen kohtaamista asioista eri kulttuureissa. Solistit kohtasivat vaativan yleisönsä taitavasti ja saivat lapset sekä aikuiset vangittua monipolvisten kappaleiden pyörteisiin. Orkesteri koostui lukuisista puhaltimista mm, trumpeteista, saksofoneista ja käyrätorvesta. Lisäksi siihen kuului pianon, rumpujen, kitaran ja basson komppiryhmä. Parinkymmenen hengen bändi täytti tehokkaasti sekä teatteritalon lavan, että äänellään korkean salin kaikki kuutiot.

Koko 45 minuuttia kietoutui Vuohen matkoihin ympäri pallon. Matka alkoi Saharasta kameleiden kilpajuoksulla. Sitten siirryttiin Kalaharin autiomaan kautta Afrikan savanneille valokuvaussafarille. Sitten pohdittiin, onko oikein ottaa Eldoradon aarteet itselleen. Tämän jälkeen vietettiin Meksikossa kuolleiden juhlaa. Tässä kappaleessa arvostin sanoja, joissa ei kuolemaa juuri kierrelty vaan siitä puhuttiin lapsille mielestäni sopivan suoraan. Kysymyksiä saattoi joillain lapsilla herätä, mutta niitä vartenhan me kaikkitietävät vanhemmat olemme. Tämän jälkeen lennettiin kepeämpiin tunnelmiin hunajajahtiin Nepaliin ja sieltä lepäämään Ulurulle Australiaan. Seuraavaksi seurasi itselleni konsertin kruunu, kun Stonehengeä ihmettelevässä kappaleessa puhallinsektio loi ajoittain Black Sabbath -henkistä tunnelmaa ja meidän takapenkin poikien päät alkoivat nyökkäämään tempon mukana. Viimeiseksi sambattiin Brasilian Amazonissa ja päättymättömän loppulallatuksen aikana venkoilimme jonossa ympäri salia. Kyllä oli lystiä!

Kuvassa: Hannu Lepola ja Sari Sakkila lauloivat Vuohen matkasta Meksikoon kuolleiden juhlaan.

Julkaistu

Tulevaisuusajattelu, mitä se on?

Emma Toiskallio
SYSMÄ, HARTOLA

Kuvitellaan, että sinulla on viisivuotias lapsi. Katselet hänen temmellystään kotipihalla ja yllättäen oivallat, kuinka kymmenen vuotta on oikeastaan aika lyhyt ajanjakso. Tuolloin samainen piltti viettää jo rippijuhlia ja pihamaalle kokoontuu sekalainen joukko sukulaisia ja ystäviä. Tänään pihasi on kuitenkin vielä rakennustöiden jäljiltä tylsä ja harmaa, ja muistuttaa näyteikkunaa uuden asuinalueen keskellä. Haaveilet varjostavista puista, näkymää rajaavista aidoista ja pehmeästä pihanurmesta. Juhlateltoista ja kauniista puheista.

Päiväuniaikaan kirjaat paperin vasempaan laitaan nykyhetken ja oikeaan juhla-ajankohdan. Ääripäiden väliin tulee laatikot jokaiselle kasvukaudelle. Puut vaativat aikaa eniten, joten ne on istutettava ensimmäisenä. Toisaalta rahaa pihatöihin ensimmäisinä vuosina ei ole vielä paljoa. Kirjaat ylös tarvittavia asioita, kuten maa-aineksia, ja huomioit myös uhkia, jotka saattavat tarvita korjausliikkeitä. Kasvukausilaatikko – laatikolta pääset juhlavuoteen, eli skenaarioosi. Kauniiseen puutarhaan, jossa järjestää tärkeä päivä.

Tässä on kuvaus henkilökohtaisesta tulevaisuusajattelusta, mutta samaa rakennetta voidaan hyödyntää yhteiskunnallisiin ja jopa globaaleihin kysymyksiin. On kuitenkin muistettava, että skenaario on skenaario, eikä se aina pidä paikkaansa. Entä jos lapsi ilmoittaakin, ettei aio osallistua koko rippikouluun? Skenaario on siis ikään kuin luonnos odotettavissa olevasta tapahtumakulusta.

Miksi sitten luoda skenaarioita ja aikajanaa? Toki se voi olla suuntaa antava muistio, jonka myötä oivallat viiden vuoden kuluttua olevan angervojen hankinta-aika. Tulevaisuusajattelun idea piilee edellä kuvatuissa kasvulaatikoissa, joiden tulisi antaa versoa vapaasti. Argumentit, kuten rahan tai pörriäisten puute, eivät saa olla este ideoinnille. Päinvastoin syntyy kysymys: entä jos?

Entä jos koko kortteli sitoutuisi olemaan puutarha-alue kymmenen vuoden kuluttua?

Entä jos meillä olisi puutarhayhdistys?

Entä jos yhdistys saisi tukea sadeveden keräysjärjestelmälle, joka automatisoisi alueen kastelutarpeen?

