Sysmän Vapaa-ajan Asukkaat ry kokoontui livenä

Ilkka Hörkkö
SYSMÄ

Sysmään perustettiin toukokuussa 2021 oma yhdistys vapaa-ajan asukkaille. Yhdistyksen tarkoituksena on sen verkkosivujen mukaan mm. valvoa jäsentensä oikeudellisia, taloudellisia ym. etuja, parantaa vapaa-ajan asumisen viihtyvyyttä, vaikuttaa elinympäristön laatuun ja edistää ja kehittää luonnon-, ympäristön ja kulttuuriarvojen suojelua.

Viime lauantaina yhdistys kokoontui toista kertaa livenä. Muuten se on pitänyt teams-kokouksia ja -palavereita. Yhdistyksen puheenjohtajana toimii Timo Seppänen. Hän kertoi yhdistyksen saaneen alkunsa, kun sen perustamista ehdotettiin hänelle. Hartolassa vastaava yhdistys on toiminut toistakymmentä vuotta. Kokoontumisen aluksi Seppänen kiitteli aktiivista hallitusta.

Lauantaina kokoonnuttiin Lintan Kammarilla. Kokoontuminen oli vapaamuotoinen ja tarkoitus oli vain tutustua sekä kuulostella ja keskustella asioista, jotka esille tulevat.

Ja esille tulikin monenlaista. Koolla oltiin lähes kaksi tuntia ja keskustelu oli vilkasta. Osallistujien esittelykierros toi esille myönteisenä asiana koetun yhteishengen ja naapuriavun. Useammalla suulla puhuttiin Sysmä-hengestä. Huoliakin nousi esille.

Ensimmäisenä huolenaiheena nousi esille jäteasiat. Kunnanvaltuutettuna toimiva Timo Seppänen informoi osallistujia tilanteesta. Hän mainitsi, että Salpakierrosta irtautuminen on ollut hankalaa ja aikaa vievää. Toiminta siirtyy nyt kunnan omaksi toiminnaksi. Seppänen kertoi, että aluekeräyspisteet tulevat vähenemään nykyisestä 13:sta. Osallistujat kaipailivat kunnalta enemmän tiedotusta asioiden etenemisestä. Seppänen korosti, että kunnan nettisivuilta tietoa löytyy jo nyt jonkin verran.

Järvien tila herätti myös keskustelua. Kaisloittuneiden rantojen niitto (esim. Sulkaanlahti) ja kaislojen hävitys nousi keskusteluun. Rapalan vapaa-ajan asukas Erkki Virolainen kehotti aktiivisuuteen osakaskuntia kohtaan, koska yksityinen henkilö ei voi anoa kunnostusavustuksia.
Muita esille tulleita asioita olivat tietoliikenneyhteydet. Niiden toimivuuden tärkeyttä korostettiin etätyöskentelyn vuoksi. Myös lähes olematon joukkoliikenne mainittiin.

Kehittämisideana tuli esille luontopolku keskustan alueelle mallina Hartolan Ekonpolku. Aukioloajoista puhuttaessa toivottiin erikoisliikkeiden pidempää aukioloaikaa viikonloppuisin.

Kuvassa: Vapaa-ajan asukkaiden yhdistyksen hallituksen jäsenet Timo Seppänen, Paula Virolainen ja Jaana Leppäkorpi.

Riihiräppi

Hartolan Riihiniemen koulun perustamisesta tuli v. 2012 pyöreät 100 vuotta. Sen kunniaksi juhlissa esitettiin seuraava räppi, jossa on tiivistettynä koulun 100-vuotisen historian vaiheita. Juhla oli 26.8.2012.

On kunta köyhä siksi jää jos lapset täällä korves haluut oppiin lähettää –

näin tuumasivat porukat – ”Parasta vaan pytinki on itse pystyttää,

hirret kerätä ja kirvestä käytellä!” Jos silleen saatas kuntakin jollain tapaa mukaan, kun kunnanisät huomaa, ettei oppi kaada ojaan.

