Hartolan puutarhuri

Helena Mäkinen
HARTOLA

Hartolan keskustassa viilettää punainen auto, jonka lavalla on iso vesitankki. Punatukkainen nainen pysäköi välillä kukkaistutusten luo ja hoitaa kukkia kuin omiaan. Onpa hienoja istutuksia! Kukahan tämä puutarhuri on?

Kerro vähän itsestäsi, oletko asunut kauan Hartolassa, et taida olla täältä kotoisin?
–Olen Nadezda Viinikainen. Kotoisin olen Viipurista ja olen asunut 17 vuotta täällä Hartolassa. Työssä olen ollut melkein koko ajan. Mies löysi minut Viipurista ja toi tänne.

Mitä ajattelet Hartolasta?
–Aika mukava paikka! Minua kyllä pelotti, kun olin tulossa tänne. En ollut koskaan aikaisemmin asunut pienellä paikkakunnalla. Olin aina ollut kaupunkilaistyttö ja asunut kerrostalossa. Minulla ei ollut esimerkiksi koskaan ollut kasvimaata eikä puutarhaa. Minä olen ihan suomalainen puutarhuri, täällä oppinut!

Oletko opiskellut puutarha-alaa?
–Olen oppisopimuskoulutuksella opiskellut. Minulla oli hyvät opettajat, Peltosen Anneli ja Esko, jotka olivat minua ennen tässä työssä. He ottivat minut vastaan ja opettivat kaiken. Nyt minulla on kotonakin puutarha. Me rakensimme talon ja sen pihasuunnitelma oli minun lopputehtäväni. Tuli ihan hyvä arvosana eli 4 (korkein 5).

Hartolassa on pidetty sinun puutarhanhoidostasi. Onko sinulla paljon hoidettavia kasveja?
–Puut, pensaat, perennat, kesäkukat – hoidan kaikki julkiset kunnan alueet. Kotisalon ympäristössä on paljon kukkia. Hoidan terveyskeskuksen, kunnanviraston ja kirjaston kukkapenkit, perennat, pensaat ja puut.

Onko sateinen kesä tuottanut ongelmia?
–Kyllä, istutuksia täytyy hoitaa enemmän. Kukat kärsivät, huonot kukat pitää nyppiä pois. Hyvin ne kasvavat, mutta lannoitus pitää tehdä eri tavalla sateisena kesänä. Keskellä kesää pitää laittaa kanan kakkaa, mutta sitä ei lisätä kasteluveteen, koska vettä tulee taivaalta.

Ehditkö harrastaa jotain?
–Kyllä minulla on paljon harrastuksia: jooga, bodyjumppa tai vesijumppa 2-3 kertaa viikossa, joka päivä on jotain liikuntaa. Ja meillä on kaksi koiraa, niitä vien pitkille lenkeille. Minä olen puoli vuotta töissä ja toisen puolen vuodesta harrastan ja kohotan kuntoa. Kun olen töissä, pitää olla hyvässä kunnossa.

Oletko mukana Suomi-Venäjä-Seuran toiminnassa?
–Kyllä, siellä lauletaan, matkustetaan, keskustellaan. On mukava tutustua uusiin ihmisiin. Siellä moni haluaa puhua venäjää, mutta minä taas haluaisin oppia paremmin suomea!

Ovatko puutarhurit mielestäsi onnellisia?
–Kyllä. Opiskelin ensin v. 2003 Jämsänkoskella Jämsän ammattiopistossa puutarha-alaa. Siellä sanottiin, että jos haluat olla onnellinen, ryhdy puutarhuriksi! Kielitaitoni oli silloin aika huono ja varsinkin kirjoittaminen oli vaikeaa, opiskelin siellä kukkien ja nurmikon hoitoa sekä pensaiden ja puiden leikkaamista ja hoitoa.

Mitä tärkeätä unohdin kysyä?
–Että viihdynkö Suomessa! Minä viihdyn oikein hyvin. Minulla on kaikki, mitä nainen tarvitsee ollakseen onnellinen: hyvä mies, pikku omakotitalo, kaksi koiraa ja hyvä työ! Muuta en tarvitse. Tykkään olla täällä. Vanhempani ovat jo kuolleet, joten en käy enää niin usein Viipurissa. Tyttäreni perhe muutti Pietariin, heitä en ole vielä ehtinyt käydä siellä katsomassa.