Sami Tapanainen on 48-vuotias historia-aiheista kirjoittava freelancetoimittaja Lempäälästä. Hän on tehnyt kuluvan vuoden aikana useita kymmeniä kuolemanrangaistuksen historiaa käsitteleviä artikkeleita.
Lähilehdellä on nyt ainutlaatuinen tilaisuus julkaista Sami Tapanaisen Sysmään ja Hartolaan liittyvä kirjoitussarja Lähilehdessä. Ensimmäinen osa julkaistaan 17.8. Lähilehdessä.
Kuolemanrangaistus oli pitkään osa suomalaista oikeusjärjestelmää. Nyt alkavassa juttusarjassa kerrotaan, kuinka tämä synkkä aihe koskettaa Hartolaa ja Sysmää. Rikoshistoriaa käsittelevistä tietokirjoista löytyy paljon mielenkiintoisia mainintoja ja kertomuksia molemmista kunnista.
Luvassa on tietoa ja tarinoita 1600-1800-lukujen vakavista rikoksista, kuolemantuomioista ja pyöveleistä. Kirjoitukset sisältävät taustoitusta ja valtakunnallisia tilastoja, mutta kaikkein tärkeintä ovat paikalliset esimerkkitapaukset.
Suomessa arvioidaan toteutuneen kaikkiaan 2500-3000 kuolemanrangaistusta vuosina 1625-1825. Tämä käy ilmi Mikko Moilasen kirjasta Kohtalona mestauslava (2021). Moilasen tietolähteenä oli valtava määrä asiakirja-aineistoa. Tietoa on kerätty mm. lääninhallinnon ja oikeuslaitoksen dokumenteista, kirkonkirjoista sekä vanhoista sanomalehdistä ja kartoista, perimätietoa unohtamatta.
Näiden kahden vuosisadan aikana Hartolassa toteutui ainakin seitsemän ja Sysmässä vähintään neljä kuolemanrangaistusta. Teloituksia on voinut olla pitäjissä enemmänkin, mutta nämä tapaukset löytyvät varmuudella asiakirjalähteistä.
Kuolemantuomioita langetettiin alun perin selvästi enemmän, mutta vain osa niistä pantiin lopulta täytäntöön. Monet tuomioista muutettiin hovioikeudessa lievemmiksi ruumiillisiksi rangaistuksiksi ja sakoiksi.
Hartolan ja Sysmän teloitettujen lukumäärät eivät ole poikkeuksellisen suuria tai pieniä ympäryskuntiin verrattuna. Suomen ylivoimaisesti suurin lukema on Turulla, jossa pyöveleillä tiedetään olleen ainakin 126 projektia edellä mainittuna ajanjaksona.
Kuolemanrangaistuksen kärsineistä suomalaisista 57 % oli miehiä ja 43 % naisia. Yleisimmät perusteet tuomioille olivat aikuisuhrin vaatinut henkirikos (lähes 40 %) ja lapsenmurha (30 %). Jälkimmäinen tarkoitti lähes aina tapauksia, joissa äiti tappoi vastasyntyneen lapsensa. Tästä löytyy valitettavasti useita paikallisia esimerkkejä, joista kerrotaan juttusarjan seuraavissa osissa.
Omaisuusrikosten ja erilaisten seksuaalirikosten osuudet olivat selvästi pienemmät. Auktoriteettirikokset tarkoittivat jumalanpilkkaa, omien vanhempien ahdistelua tai kuninkaan ja muun esivallan halventamista. Varomattomasta kielenkäytöstä joutui pahimmillaan mestauslavalle. Eräs menetti päänsä tokaistuaan: ”On se tuo taivaan isä joutava mies.”
Suomessa arvioidaan teloitetun lähemmäs sata henkilöä noitana. Sysmä oli Hämeen kärkipitäjiä noituudesta syytettyjen lukumäärän perusteella. Noidaksi todettujen ruumiit hävitettiin aina polttamalla. Suomessa ketään ei tiettävästi poltettu elävältä, vaan ruumis vietiin roviolle vasta mestauksen jälkeen.
Juttusarjan toisessa osassa esitellään Hartolan ja Sysmän vanhat teloituspaikat.