Miittinki pystyyn ja päätös oli selvä: koulu tänne tarvitaan ja vielä nopeaan! Eikun hommiin, hihat heilumaan ja tuumat toteutumaan! Paljon, tosi paljon tarvittiin työtä, aherrusta, yhteistä ponnistusta, verta, hikeä, että hirret oli kerätty, lovettu ja liitetty – koulu valmiina tarjoomaan opetusta! Muuta kalustusta ei ollu alussa kuin se, mitä hankittiin tuloilla halkohuutokaupasta: opelle pöytä ja joku pulpetti, mutta tämä tuskin tahtia haittasi: oppi hienosti meni perille, siitä iso kiitos opettajille ihan ensimmäisille, kun uskalsivat tulla tänne puskan keskelle!

No – lapsista ei tsaarin aikaan ekaks tullu pulaa – sillon säännösteltiin ruokaa, muttei naperoita, niitä syntyi tiuhaan tahtiin joka tupaan: pulpettia kohti riitti monta mukulaa.

Aika kultaa muistot, mutta tämä on totta: äidit, isät, opet, koko kyläkunta, aina haluaa vain lasten parasta!

Opettajia oli monenlaisia, oli ankaraa ja rohkaisijaa joukossa.

Joskus meininki melko militaarista, kun porukkaa oli tupa tiukkana…

Kutoi aika monenkirjavaa historiaa. Ekat oppilaat tutustui tsaari Nikolai kakkoseen, jonka kuva antoi arvokkuutta luokkahuoneeseen. Koulun eka vuonna Atlantilla vajos Titanikki, oppihaaveita ei uutinen sekään saanut rikki. Maantiedon tunnilla lapset oppivat, että suuriruhtinaskunnan joet ja vuoret ovat lukemattomat.

Tsaarinmaassa meno melko puritaanista, sitä nykyhemmon vaikeeta on tajuta. Oli opettajat eritoten tarkkailussa, mutta hyvin lienee hoitaneet he hommansa. Uskomattomat määrät toivat mukanaan infoo, innostusta, harrastusta monipuolista. Opet omin käsin lapsille näyttivät, miten hienot käsityöt syntyvät. Oli piirtämistä, lauluja ja runoja; muksut oppivat muutakin kuin peruspuuroa.

Pikku ongelmia oli perheissä: ei joka naperolle riitä kenkiä!

Mutta siihenkin pulmaan löytyi apua, keksi Pöyryn Jaakko lahjoittaa kenkärahua; – taas joka muksu kouluun pääsi vipeltään, sai välkkärillä kuivin jaloin temmeltää.

Täytyy sanoo, että energiaa oli muksuilla, kun koulumatkaakin oli kilsakaupalla! Taisi talven pimeinä aamuina lähtö kotoa olla ennen ylösnousua? Siihen aikaan ei nivelongelmia tunnettu, oli liiat läskit ihan tuntematon juttu!

Eväspuoli taisi olla melko vakio: kotoo maitopulloo, leivänkyrsää, päälle ylähuulta, sillä piti koulupäivä pärjätä. Sitten olot koheni: koulu muonaa tarjosi! – aika sikahieno meininki! Muuripadan alle puuta ja tulta perään, kohta tuoksu jo nälkäisiä kokoon kerää. Herkkupata pian kuumana jo porisi, aina jotain löytyi ruuaksi. Kotoa tuotiin pottuja ja metsä antoi puolukoita. Vaikka sattumia oli niukasti, niillä eväillä kouluhommat ei kun koheni. Puuroo, vellii, juures-, hernekeittoo menyyllä – ja tietty, sitä kotoo tuotuu evästä.

On tämä koulu ollut meille paikka tärkeä, on täältä saatu elämän eväitä – ja ehkä myös päähän vähän järkeä?

Aika kultaa muistot, mutta tämä on totta: äidit, isät, opet, koko kyläkunta, aina haluaa vain lasten parasta!