Alkuperäisen skenaarion pääkysymys voi olla varsin arkipäiväinen. Pohtimalla välivaiheen kasvulaatikoita on kuitenkin mahdollisuus päätyä entistä merkittävämpiin kysymyksiin ja oivalluksiin – jopa sellaisiin, jotka antavat elämälle tyystin uuden suunnan.

Kunhan malttaa antaa ajattelulle vapauden versoa.

Kuvassa: Myös Sysmän lukio on huomioinut tulevaisuustaitojen tärkeyden ja opettaa niitä uudella Päijänne-linjalla.

Julkaistu

Lukulahja ekaluokkalaisille

Riikka Junttila
SYSMÄ

Sysmän Kirjakyläyhdistys ja kirjasto pääsivät ilahduttamaan ekaluokkalaisten ensimmäistä oppituntia vuoden viimeisenä kokonaisena koulupäivänä. Kyseessä oli jo kolmatta kertaa järjestetty tempaus, jossa ekaluokkalaiset saavat joululahjaksi ikioman kirjan. Kyselimme yhdistyksen varapuheenjohtaja Sanni Honkasen kanssa, miten syksy on sujunut ja ovatko kirjaimet alkaneet tuntua jo tutuilta?

-No kyllä on, mehän osataan jo lukeakin, vastasi ekaluokka reippaasti.

Ella Nurminen etupenkistä vahvisti, että opituilla kirjaimilla osataan myös jo kirjoittaa. Lukulahjat menivät siis juuri oikeaan kohteeseen, sillä kirjaston ja kirjakyläyhdistyksen lahjoittaman kirjan on tarkoitus palkita ekaluokkalaisia uutterasta lukemaan oppimisesta ja kannustaa lukuharrastuksen pariin myös kouluajan ulkopuolella.

Tuoreelle opettajalle Nelli Salmiolle tämä luokka oli ensimmäinen, jolle hän on saanut antaa oman lukulahjan eli lukemisen taidon. Salmion mukaan lapset olivat vierailusta ja kirjasta innoissaan. Keväällä olisi tarkoitus alkaa käydä kirjastossa, jotta vielä eritasoisille lukijoille löytyisi juuri omaan osaamistasoon sopivaa ja mieleistä luettavaa.

Lopuksi luokassa sovittiin yhdessä, että kirjalahjapaketti avataan vasta koulun jälkeen, jotta yllätys säilyy heille, jotka aikovat säästää paketin avaamisen jouluaattoon. Tämän jutun lukijoille voimme kuitenkin paljastaa jo, että pakettiin oli tänä vuonna valittu Juhani Känkäsen kirjoittama ja kuvittama lastenkirja Apo Apponen – ekaluokan kellokkaat (Teos 2023). Teos valikoitui lahjakirjaksi hyvän huumorin, houkuttelevien kuvien ja kotimaisuuden takia. Testilukijat pitivät myös kirjan tunnistettavasta arjen kuvauksesta, karkailevasta koirasta ja opettaja Pena Liitu-Harpista, joka kollegoineen on joutunut ottamaan käyttöön opettajille suunnatun Wilma-sovelluksen, jonne rehtorin toimesta alkaa ilmestyä runsaasti merkintöjä.

Sysmän kirjakyläyhdistys ja kirjasto toivottavat Lähilehden lukijoille kirjarikasta joulua ja kaikille ekaluokkalaisille hauskoja lukuhetkiä uuden kirjan parissa.

Kuvassa: Kirjastonjohtaja Junttila ojentaa iloisena opettaja Nelli Salmiolle omaa kirjalahjakappaletta.

Julkaistu

Loppuuko soitto opiston musiikkikoulussa?

Kyösti Piippo
HARTOLA

Itä-Hämeen opiston musiikkikoulun toiminta on ollut vuosien mittaan usein vaikeuksissa talousongelmien takia. Koulun jatko ensi syksynä on taas kertaalleen kuntapäättäjien käsissä, sillä toiminta on riippuvainen Hartolan kunnan avustuksesta. Sysmän kunta lopetti musiikkikoulun tukemisen jo 6 vuotta sitten ja Pertunmaan osuus on kuntafuusiosta johtuen jatkossa kiinni Mäntyharjun kunnasta.

Hartolan kunnanjohtaja Jarkko Seppälä kertoo päättäjillä olevan työn alla merkittävä talouden vakauttamisohjelma, mikä saattaa jollakin tasolla vaikuttaa myös opiston musiikkikoulun määrärahan suuruuteen.

– Asian yksityiskohdat päättää aikanaan kunnan sivistys- ja hyvinvointilautakunta. Uskoisin, että mitään äkillisiä muutoksia ei tapahdu, korkeintaan jotain porrastetusti. Musiikkikoulun jo aloittaneet voisivat esimerkiksi jatkaa koulun loppuun saakka, toteaa Seppälä.

Musiikkikoulun opettaja Natalia Kaasinen on luonnollisesti huolissaan koulun jatkosta. Oppilasmäärä oli kuluneena vuonna 11, joista kaksi valmistui kauden lopuksi. Natalia muistaa, että musiikkikoulun aloittaessa vuonna 1995 Hartolasta kouluun tuli 30 oppilasta ja Sysmästäkin 10.

