Joululauluista kauneimmat

Helena Mäkinen
HARTOLA

Riihiniemen koululla oli 13.12. tunnelmallinen joululauluilta. Maija Pentikäinen-Laine ei muistanut tarkkaan, kauanko kauneimpia joululauluja on koululla laulettu, mutta perinteestä on kysymys.

  • Meillä on aina ollut sama työnjako: Koitti ry antaa tilat, seurakunta hoitaa säestyksen ja puheenvuoron ja Riihiniemen nuorisoseura vastaa tarjoilusta ja koristelusta. Punanuttukin saattaa tulla jossain vaiheessa käymään, ellei eksy matkalla.

Kanttorina toimi Jaak Luts, ja ensimmäisen laulun avulla heitettiin arkihuolet nurkkaan, sitten rakennettiin joulupuu. Taivas sylissäni -laulun avulla testattiin, alkaako itkettää. Tiukkaa teki, mutta selvisimme siitä kuitenkin. Seuraavaksi tehtiin joulu sydämeen ja päästiin tunnelmoimaan Jouluyö, juhlayö.
Pastori Katri Ylönen kertoi tulleensa Hartolaan vuonna 1999.

  • Täällä on laulettu kauneimpia joululauluja monta kertaa ja tänne on aina kodikasta tulla. Olin aamulla Nuoramoisten koululla pitämässä aamunavausta. Käynnistä jäi tosi hyvä mieli, lapset olivat innokkaasti mukana ja kysyivät heti aluksi, jäänkö koko päiväksi koululle. Kaikki halusivat kertoa nimensä ja kyselivät tärkeitä kysymyksiä.
  • Tänään on Lucian päivä, Lucia tuo meille valoa, lämpöä, rakkautta ja rauhaa. Uskon, että tämä yhdessä laulaminen virittää meidät joulun rauhaan tässä levottomassa maailmassa. Voimme miettiä, mikä joulussa on kaikkein tärkeintä ja miksi me joulua vietämme. Ehkä se joulupukin odottaminenkin kuuluu meidän lapsenmielisten joulunodotukseen. Meillä kirkon työntekijöillä joulun aika on kiireistä, siksi on tärkeää pysähtyä miettimään, mikä omassa joulussamme on tärkeintä.
    Katri luki piispa Mari Parkkisen lähettämän joulukirjeen, jossa meitä kaikkia kehotetaan valon ja rauhan lähettiläiksi.
  • Kun tänä jouluna sytytät kynttilän, lähetä samalla rukous Pyhän maan sekä kaikkien maailman lasten puolesta. Kauneimpia joululauluja lauletaan nyt 51. kerran eli tämä Suomen Lähetysseuran tapahtuma on jo keski-iässä. Katri päätti rukoukseen, joka oli piispa Mari Leppäsen käsialaa.
    Vielä ehdittiin laulaa useita lauluja ennenkuin oveen koputettiin. Joulupukki kävi ilahduttamassa meitä kaikkia. Seuraavaksi laulettiin Porvarin Seijalle nimipäiväonnittelut. Viimeisenä oli Maa on niin kaunis.
    Kauniiksi lopuksi nautittiin maukasta joulupuuroa hyvässä seurassa.

Kuvassa: Olet toisten kaltainen, lapsi lupauksien. Tuotko, lapseni, nyt toivon maailmaan?
Olet aarre sydänten, miten sinut suojelen? Helmassani kantaa itse taivastako saan?

Järjestöjen Joulumyyjäiset

Helena Mäkinen
HARTOLA

Järjestöjen joulumyyjäiset keräsivät kolmantena adventtina jälleen runsaasti väkeä Hartolan seurakuntatalolle. Alkuhartauden jälkeen alkoi kova pulina ja tohina, arpoja ostettiin ja tarkistettiin. Sitten kakut, leivät, mehut, sinapit, karjalanpiirakat, sämpylät, piparit ja monet muut jouluherkut löysivät ostajansa. Lämpimiä sukkia oli tarjolla isoihin ja pieniin jalkoihin. Kahvituksesta ja muista järjestelyistä vastasivat Maa- ja kotitalousnaiset.

Hieman ihmetytti, että järjestöjä oli paikalla vain kolme. Korona-aikako muutti tilanteen?
Myyjäisvieraat kuitenkin viihtyivät ja tekivät löytöjä.

Kuvassa: Maa- ja kotitalousnaisten värikkäitä tuotteita.