Isät veljet verellään… (lauletaan oikealla nuotilla asennossa! + pieni kunnioittava tauko)

Sota tosi karsee aika oli Suomessa, isät siellä jossakin maata puolustamassa – lapset, äidit, isovanhemmatkin teki kaikkensa, että ryssä ei Suomee sais haltuunsa. Liian moni poika, veli, isä palas arkussa, sankarhaudassa on heillä leposijansa – ja nimi koulun kunniataulussa. Riittailepa joskus ihan rauhassa, minkä ikäsinä vietiin heidät hautaansa: miehet kuolemaan joutui tosi nuorina, mutta eipä ollut heillä vaihtoehtoa.

Mutta elämä jatkui ja kouluhommat myös. Yli sata naperoo, joukossa monta evakkoo, tarvi opetusta, elämän evästä, sitä normaalia turvallista meininkiä. Aika homma oli ainoalla opella, hoitaa opetus ja kaikki oma huushollinsa. Ruokahuoltokin oli silloin katkolla, ei tarvinnu dieettejä suunnitella… Sotavuosina opetettiin ainetta, jota vielä nytkin kannattais kokeilla: talkootyö oli silloin arvossaan ja kyllä sitä vieläkin tarvittais!

Sodan jälkeen pikku hiljaa olot koheni: saatiin luokkatilaa lisää, jopa kanttiini. Opettajille voitiin kehaista, että asuntokin on tarjolla! Vielä sähköpiuhat kun saatiin ja verhot ikkunaan, oli valoisaa ja autuasta meininki. Pitkämatkalaisillakin luisti hyvin suksi ja kunto oli pilvissä, alkoi opettajilla pystit ja pokaalit kangastella mielissä!

Sitten kuuskytluvun rajuin homma olikin urheilu: koulun jälkeen treenit pystyyn ja kunto taivaisiin, Riihiniemen Raju kylään perustettiin. Se porukat sai tosi hyvin liikkumaan ja ennätykset alko pian kaatumaan. Sohvaperunoita oli sillon pikku vähemmistö, ei huilailemaan ehtiny ku joku ylhäisö. Porukasta löytyi melko kovia luita; kisaa käytiin, hiihdettiin ja juostiin kumoon muita. Pokaaleita käytiin kauempaakin pokkaamassa. Kiiri huhu, että valmennus on kovaa luokkaa. Palkintoja pullisteli koulun vitriini.

Moneen jatko-oppiin, ammattiin täältä lähdettiin, kouluvuosien opit monet mieleen kätkettiin. On niissä pohtimista joskus vieläkin, eikä valmista tule, sen jo ehkä tiedätkin! Hartolaan ja Suomen maahan saatiin monta yritystä, liikettä ja bisnestä, perheille tienattiin einestä.

Ja aattelepas tätä: joku koulusta jo löysi sydänystävän, jonka kanssa halus taivaltaa läpi elämän!

Kirjava porukka on koolla tänäänkin, yksi juttu yhdistää meitä kuitenkin: on tämä koulu ollut meille paikka tärkeä, on täältä saatu elämän eväitä – ja ehkä myös päähän vähän järkeä? Aika kultaa muistot, mutta tämä on totta: äidit, isät, opet, koko kyläkunta, aina haluaa vain lasten parasta!

Viime vuosina on koulun hommat muuttuneet: on kuntoiltu, venytelty, vanuteltu, judoiltu, nauruhermoja koeteltu. Ikähaitari näissä jumppahommissa on ollu vauvan, vaarin välimaastossa. Käsitöitä yhä tehdään ahkerasti, ikebana-asetelmat syntyy ihanasti! Viikonloppuina on huovutettu villoja, lasitaidetta luotu ja muuta mukavaa. Lapsilla on omat kerhot, joissa ollaan ihan hoona, tehdään pöperöö ja linnunpönttöö, askarrellaan, ulkoillaan. On moni ilta menny ihan pipariksi! Mutta tiedätkö, miksi!

JOUJOU!

