Kohtalo kuljetti yhteen

Kyösti Piippo
SYSMÄ

Ympäristössämme tapahtuu monenlaisia asioita ja onneksi monissa niissä on onnellinen loppu. Niin tässäkin tarinassa.
Sysmäläinen Eila Kantonen asuu nykyisin kirkonkylällä, mutta elämäntyönsä hän teki maatalon emäntänä maitotilalla. Suopellossa syntynyt Eila jäi leskeksi vuonna 2019.

Vuonna 1985 Eila pääsi kolme viikkoa kestävälle Kelan kuntoutusjaksolle Janakkalan Kiipulaan ja samalla jaksolla oli kuntoaan hoitamassa liki kolmekymmentä osanottajaa eri puolilta Suomea. Porukka ehti hitsautua kolmen viikon aikana kiinteäksi ryhmäksi ja varsinkin kymmenen heistä muodosti eräänlaisen ydinryhmän, joka on pitänyt yhteyttä toisiinsa säännöllisesti vuositasolla näihin päiviin saakka.

– Tästä ystävyysryhmästä meitä on vielä elossa kolme henkilöä, kertoo Eila Kantonen.

Savon puolesta Tuusniemeltä oli kuntoutuksessa samaan aikaan Oiva Keinänen. Hän oli Eilan tavoin mukana ydinryhmän toiminnoissa. Oiva (81 v) on eläkkeellä oleva maitotilan isäntä ja jäänyt leskeksi kaksi kertaa elämässään, vuosina 1988 ja 2022.

Eila ja Oiva olivat Kiipulan aikoihin molemmat tahollaan naimisissa eikä henkilökohtaisella tasolla tapahtunut mitään erikoista. Ehkä jotkut viipyilevät katseet molemmat tunnustavat.

– Kutsuin ryhmän jäsenet puolisoineen 50-vuotisjuhliini Sysmään v. 1997 ja varsin monet tulivatkin, myös Oiva vaimoineen, kertoo Eila.

Leskeksi jäätyään Oiva soitti apeissa tunnelmissa vaimonsa äkillisen kuoleman jälkeen Eilalle tämän syntymäpäivänä ja pitkän puhelun jälkeen Oiva lupasi tulla käymään Sysmässä.

– Kyselin vain parasta reittiä Savosta Sysmään ja lupasin viipyä muutaman päivän. Treffit tehtiin Sysmän Nesteelle.

Tapaamisessa Eila arkaili hiukan, mutta Oiva nappasi Eilan syliinsä. Muutaman päivän reissusta tuli pikkasen pidempi.

Eila ja Oiva ovat nyttemmin kihlautuneet ja kertovat elävänsä erittäin onnellista aikakautta. He ovat yhdessä likipitäen koko ajan, eri mittaisia jaksoja vuorottellen Sysmässä ja Tuusniemellä. Kaksin eletään peruselämää – käydään marjassa ja sienessä, Oiva harrastaa metsästystä ja kalastusta ja metsä on myös Eilalle tärkeä elementti. Lisäksi hän käy laulamassa karaokea eläkeliiton ryhmässä.

– Elän onnellista aikaa, täyttä elämää tässä ja nyt. Olen uskaltanut tehdä rohkean ratkaisun ja kehoitan muitakin tekemään samoin elämän käännekohdissa, yllyttää Eila.

Rauha ja harmonia vallitsee Leppäkorventiellä Sysmässä, kaksi ihmistä on löytänyt toisensa onnellisissa merkeissä. Yhdessä tehty ratkaisu on antanut kahden ikä-ihmisen elämään uuden sisällön.

Kuvassa: Eilan ja Oivan mielestä onni kuuluu myös ikäihmisille.

Sysmän kansalliset seniorit

Lokakuinen aurinko kimmelsi Päijänteellä, kun Sysmän kansalliset seniorit ry vietti 40-vuotisjuhlaansa Suopellon Pinxinmäellä viime torstaina. Juhlalounaan, Lea ja Jaak Lutsin tulkitseman syksyisen musiikin ja puheiden lisäksi aktiivisille toimijoille jaettiin tapahtumassa Senioriliiton myöntämiä ansiomerkkejä.

Kansallisen senioriliiton pj. Tapani Mörttinen korosti onnittelupuheessaan järjestäytyneen toiminnan tärkeyttä ikäihmisten edunvalvonnassa. Paikallisesti eläkeläisten ääni kuuluu vanhusneuvoston, maakunnallisesti piirin ja valtakunnallisesti senioriliiton kautta. Senioriliitto ja viisi muuta eläkeläisjärjestöä muodostavat yhdessä valtakunnallisen Eetun, jonka painoarvon takaa yli 300.000 jäsentä koko maan kattavassa eläkeläisjärjestöjen verkostossa. Eetu mm. seuraa ja kommentoi eduskunnan lainvalmistelua.

Eetun suorittamaa tutkimusta tulkiten Tapani Mörttinen kertoi eläkeläisten olevan aktiiviväestöä tyytyväisempiä elämäänsä ja arveli yhdeksi syyksi ikäihmisten laajan perspektiivin:

– Me olemme nähneet sota-ajan ja sen jälkeisen niukkuuden, hevoskyydin vaihtumisen autoihin ja huussien tilalle tulleet vesivessat. Meitä seitsenkymppisiä hiukan huvittaa, kun nykyisissä leikkauksissa kuitenkin on kyse siitä, ettei saada jotain uutta hyvää lisää, hymähti Mörttinen.

Senioreiden Hämeen piirin pj. Kalevi Antikainen painotti yhdistysten merkitystä yhteenkuuluvuuden ja virkistyksen lähteenä. Hän totesi Sysmän senioreiden neljänkymmenen vuoden järjestötoiminnan merkitsevän lukuisia pyyteettömiä työtunteja. Antikainen kiinnitti piirin myöntämät ansiomerkit yhdessä  yhdistyksen sihteerin Eeva Hirvikosken kanssa aktiivisten toimijoiden rintapieliin.

Hopeinen ansiomerkki: Bror Ahlgren, Rauha Jutila ja Olavi Rantanen. Pronssinen ansiomerkki: Kyllikki Ahlgren, Irma Holappa, Kaija Kurimo, Reino Rantakokko, Helvi Rantanen ja Vuokko Virolainen. RP