Eläkeliiton pöydiltä löytyi mm. ruisleipiä, kakkuja ja sukkia. Toisella pöydällä oli edellisenä iltana leivottuja karjalanpiirakoita, jotka ostettiin huippunopeasti.

SilmukkaKoukussa –arpajajaisissa oli mm. hienoja käsitöitä. Piparimökit olivat erityisen houkuttelevia.

Kahvin kanssa oli tarjolla suolaista ja makeaa.

Joulupukin keikkamuistoja

Kyösti Piippo
SYSMÄ

Kaikki toki tietävät, että se yksi ja ainoa aito joulupukki asuu Suomessa Korvatunturilla. Monet tahot ovat yrittäneet horjuttaa tätä tietoa väittämällä, että joulupukki asuu jossakin muualla – heidän maaperällään.

Tosiasia on, että joulupukin klooneja ja apulaisia on tuhansittain maailman eri puolilla ihan työteknisten järjestelyjen vuoksi. Jouluaattona hommat eivät muutoin hoidu.

Myös allekirjoittanut on toiminut joulupukin apulaisena 70- ja 80 -luvuilla lukuisia kertoja, aattoillan keikkoja kertyi parhaimmillaan 5 – 8 kappaletta.

Yleensä kaikki asiat sujuivat mallikkaasti tilaajan kanssa sovitulla tavalla, mutta muutama poikkeus mahtuu mukaan.

Jätkän humppa
Eräässä perheessä oli kaksi alle kouluikäistä poikaa. Olin saanut ennakkotiedon, että pojat osaavat laulaa. Näin heti tultuani, että joulupukin tulo jännitti, suorastaan pelotti poikia. Lahjat jaettiin, jutut kerrottiin ja sitten joulupukki pyysi poikia laulamaan. Käsi kädessä kaverukset menivät joulukuusen eteen ja sitten kajahti:”Hei hei, sä jätkän oma kulta, hei hei, sun lempesi on tulta..”. Jännitys sytytti pojat laulamaan sen ajan hittihumppaa. Pukin ja vanhempien pokka piti, yksi säkeistö humppaa kuultiin ja lopulta myös se ”Joulupuu on rakennettu”.

Nahkasaappaat
Eräässä toisessa paikassa perheen 7 -vuotias poika oli tarkkanäköinen. Olin hankkinut alkutalvesta pitkävartiset, kippurakärkiset nahkasaappaat ja ne sopivat loistavasti joulupukin asusteisiin. Aattoillan keikka meni kaikkineen ihan hyvin, joulupukki oli haluttu vieras. Pukki sai ruokakutsun joulupäiväksi perheeseen ja kutsua noudatin. Välittömästi sisälle astuessani kirkas pojan ääni ilmoitti, että joulupukilla oli eilen illalla ihan samanlaiset saappaat! Katseita vaihdettiin vanhempien kanssa, mutta juttua ei jatkettu. Ilmeisesti usko joulupukkiin säilyi edelleen perheen nuorimmalla.
Kyllähän minäkin ihmettelin pikkupoikana, että joulupukilla oli samanlaiset koirannahkarukkaset kuin isällä, mutta ajatus ei johtanut minunkaan kohdallani sen pidemmälle.

Ikävä keikka
Erääseen perheeseen menin sisälle yhtä aikaa poliisipartion kanssa. Isän viinan juonti oli synnyttänyt agressivista käyttäytymistä ja äidin oli pakko soittaa poliisit avuksi. Sillä reissulla ei joulumieli noussut päällimmäiseksi, lahjat jaettiin hiljaisuuden vallitessa. Onneksi näitä tapauksia ei kohdalleni juurikaan sattunut.

Joulupolku Sysmässä

Sysmän Joulupolku-tapahtuma teki kävijäennätyksensä. Joulukuun alussa järjestetyssä tapahtumassa vieraili 900 ihmistä. Edellisvuoteen verrattuna kävijöiden määrä nousi kahdella sadalla.

Tapahtuman suosio yllätti järjestäjän positiivisesti.

-En osannut etukäteen ajatella, että porukkaa kävisi noin paljon, kertoo nuoriso- ja liikuntapäällikkö Tuija Pessa.