Maailmanloppu on jo varmaan lähellä, kun pyytkin on jo kooltansa niin kovin pieniä – ja kyläkoulun ovet piti sulkea kun oppilaista alkoikin tulla pula – vai köyhä kuntako siihen oli syynä vai kateus vai joku myy jäynä – kyläkoulussa kun oli kaikki hauskuus? Ihme juttu kuitenkin tapahtui: Virtasen Jorma jätti testamentin, se oli puheenaihe numero yksi, kun koulu jo viimesiään veteli. Jälkisäädös oli melkoisen muhkea, tämän koulun oppilaat saa siitä kauan tukea. Mutta siitäkään ei koulun pitoon ollut apua, kun koulusta vain täytyi luopua – ikävä juttu, mutta kylälle saatiin sentään oma talo, josta toivottavasti ei ihan heti sammu valo.

Kirjava porukka on koolla tänäänkin, yksi juttu yhdistää meitä kuitenkin: on tämä koulu ollut meille paikka tärkeä, on täältä saatu elämän eväitä – ja ehkä myös päähän vähän järkeä? Tai sitten oppivelvollisuus vain suoritettiin, on siinäkin jokunen hyvä pointti. Funtsi: jos et osais pykäliä lukea, nimees kirjottaa, etkä hyvin laskea, vois kuka tahansa sua silmään sahata! Perustaidot, tiedot kun on sulla hallussa, oot oman elämäsi paras ohjaaja – ja käsikirjotusta voit funtsii rauhassa.

Aika kultaa muistot, mutta tämä on totta: äidit, isät, opet, koko kyläkunta, aina haluaa vain lasten parasta!

JOUJOOUUU!

Mölkkyhuumaa Vintturin kisoissa

Kyösti Piippo
SYSMÄ

Mölkky -heittopeli on kehitetty Päijät-Hämeessä ja pelin nimi on pieni protesti englanninkielen villitykselle. Peli muistuttaa ikivanhaa perinnepeliä kyykkää ja sen välineitä ovat heittokalikka (mölkky) ja keilat. Keilat ovat numeroituja ja niiden kaataminen 50 pisteen saavuttamiseksi on pelin selkeä filosofia.

Vintturin mölkkykisaa on pelattu säännöllisesti 10 vuotta, vain viime kesä jäi koronan vuoksi väliin.

– Tämä on Vintturin 10-vuotiskisa ja joukkueita tuli paikalle ennätysmäärä, peräti 19, kertoi kisan järjestelyistä vastannut Jouko Halonen.

Paikalle tuli paikkakuntalaisia, mökkiläisiä ja pelaajia myös kauempaa, mm. Luhangasta, Lahdesta ja Järvenpäästä.

Halosen mukaan mölkky elää ja voi hyvin näinä aikoina. Pelikentän voi pystyttää miltei joka pihaan ja välineiden hankinta ei paljoa maksa. Pelin säännöt ovat selkeät ja kaikki oppivat tuntemaan mölkyn hetkessä.

Vintturin kisan palkinnot ja muut pikkukulut voitiin peittää osallistujamaksuilla, arvokas kiertopalkinto on tietysti tärkeämpi – ja voiton tuoma kunnia. Tämänvuotinen runsas joukkueiden määrä vaati kilpailulta alkusarjan ja välierät ennen finaalia.

Vesa Kantonen ja Jussi Lehtosalo kertoivat alku-sarjojen jälkeisellä tauolla tapahtuman olevan Vintturille yksi kesän kohokohta.

– Leikkimielisen, mutta tosissaan heitettävän kisan lisäksi tavataan tutut ja vaihdetaan kuulumiset.

Paikalle saapui Lahdesta Kari Järvinen. Häntä voidaan pitää melkeinpä mölkyn ammattilaisena.

– Ensimmäiset MM -kisat heitin vuonna 2008 ja sen jälkeen kaikki vastaavat. Tämä vuosi jäi väliin, ne kun sattuivat olemaan juuri samana viikonloppuna Vintturin kanssa.

