Kuukausi: syyskuu 2022

Julkaistu

Sysmäläislukiolaisia Italian matkalla

Ilkka Hörkkö
SYSMÄ

Muutama sysmäläislukiolainen ja kaksi opettajaa sekä huoltaja vierailivat Italiassa 13.-19.9. Vierailu liittyi Guidonian koululla järjestettyyn Mamma Roma -elokuvafestivaaliin. Guidoni sijaitsee suur-Rooman alueella.

Yhteys Italiaan syntynyi Yhteiskoulun rehtori Simo Sinervon henkilökohtaisten kontaktien kautta. Ne ovat peruja hänen edellisestä työpaikastaan Ruovedeltä.
-Guidoniassa on rehtori, joka on ollut elokuvahistorian professori. Hän päätti perustaa kouluun elokuvafestivaalit. Meillä sattui olemaan rehtori Ciccottin kanssa yhteinen tuttu ja niinpä sain soiton häneltä noin viisi vuotta sitten. Mukana on kumppaneita useista Euroopan maista, nyt siellä oli meidän lisäksi ainakin liettualaisia, saksalaisia, ranskalaisia ja romanialaisia vieraita, Sinervo kertoo.

-Päivisin tutustuimme Rooman alueen nähtävyyksiin ja iltaisin katsoimme elokuvia. Meillä oli mukana sysmäläislähtöisen Teemu Nikin leffa Sokea mies, joka ei halunnut nähdä Titanicia. Liettualaisten kanssa matka saattoi myös poikia uutta yhteistä projektia.

-Olennainen juttu tässä oli, että nuoret pääsivät asumaan italialaisperheisiin ja kohtaamaan muita opiskelijoita. Mahdollisuus voi olla ainutlaatuinen nähdä italialaista elämää ja kulttuuria ruohonjuuritasolta, kehuu Sinervo.

Amanda Luts ja Minttu Vainikka olivat opiskelijoista mukana Italiassa. He kuulivat mahdollisesta Italian matkasta viime keväänä, mutta asiat varmistuivat vasta elokuussa koulun alkaessa. Matkaan oli otettava oma lyhytelokuva, jonka valmisti Amanda. Jokainen sysmäläisistä asui eri perheessä, jossa oli myös oma nuori. Amandan ja Mintun host-perheet olivat varsin erilaisia. Molemmat vaikuttivat tyytyväisiltä kokemukseensa.

-Olihan se alussa kulttuurishokki, mutta hienoa oli päästä näkemään. Talo oli tosi iso ja siellä asui iso suku samassa. Talon yläkerrassa oli tavallaan omia asuntoja. Päivät kulkivat niin, että aamulla kun herättiin, lähdettiin mopoautolla koululle, sieltä nähtävyyksille, sitten kotiin syömään ja illalla elokuvia katsomaan. Ystävystyin perheen kanssa ja olen menossa ensi kesänä uudelleen, kertoo Minttu Vainikka.

Amanda Lutsin host-perhe oli pieni. Siihen kuului vain yksinhuoltajaäiti ja 14-vuotias poika.

-Ja parasta oli tietenkin Rooman lämmin sää, tuumivat Amanda ja Minttu lopuksi.

Kuvassa: Sysmäläislukiolaiset Roomassa, vasemmalta Lumi Renvall, Amanda Luts, Minttu Vainikka ja Olga Peltola. Kuva Lea Luts.

Julkaistu

Pyörät pyörivät Hauvalan torpalla

Kyösti Piippo
SYSMÄ

Viikonloppuna pyörivät Nikkaroisissa Hauvalan torpalla monet pyörät, kun torpan viihtyisässä pihapiirissä esiteltiin monia entisajan töitä näytöstyyliin. Työnäytösten ohessa yleisöllä oli mahdollisuus herkutella nokipannukahvilla ja kotitekoisilla herkuilla. Hauvalan tilaisuuden järjestäjänä toimi Vanha Savotta, mikä toimii varsinaisesti Pälkäneellä. Vanhan Savotan emäntä Sari Kekki omistaa Hauvalan tilan Nikkaroisissa ja vierailuista tänne on tullut vuosittainen tapahtuma. Koko perhe (hartsuherra Jouko Vilkman ja perheen tyttäret Inka-Milla ja Jenna-Janika) osallistuvat Vanhan Savotan toimintaan.

Työnäytösten lisäksi Vanhan Savotan Kämppäkaupalta voi ostaa perinneasuja kuten saapashousuja, flanellipaitoja, kumiteräsaappaita ja jatsareita ja näitä tuotteita oli myynnissä myös Nikkaroisten tapahtumassa. Vaatteiden lisäksi myynnissä oli kuivaheinää, polttopuuta, närelenkkejä, erikoispuiden havuja ja linnunpönttöjä. Lisäksi eri puolilla pihaa oli nähtävillä torppa-aikakauden esineistöä ja olihan siellä näytillä myös Jaakko Kantolan vanhoja autoja.