Joulupolun menestyksestä kertoo jo se, että osa kävijöistä tulee paikalle naapurikunnista asti – kuten hartolalainen Sanna Valjakka lastensa Iitu ja Oona Ylösen kanssa. Valjakka osallistui Joulupolkuun ensimmäistä kertaa siskonsa Katja Valjakan innostamana. Seurueeseen kuului myös heidän tätinsä Ritva Reponen.

Pikkuinen Oona Ylönen oli yksi tapahtuman nuorimpia osallistujia: hänellä oli ikää vasta 1,5 kuukautta.

-Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta Oonalle tällaisessa yleisötapahtumassa, jos lentokenttää ei lasketa. Kuljetin Iituakin mukana joka paikassa pienestä pitäen, hartolalainen Sanna Valjakka kertoo.

Ympärillä valui ihmisiä tasaisena virtana, menomuoto vaihteli aina heijastinliiveihin pukeutuneista sauvakävelijöistä pyörätuolilla liikkuviin.

Joulupolulle Valjakka oli tullut uteliaisuudesta. Viime vuonna hän oli järjestämässä Hartolan Joulupolkua paikallisten Marttojen riveissä.

-Hartolassa tapahtuma on paljon pienempi kuin täällä Sysmässä, Valjakka kertoo.

Entä mitä tapahtumasta jäi päällimmäisenä mieleen?

Naiset pohtivat hetken. Metsän suojissa oli niin monta hienoa luukkua.

-Ehkä Lucia ja joululaulut. Ja tietysti tämä riisipuuro! AO-O

Valokuvaaja Sami Lehtonen kuvasi Joulupolku-tapahtuman kävijöitä pitkin iltaa. Kuvia voi käydä katsomassa Sysmän kirjastossa, jossa ne pyörivät diaesityksen tavoin televisioruudulla.

Jouluvaellus Hartolassa

Hartolalaisten järjestöjen ja yritysten järjestämään jouluvaellukseen osallistui yli kaksisataa henkeä. Kiikin arvelujen mukaan, yhden nautitun makkaran jälkeen, arvio oli: – melkein viisisataa vaeltajaa!

Vaellus lähti Itä-Hämeen opiston pihalta ja kulki lyhtyjen valaisemaa reittiä Tainionvirran rantoja mukaillen Koskenniskan grillikatokselle ja päättyi Linna-Hotellin pihamaalle.

Opiston pihalla vaeltajat osallistuivat yhteislauluihin. Eva Varis kiitti kaikkia, jotka ovat mahdollistaneet tämänvuotisen tapahtuman. MLL jakoi tonttuhatut pienimmille osallistujille.

Menoreitin varrella Ekonkosken laavulla soivat haitarit. Vaeltajat saivat osallistua Osuuskauppa Hämeenmaan kinkkuarvontaan menomatkalla ja tullessa oli vuorossa herkkukori. Järvi-Hämeen Op osallistui tapahtumaan jakamalla heijastimia ja Hartolan Apteekki antoi mukaan runon ja nuoremmat vaeltajat saivat oman muiston vaelluksesta.

Itä-Hämeen Taitajat järjesti polun varrella arpajaiset, joihin palkintoja olivat lahjoittaneet monet paikalliset yritykset. Vaeltajat koristelivat seurakunnan kuusen.

Koskenniskalla kipinämikkona toimi Hartolan Ladun Tenho Paalanen seuranaan Hartolan Palokunnan naisten makkaranpaistajat. Ja makkarat tekivät kauppansa itse nuotiolla käristäen tai valmiiksi kuumennettuina: 200:sta varatusta makkarasta ei montaa jäänyt ostamatta. Paikalle oli saapunut myös joulupukki namuineen joulukiireiltään.

Linna-Hotellin pihalla Hartolan viidekuoro vei matkaajat jouluisiin tunnelmiin yhteislaulutuokiolla ja kuoron esityksillä.  Linnan glögi ja Vuohelan piparit olivat tarjolla kaikille vaellukseen osallistuneille.

Päätepisteellä oli Itä-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistyksen visailu: mihin lauluun varpunen, pääskynen, kettu ja kerttu liittyy. Lopuksi sai vielä linnuille jyväpussin kotiinviemisiksi hyvän mielen ja onnistuneen vaelluksen kiitokseksi.

Hartolan Martat ja martta Päivi Halmekoski olivat tänä vuonna koordinoimassa vaelluksen onnistumista. Ja hienosti järjestelyt toimivat.

– Kiitos kaikille, totesi Päivi Halmekoski illan päätteeksi. VJ