Kari on kisannut läpi vuosittain SM-kisat sekä heittää Lahdessa kortteliliigaa. Joka viikolle riittää mölkky -lähtöjä.

– Yhteishenki, pelin yllätyksellisyys ja edullisuus vetävät lajin pariin.

Team Hutin pelaajat Tuula Mäkinen, Jari Turunen ja Tarja Ahlgren lepäilivät alkusarjan jälkeen. Teamin jäsenet olivat tyytyväisiä, sillä jatkopaikka välieriin oli varmistettu. Joukkue osallistui ensimmäistä kertaa Vintturin turnajaisiin.

– Kesäisin muutan kerran olen heitellyt. Tämä on tosi mukava tapahtuma ja soveltuu hyvin kesäiseen ohjelmaan, totesi Tuula Mäkinen.

Joukkue menestyi ensikertalaiseksi loppujen lopuksi hyvin, tuloksena kilpailun 5. sija 19 joukkueen joukossa.

Lopputulokset:
1) Tumpelot: Mervi ja Jari Salin, 2) Jakari, 3) Oka, 4) Kujakatit, 5) Team Huti, 6) Exät, 7) No Body, 8) MC Musta Lehmä, 9) Kippis, 10) PePa.

Kuvassa: Team Huti tuumaustauolla. Vasemmalta Tuula Mäkinen, Jari Turunen ja Tarja Ahlgren.

Osuuspankin konttorin sulkeminen ei saa ymmärrystä

Ilkka Hörkkö
HARTOLA

Järvi-Hämeen Osuuspankki on sulkemassa Hartolan konttorinsa lokakuun lopussa. Tämän jälkeen Osuuspankille jää Itä-Hämeeseen konttori vain Sysmään. Tieto sulkemisesta ei hartolalaisia asiakkaita miellytä. Digipalveluiden käyttö ei vaan kaikilta onnistu.
Lähilehti kävi viime viikon tiistaina tiedustelemassa pankin asiakkaiden tunnelmia. Mukana oli niin vakioasiakkaita kuin pankkia harvemmin käyttäviä. Useimmat eivät halunneet paljastaa tarkemmin henkilöllisyyttään.

Make Lahdesta:
-Onhan tämä vanhoille ihmisille ihan katastrofi. Heille, jotka eivät nettiä käytä, vaan käyttävät kassapalveluja. Itse käytän kyllä nettipankkiakin, mutta täällä on ”mökkitili” yhdessä siskon kanssa, eikä ole verkkopankkitunnuksia. Tämän pitäisi olla nimensä mukaan osuuspankki, mutta Helsingin herrat päättää asioista kysymättä maakunnista.

Kesähartolalainen Erkki:
-Vaikka vanha olenkin, käytän nettipankkia. Nyt kävin tässä vain automaatilla. Mutta periaatteessa vastustan tätä suuntausta.

Hartolalainen mies:
-Eihän tämä käy näin. Olen jo soittanut Lahteenkin asiasta. Sanoin, että henkilökunta on täällä hyvä ja samoin Sysmässä, mutta johtajat tekee huonoja päätöksiä. Ei ole nettipankkia, käyn aina pankin tiskillä. Kai se on jatkossa käytävä Sysmässä.

Hartolalainen nainen:
-Onhan se surkeaa, kun kiinni menee. Mutta aukioloaika on ollut tähän astikin mitä on. Käytän kyllä itse nettipankkiakin.

Hartolalainen mies:
-Tämä asia ****** ja tarkoitan myös mitä sanoin. Ja laita lehteen tämä niin törkeästi kuin voit. Käytän kyllä nettipankkiakin ja tiskillä käyn mahdollisimman harvoin. Mutta tänään oli käytävä. Jouduin odottamaan kolme varttia. Koska oli paljon jonoa, siirryin pois kun piti vielä ottaa rahaa automaatilta. Mutta sepä ei toiminutkaan ja jouduin uudelleen jonoon. Asiakkaat olivat eläkeikäisiä, asiat sujui hitaasti ja palvelu sakkasi.