– Monet silloiset oppilaat ovat löytäneet musiikista ammatin, nimistä voin mainita mm. Mari Kuisman (piano) ja Verna Kylmäsen (piano ja harmonikka).

Hartolalaiset musiikinystävät ovat laatineet vetoomuksen kuntapäättäjille, missä toivotaan koulun jatkavan toimintaansa keskeytyksettä.

– Jos musiikkikoulun toimintaa lähdetään supistamaan tai ajamaan alas, loppuu monelta hartolalaislapselta hyvä harrastus, vetoomukseesa sanotaan.

Vetoomus on ollut allekirjoitettavana kirjastossa ja se luovutetaan tässä kuussa kunnanjohtaja Jarkko Seppälälle, rehtori Tiina Kotila-Paasolle sekä sivistys- ja hyvinvointilautakunnan puheenjohtajalle Jarkko Fågelille.

Musiikkikoulun kevätmatineassa 29.5. kuultiin mainioita esityksiä niin vasta-alkajilta kuin jo pidemmalle ehtineiltä oppilailta. Pianoesityksiä oli 13, kaksi viulistia: sisarukset Salli ja Ella Pelto olivat aloittaneet koulun vasta joulukuussa ja yksi huilisti, Pekka Pyykkö. Soittajista huokui osaamisen lisäksi into ja soittamisen riemu.

Sysmäläinen Hannes Hovio on hyvä esimerkki musiikkikoulun merkityksestä. Hän aloitti koulun 9-vuotiaana Jaak Lutsin oppilaana ja päätti sen soittamalla matineassa upeasti Ch.Sindingin ”Kevään kohinaa”. Rennosti kulki myös Oiva Koivistolta Merikannon moniosainen ”Kesäillan valssi”.

Julkaistu

Tiedätkö mitä on steampunk?

Samuli Simula
HARTOLA

Hartolan yhtenäiskoulun käsitöitä ja kuvataidetta on esillä osoitteessa Keskustie 59 vielä hetken. Se kuuluu ehdottomasti kevään tapahtumiin merkinnällä: pakko nähdä.

  • Nuorten luovuutta on älyttömän tärkeää kehittää. Luovaa kirjoittamista, kuvataidetta ja käsitöitä pitäisi tarjota mahdollisimman paljon puhelimen räpläämisen tilalle. Tällä hetkellä Hartolassa on älyttömän hyvä kuvisopettaja, kaavaili Juha, yksi näyttelyn toteuttajista.

Juha Laattala on kuvataiteen harrastaja ja eläkkeelle jäänyt biologian opettaja. Ripustusta suunniteltaessa oppilaiden töiden korkea laatu yllätti täysin Juhan ja hänen puolisonsa Leenan.

Keskustan liiketilan ikkuna on täydellinen paikka näyttelylle. Teokset ovat kaikkien nähtävillä koko ajan. Ihan hetkessä näyttelyä ei kuitenkaan pystytetty. Sen runsaus haastoi varmasti vapaaehtoiset. Lopputulos tekee kunniaa koko kylälle. Eniten hämmästyttää tekniikoiden runsaus.

  • Pyrin opettamaan jokaiselle ikäryhmälle mahdollisimman paljon eri tekniikoita, että jokainen oppilas pääsisi loistamaan omalla persoonallisella osaamisellaan, näyttelystä kuvisopettaja Marja Rahikainen.

Marjan ajatus, että jokainen oppilas voi kokea onnistumista, toteutuu. Hän on selkeästi innoittanut oppilaat, ja taso on kokonaisuudessaan laadukasta. Onnistuminen on tärkeää myös oppilaiden minäkuvan kehittymiselle. Opettajana Marja  arvostelee jokaisen työn aina erikseen muodostaen näin lopullisen arvosanan lukuvuoden usean arvion kokonaisuudesta. Suuri painoarvo on tehtävän ennakkoon määritellyn tavoitteen saavuttamisella ja aktiivisella työskentelyllä. Töitä on näyttelyssä esillä jokaiselta luokalta. Marja opettaa 4:stä luokasta ylöspäin. Osa kasi- ja ysi-luokan mestariteoksista on päätynyt jo kotiin ja lahjoiksi ennen näyttelyä. 

  • Koulun koko väki lähettää valtavat kiitokset kaikille näyttelyn mahdollistaneille suuresta panostuksesta, kuuluvat Marjan terveiset.

Voin vain kuvitella, kun nykyiset oppilaat jatko-opintojen ja työelämän kokemusten jälkeen kurvaavat tulevaisuudessa takaisin Hartolan keskustaan. Siellä on yksi tärkeä osoite: Keskustie 59. Omien kouluaikojen värikkäät muistot ja hetket parrasvaloissa palaavat mieleen. Kurkistus sen hetken tasoon, ja onko perinne jatkunut. Näillä pienillä tunnemuistoilla syntyy juuri se kotiseuturakkaus, joka saa meidät palaamaan synnyinsijoillemme.

Kuvassa: Steampunk on höyrypunkkia. Se lähestyy höyry- ja kellokoneistojen aikakautta 1800-luvun näkökulmasta 2000-luvun fiktiivisessä alakulttuurissa.