Hoituuko hautojenhoito?

Mika Sankari
HARTOLA

Lähilehden lukija tiedusteli, miksi muualle haudattujen muistomerkki oli viime talvena usein huonolla hoidolla mm. puutteellisen aurauksen takia. Tällöin monien oli hänen mukaansa hankalaa päästä käymään haudalla. Muutakin sanomista oli.

Tainionvirran seurakunnan talouspäällikkö Tarja Uustalon valaisi asiaa lisää.

-Hautausmaan pääkäytävät pidetään auki talvisin. Kiinteistönhoitotyöt ovat Hartolassa yhden henkilön vastuulla eli suntion vapaapäivät ovat voineet vaikuttaa asiaan. Niitä on arkisinkin. Muulloin hautaa hoitavat lähinnä vapaaehtoiset. Lisäksi viime talvi oli melkoisen runsasluminen ja kaikki aurattu meni uudelleen umpeen hetkessä. Kiinnitämme kuitenkin huomiota asiaan ja vien viestiä eteenpäin, Uustalo vakuuttaa.

Seurakunta hoitaa haudalle istutukset eli kesäkukat kesällä ja kanervat syksyllä sekä pyrkii pitämään haudan siistinä. Muuten hautojenhoidosta vastaavat omaiset.

-Joskus muualle haudattujen muistomerkille kertyy kaikenlaisia lasipurkkeja, lyhtyjä ja metalliruukkuja. Mitä tehdä niille – uskaltaako niitä heittää ainakaan heti pois, hän pohtii.

Perinteisiin haravointitalkoisiin osallistui maanantaina 24. lokakuuta jälleen kymmenittäin talkooväkeä. Viileän ja sateettoman syyssään vallitessa oli mukavaa viimeistellä hautausmaata siistiin talviasuun ja nauttia sen perään Järvisen Hannun tarjoiluista.

Kuvassa: Kuva otettu viime viikolla maanantaina 17.10.2022.

Kuva otettu maanantaina 24.10.2022.

Kun lehti radion omisti

Kyösti Piippo
SYSMÄ

Kun Lähilehti aloitti toimintansa 30 vuotta sitten, se peri edeltäjältään paikallisradion. Päijänneradio lähetti ohjelmaa taajuudella 94.9 MHz.

Radiolla ei saavutettu taloudellista menestystä, sinne suunnatut mainosmarkat olivat poissa lehden ilmoitustuotoista. Mutta ohjelmaa tehtiin ja hauskaa oli. Aivan radiotoiminnan alkuaikoina Päijänneradiossa oli töissä jopa muutama päätoiminen työntekijä, mutta 1992 ohjelmaa lähetettiin eetteriin innokkaan talkooväen toimin.

Allekirjoittanut pyöritti perjantai-iltaisin Lintan toivekonserttia, jutteli mukavia tutuiksi tulleiden soittajien kanssa ja soitti onnittelujen mukana etukäteen tulleita toivekappaleita. Monet varmaan muistavat ”Paavon listan”. Hän lähetti onnitteluja ja terveisiä kaikille tuntemilleen henkilöille joka perjantai. Varma soittaja oli muuan Helmi (nimi muutettu), jonka jutut hipoivat monta kertaa siveellisyyden rajoja ja pari kertaa jouduin katkaisemaan puhelun väkivaltaisesti. Muutamat salaperäiset terveiset aiheuttivat jopa kolmiodraamoja. Lintan toivekonserttia kuunneltiin paljon. Monet vapaa-ajan asukkaat kertoivat, että viikonloppu oli lähellä kun Piipon ääni alkoi kuulua matkalla Sysmään Vääksyn maisemissa.

Studiossa vuorollaan hääräsivät Pauli Nurminen (maa-ja metsätalous), Kari Piitulainen (kunta-asiat), Tuire Äikäs (tietokilpailut), Antti Tapanila ja Pasi Lind (musiikkiohjelmat), Ilkka Serra (yleisaiheet) ja Tapani Häkkinen (yleisaiheet). Lisäksi Päijänneradio lähetti säännöllisesti hengellistä ohjelmaa.