Lauri Hartolasta:
-Olen vanha eikä sähköiset kiinnosta. Tämä on vanhoille tosi ongelma, meitä ei arvosteta. En käytä edes pankkiautomaattia, kortti on ollut jonkin aikaa, mutta kuoressa se on edelleen. Onneksi vaimo pystyy maksamaan laskuja. Nyt oli itse käytävä tiehoitokunnan asioilla. Pankilla pitäisi olla vastuuta, varmaan ilmoittavat ensi keväänä taas hyvästä tuloksesta. Kai se on jatkossa Sysmän pankissa käytävä ainakin kerran kuussa.

Kuvassa: Lokakuun lopussa Hartolan konttorin ovet sulkeutuvat.

Kouluturvallisuudesta ei tingitä

Helena Mäkinen
HARTOLA/SYSMÄ

Hartolan ja Sysmän yhtenäiskoulut aloittivat syyslukukautensa 10.8. Varsinkin perheen ensimmäisten ekaluokkalaisten kodeissa on moneen kertaan mietitty, miten pienen koululaisen ensimmäiset päivät ja viikot sujuvat. Sopeutuuko lapsi koulutyöskentelyyn, aikatauluihin ja kaikkeen uuteen, pystyykö keskittymään? Löytääkö lapsi koulusta turvallisia aikuisia ja hyviä kavereita? Miten yhteistyö luokanopettajan kanssa pelaa?

Erityisen tärkeä mietinnän paikka on lapsen koulutie. Jos lapsi saa koulukyydin, pitää jonkun kuitenkin huolehtia alussa siitä, että hän on aina ajoissa sovitussa paikassa. Jos taas lapsi kulkee itsenäisesti, vaatii se huoltajilta selkeää opastusta, että koko reitti ja erityisesti vaaranpaikat on käyty huolella läpi. Jokaiselle aikuiselle tiellä liikkujalle ja autoilijalle koululaisten paluu liikenteeseen on selkeä kehotus erityiseen varovaisuuteen: jalka pois kaasulta ja nopeus minimiin! Erityisessä vaarassa ovat pienet ekaluokkalaiset, jotka eivät vielä hahmota liikennettä eivätkä osaa arvioida ajoneuvojen nopeutta tai etäisyyttä. Heitä ei myöskään ole yhtä helppo havaita heidän pienen kokonsa vuoksi. Ekaluokkalaiset ovat myös käyttäytymisessään arvaamattomia, etenkin jos lähiympäristössä on jotain mielenkiintoisempaa seurattavaa kuin muut tiellä liikkujat.

Miten turvallisuudesta koulun alueella huolehditaan? Kouluissa on järjestyssäännöt ja oppilaita opastetaan mm. liikkumaan koulun tiloissa rauhallisesti ja siten, että kenellekään ei aiheudu vaaraa. Turvallisuudesta huolehditaan sisätiloissa naulakoilta lähtien: kaikilla tavaroilla on sovitut paikat. Jos vaikkapa ulkokengät ja -vaatteet olisivat yhdessä suuressa kasassa, kukaan ei löytäisi omiaan ja kompasteluissa syntyisi pahaa jälkeä. Välitunneilla taas tarvitaan tehokasta valvontaa, sillä estetään tapaturmia ja kiusaamista.

Henkistä turvallisuutta ja kaikkien koulussa työskentelevien hyvinvointia turvaamaan on kehitetty KiVa-koulumalli, jonka avulla panostetaan kiusaamattomuuteen. Tavoitteena on, että jokainen oppilas saa kasvaa ja opiskella kaikin puolin turvallisesti, olla oma itsensä ja kokea itsensä arvostetuksi ja tärkeäksi juuri sellaisena kuin on. Koulussa työskentelevät aikuiset eivät välttämättä huomaa kaikkea, siksi heille on tärkeää ilmoittaa, jos epäilee jonkun joutuvan kiusatuksi. Näistä tilanteista voi ilmoittaa oppilas tai huoltaja. Tärkeää on, että asia käsitellään.