Mutta mitäs pyöriä siellä sitten pyöri? Yleisöllä oli mahdollisuus päästä seuraamaan ainutkertaista työnäytöstä, kun paikkakunnan omat mestarit Jocke Stjernvall sekä Jaakko ja Esa Kantola esittelivät kärrynpyörän raudoitusta. Onnistunut lopputulos vaatii ammattitaito niin kyläsepältä kuin myös puusepältä, osien on sovittava millilleen toisiinsa. Yksinkertaistettuna: puuseppä tekee puusta pyörän, kyläseppä kuumentaa kärrynpyörän raudan tulella ja silloinhan rauta hieman laajenee. Raudan lyömisen paikalleen pyörän päälle tulee onnistua kertalyönnistä – ja onnistuihan se mestareilta. Kun rauta jäähtyy, se tiukkenee pyörän päälle ja varmuuden vuosi se vielä kiinnitetään pyörään pulteilla. Pyörä on valmis pyörimään!

Pihassa nähtiin myös rukin pyörä pyörimässä. Marjatta Väisänen näytti, miten villasta syntyy eri työvaiheiden jälkeen lankaa, jota syntyi lampaan villan lisäksi myös koiran karvoista.

Kuvassa: Mestarit Jocke Stjernvall (vas.), Jaakko ja Esa Kantola ovat aloittamassa kärrynpyörän raudoitusta. Edessä valmis kärrynpyörä ja taustalla nuotiossa kuumennettava rauta.

Marjatta Väisänen kehräsi rukilla lampaanvillaa ja koirankarvoja.
Julkaistu

Ympäristöviikon patikka

Helena Mäkinen
HARTOLA

Lepsalantien tuntumaan kerääntyi viime sunnuntaina kaksijalkaisia patikoijia lähes parikymmentä ja maskottina toimi nelijalkainen Musti. Riihiniemen Nuorisoseuran Maija Pentikäinen-Laine johti porukan noin viiden kilometrin lenkille.

– Lähdemme kävelemään ja pysähdymme aina välillä. Olen koonnut tietoa paikallisesta historiasta, asuinpaikoista ja muusta. Minulla on karttakin mukana, ettei eksytä. Ensin heitetään lenkki ja sitten palaamme takaisin näille kulmille.

Lepsalantieltä käännyttiin Heilumäentielle ja mukana ollut patikoija totesi heti, että Heinolasta löytyy samanniminen tie. Oltiin Koskipään kartanon entisillä mailla. Senaatti oli ostanut osan kartanon maista v. 1902 myydäkseen ne silloisille torppareille. Maija oli löytänyt näiden torppareiden ja heidän jälkeensä tulleiden nimet nykyisiin tilan omistajiin saakka.

– Olen jututtanut ihmisiä, tutkinut kirkonkirjoja, vanhaa maatilakirjaa ja vuonna 2006 ilmestynyttä ”juorukirjaa”, jossa on tietoa tiloista, kertoi Maija tietolähteistään.

Sade siivitti välillä menoa mutta se ei näyttänyt haittaavan säänmukaisesti varustautuneita patikoijia.

Maija kertoi Hartolan kiharaisista kylien rajoista, kun pysähdyimme suuren rajapyykkikiven luona.

– Täällä ollaan välillä Kalholla, välillä Kuivajärvellä ja sitten taas Hartolan kylässä…

Lähestyttiin Heilumäkeä, joka oli saanut nimensä kyläkeinusta. Keinu oli sijainnut kalliolla ja sillä olivat hurjapäisimmät keinuneet akselin ympäri. Kyläkeinujen mukaan on Suomessa moni paikka saanut nimekseen Keinumäki. Nyt oltiin Heilumäellä.
Matkan varrella näkyi jopa muutama herkkutatti ja punikkitatteja. Nopeimmat saattavat siis vielä ehtiä sienimetsään ennen pakkasia. Hirvikärpäset eivät kovin pahasti käyneet kulkijoiden kimppuun.

Metsäteiden varrella ennen asuneista oli Maijalla myös tietoa. Palattiin Lepsalantielle, jota pitkin kuljettiin Ala-Koitin tilalla sijaitsevan 10 metrin korkuisen tornin ja sen viereen rakennetun hienon laavun suojiin nauttimaan makkaroista, kahvista ja yhdessäolosta. Tornista avautui upea maisema vielä vehreään luontoon.

Perinteiseen tapaan oli vuorossa vielä arpajaiset kaikkien patikkaan osallistuneiden kesken.

Kuvassa: Maailma parani taas jonkin verran.

Julkaistu

Keilailusyksy käyntiin vauhdikkaasti

Mika Sankari
HARTOLA

Keilaajien syksy pääsi vauhtiin Hartolan keilahallissa syyskuun alussa. Siitä todisti viime viikollakin autoja täynnä ollut pysäköintialue liiketalo Valtikan edustalla ja iloinen puheensorina. Keskittyneet keilailusuoritukset kaikuivat keilahallissa. Keilailupäivien paluuta oli selvästi odotettu, ja vuoroille on saapunut keilaajia naapurikuntia myöten.