Muuan Olli Haikka vieraili parina kesänä studiossa lauantaisin ohjelmallaan ”Ilmankossua sua pännii”, Nyt herran nimi välähtelee telkkarissa mm. sarjojen ”Ivalo” ja ”Helsinki -syndrooma” lopputeksteissä tuottajan ominaisuudessa.

Studiossa sattui kaikenlaista. Ikivanhat tarinat unohtuneista mikrofonien sulkemisista muuttuivat todeksi. Juttelimme kerran mainostauolla Piitulaisen Karin kanssa niitä näitä, kun joku juoksi hädissään kertomaan, että kaikki menee eetteriin. No varsin siistejä juttuja me kerrottiin Markus-setään verrattuna, joka ilmoitti lähetyksensä lopuksi lähtevänsä pas…lle.

Lintan toivekonsertti oli oman radion viimeinen lähetys vuonna 1995, minkä jälkeen Häkkisen Tapani pyöritti vielä parina kesänä kesäradiota. Pari vuotta ennen lopullista radiohiljaisuutta releoimme Radio 99:n lähetyksiä omalla taajuudella.

Kuvassa: Radio 99:n legendaarinen ääni Joni Heinonen pistäytyi vierailulle studioon.

Peltimies ei pelkää katolla oloa

Kyösti Piippo
SYSMÄ

Peltiseppä joutuu nuohoojan ohella työskentelemään paljon katolla, vaarallisia töitä molemmat. Peltialan ammattilainen sysmäläinen Markku Sinisalo sanoo pudonneensa vain kerran katolta ja sekin lento päättyi pehmeästi risukasaan.

– Pieni ravistelu ja uudelleen katolle!

Markku Sinisalo kouluttautui peltisepäksi ammattikoulussa Peräseinäjoella v. 2005 ja ja sai heti ammattiaan vastaavan työpaikan Seinäjoelta. Rakennushommiakin siunaantui välillä, kunnes veljeltä tuli vinkki työpaikasta Hartolaan. Peltisepän hommia löytyi Peltisepänliike Seppo Koskiselta ja työvuosia siellä kertyi kymmenkunta.

Oman yrityksen perustaminen alkoi kiinnostaa Markkua ja hän aloitti yrittäjänä v. 2015.

– Koskisen Seppo työllisti minua jatkossakin ja lisäksi pystyin katselemaan töitä myös muualta.

Savupiippujen pellitykset, katot ja ikkunalistat, siinä ovat ne peltisepän tärkeimmät työkohteet. Pelti on säilyttänyt kestävyytensä ansiosta hyvin asemansa materiaalina em. töissä ja sen vahvuus on yleensä 0,5 – 0,6 mm. Saumaus vaatiin kovia käsivoimia ja vahvempi pelti eritoten.

Salon Peltikate toimittaa peltiä Koskiselle ja sieltä Markku ostaa omiin töihinsä tarvittavan peltimateriaalin. Tosin monasti asiakas on itse hankkinut pellit valmiiksi työkohteeseen.

Uudisrakentamista ei seudulla paljoa ole, mutta vanhat katot vuotaa ja piiput kaipaavat pellitystä. Markku tähdentää, että vuodot ja muut remontit olisi syytä tilata ajoissa ennen kesän vesisateita.

Talvi on luonnollisesti hiljaista aikaa peltisepälle ja Markku Sinisalo pistääkin yrityksen jäähylle pakkaskuukausien ajaksi.

– Teen erilaisia rakennushommia verokortilla.

Peltisepän ammatin niksit oppii parhaiten käytännössä, työ tekijäänsä neuvoo.

– Isä antoi pienelle pojalle puukon ja kirveen käteen ja siitä alkaen niiden käyttö on tullut tutuksi. Sormeen saattoi tosin tulla haava, mutta siitä se oppi kasvoi.