-Suurin muutos entiseen verrattuna on keskiviikon iltavuoron vaihtuminen torstaiseksi iltapäivävuoroksi. Silloin yleinen vuoro alkaa kello 15.00. Maanantaisin keilahallille saavutaan entiseen tapaan klo 17. Muut asiat, kuten ratamaksun tuntihinta 20 euroa, ovat ennallaan. Tänään (torstaina 15.9.) hallillemme saapui ilahduttavan paljon keilaajia Joutsasta ja Sysmästä, Hartolan Heiton sihteeri Anneli Tuominen kertoi.

Keilahallin laitteistoa viimeistellään vielä tämän viikon aikana, kun osien saavuttua viimeinkin näyttötaulu uusitaan. Se ei vaikuta kuitenkin keilaamiseen mitenkään, ja kaikki vaikuttaa toimivan.

Kisaamaankin Hartolan keilahallilla pääsee syksyn aikana.
Keilailuseura Hartolan Heitto ry:n oma syyskisa on käynnissä 27. lokakuuta asti. Pelimaksu on 4 euroa, jolla saa keilata kolme sarjaa. Tasoitukset ovat käytössä. Kilpailusarjat keilataan harjoitustuntien yhteydessä, jolloin lopputuloksiin lasketaan kolme parasta kolmen sarjan tulosta. 1. marraskuuta eurooppalaisella pelitavalla käytävään loppukilpailuun selviävät kuusi parasta. Tasoitukset ovat voimassa alkukilpailun mukaisina. Kilpailun johtajana toimii Hartolan Heiton puheenjohtaja Tuomo Tuukkanen.

Mahdollisista muutoksista aikataulujen suhteen, yksityisten vuorojen varaamisesta, ja muista keilailuun liittyvistä uutisista kerrotaan Hartolan Heiton sivuilla Facebookissa.

Keilailuharrastajat ovat löytäneet tiensä hyvin Hartolan hallille.
Julkaistu

Ahvenanmaalla – melkein kuin ulkomailla

Ilkka Hörkkö
SYSMÄ

Ahvenanmaa on monille oudoksi jäänyt pala Suomea. Tai sitten ”vierailu” on jäänyt 15 minuutin pysähdykseen Maarianhaminan satamassa ruotsinlaivan kannella. Korona-aika, varsinkin viime kesä, herätti luontokohteiden ohella kiinnostuksen myös Ahvenanmaata kohtaan. Useat välttelivät vielä ulkomaille matkustamista. Visit Åland -sivuston mukaan heinäkuussa 2021 suomalaisia matkailijoita yöpyi Ahvenanmaalla lähes 50 000, kun heinäkuussa 2019 lukema oli 23 500.

Tänä kesänä tilanne on normalisoitunut, kun suomalaiset ovat jälleen suunnanneet tuttuihin Euroopan ja Välimeren lomakohteisiin. Ahvenanmaan majoituksiin oli tarjolla muutakin kuin eioota, joten elokuun puolivälissä oli sopiva tilaisuus käydä autoillen katsastamassa saarta.

Ahvenanmaan noin vuorokauden visiitillä ehti hyvin nähdä Maarianhaminan idyllistä pikkukaupunkia. Lisäksi teimme autolla kierroksen saaren pohjoisosiin Getan kuntaan.

Ahvenanmaan päätiet on numeroitu numeroin 1-4 ja suuntasimme pääsaaren keskiosien Godbyn taajaman kautta tietä numero neljä pohjoiseen.

Matkalla pistäydyimme Kastelholman linnassa. Linna on yllättävän iso ja restauroitu hyvään kuntoon. Siihen voi tutustua vapaasti tai opastetulla kierroksella.

Talot pihoineen ovat hyvin hoidettuja, ja tammea, saarnia yms. kasvavat metsät antavat vaikutelman Virosta tai Etelä-Ruotsista. Suomen omenantuotannosta valtaosa tulee Ahvenanmaalta ja tien neljä varrella on suuria omenaviljelyksiä. Ahvenanmaalla omenaa viljellään noin 300 hehtaarilla.

Geta-vuori on Ahvenanmaan tunnetuimpia näköalapaikkoja. Pohjoinen Ahvenanmaa ei ole suinkaan laakeaa vaan kallioista maastoa ja useampi vuori kohoaa yli 100 metriä merenpinnan yläpuolelle. Vuorella on pieni näkötorni ja maisemat merelliseen ympäristöön ovat huikeat. Yksi Suomen hienoimpia näkymiä!

Maarianhaminassa kaupunkialue on helposti käveltävissä, etäisyydet ovat lyhyet. Kannattaa ehdottomasti käydä Merikorttelissa. Kohuttu Venäjän konsulaatti rauta-aitojen takana vaikutti autiolta.

Suomea ei saarella paljon kuule. Majoituspaikoissa asiakasta palveltiin heti hyvällä suomen kielellä. Muissa liikkeissä henkilökunta ryhtyi yleensä puhumaan englantia havaittuaan asiakkaiden suomenkielisyyden. Mantereelta tulijoiden ruotsin taitamiseen ei kai luoteta.

Kuvassa: Kastelholman linna on hyvin säilynyt keskiaikainen linna.

Geta-vuoren kallioilta on huikeat näköalat koko Ahvenanmaalle.